Jumala on mieltynyt erilaisuuteen. Hän on luomakunnan monimuotoisuuden takana ja sitä monimuotoisuutta haluavat pakanatkin nykyään suojella. Kun hän loi ihmisen, hän halusi tehdä jokaisesta yksilön. Vaikka lapset voivat muistuttaa vanhempiaan, hän ei käyttänyt samaa muottia koskaan. Identtiset kaksoset voivat olla samanlaisia, mutta aina jokin ero löytyy heistäkin.
Kirkoissa on yhdenmukaisuuden paine. Helluntailaiset olisivat kovasti halunneet tehdä minusta helluntailaisen. Luterilaisilla on tietty muotti luterilaisia varten, joka vaihtelee vähän herätysliikkeen mukaan.
Raamattu on siitä kiva kirja, että siellä on erilaisia ihmisiä. Ja Jumala tuntuu mieltyneen poikkeaviin yksilöihin. Ajattele vaikka Betanian Lasarusta. Hän oli hiljainen ja erakoitumiseen taipuvainen, mutta Jeesus ei pakottanut häntä olemaan sosiaalinen. Entä Jaakob? Hän oli aika nössö, mutta reipashenkisen ulkoilma-Esaun sijasta Jumala oli mieltynyt tähän nyhveröön. Nuori Jaakob ei ehkä ollut Jumalalle mieleen, mutta Jumala tiesi hänen potentiaalinsa, tiesi hänen voivan muuttua. Jaakob rakastui kauniiseen Rakeliin, mutta Jumala piti enemmän ”rumasta” (tai vähemmän kauniista) Leasta. Mefiboset oli vammainen, mutta pääsi kuninkaan hoviin. Paavalilla oli harvinainen vaiva, ”pistin lihassa”, ja hän todisti näin:
Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” 2.Kor.12:8-9.
Niinpä ei sinunkaan tarvitse hävetä omaa erilaisuuttasi. Jumala on sen sallinut. Voi olla, että Jumala on sen varta vasten luonut, jotta sinä saisit olla ainutlaatuinen yksilö. Niinpä sinun tulee osata arvostaa omaa ainutlaatuisuuttasi, jos olet vähemmistöön kuuluva, pitkä tai pätkä, laiha tai lihava, ruma tai kaunis. Sinun tulee nähdä oman erityisluonteesi arvo, kun Jumala loi sinut asperger-ihmiseksi, yksin viihtyväksi mutta luovaksi, erityisen lahjakkaaksi vaikkakin yliherkäksi, taiteelliseksi haihattelijaksi (millä sanoilla sinua haukutaankin) ja muuten vaan ”oudoksi tapaukseksi”. Heikkoutesi voi olla sitä varten, että kehittäisit muita lahjojasi. Joku ystävällinen sielu pyysi minua kerran kotikokoukseen puhumaan. Minun oli pakko sanoa, että en osaa pitää puheita. Muistaakseni olen 23-vuotiaasta asti tietoisesti harjoitellut kirjoittamista. Muut arvioikoot, mutta vähät välitän siitä, että olen puhujaksi täysi nolla. Ei sinunkaan tarvitse hävetä erilaisuuttasi, sillä Jumala haluaa käyttää poikkeavuuttasi tai harjoituttaa sinun muita ominaisuuksiasi. Loppupelissä on mahdollista, että sinä saat palkinnon selviytymisestäsi, urhoollisuusmitalin, kun suoriuduit niin hyvin.
Herra rakastaa kansaansa, hän auttaa heikkoja ja nostaa heidät kunniaan. Ps.149:4.
Usko kasvuun 