Kategoria: Rohkaisu

Posted on

Tiettyä järkiintymistä soisi tapahtuvan

huoliaTänä aikana ihmisillä on paljon henkilökohtaisia murheita ja vaikeuksia. Taloudellinen tilanne on kireä, ihmissuhteet eivät toimi, terveys reistaa. Kaiken masennuksen keskellä on vaikea löytää ilonaiheita. Elämänhalu hiipuu, ilo katoaa.

Joskus sitten nämä taakoitetut ihmiset löytävät tiensä seurakuntaan. He tulevat sinne suurin odotuksin. He kaipaavat virkistyä, saada uutta toivoa elämäänsä, valoisampaa mieltä, kokea uskovien yhteyttä. Kenties he uskaltavat toivoa tukeakin ja saada rohkaisua kaikin tavoin, löytää ystäviäkin.

Entä jos me uskovat sitten katsomme heitä paheksuen ja vihaisin, syyttävin katsein seuraamme heitä kaukaa? He tuntevat heti itsensä huonoiksi uskoviksi, kun ovat käyneet kokouksissa niin harvoin, kun hengellinen elämä kaipaisi uudistumista. Heidän hartiansa painuvat heti kumaraan meidän kylmien katseittemme alla.

Entä jos me sitten kaiken lisäksi vielä lyömme heitä kovin sanoin? Painamme maahan ja moitimme? Entä jos seurakunnan johtaja tai muut aktiivijäsenet käyvät sanomassa jotakin arvostelevaa – heittämässä heti kivellä?

Tilanne voi olla niin herkkä, että kyseinen masentunut ihminen ei tule enää koskaan seurakuntaan – eikä mihinkään toiseenkaan kirkkoon. Joskus tekisi mieli kysyä luterilaisilta, helluntailaisilta, vapaakirkollisilta ja kaikilta muiltakin: ”Luuletteko, että masentunut ihminen tulee autetuksi, jos häntä lyödään? Pitäisikö kadonnut elämänhalun kipinä sytyttää lähimmäisen sydämeen lyömällä oikein lujaa halolla päähän?”

En kysy ilkeyttäni, vaan siksi, että olen nähnyt tällaista. Olen itse kamppaillut omien traumojeni kanssa, nilkuttanut elämässäni eteenpäin kuin siipirikko lintu, ja näihin vaikeuksiin on liian usein tarjottu lääkkeeksi erilaista nöyryyttämistä, lyömistä, masentamista, petkuttamista ynnä muuta – ja seuraava syytös onkin sitten ”pois vetäytyminen seurakunnasta”!

Tiettyä järkiintymistä soisi tapahtuvan.

Niinpä haluan rohkaista sinua, joka koet saaneesi kylmää kyytiä uskovien keskellä. Jumala näkee sinun sydämesi kaipauksen. Hän haluaa auttaa ja tukea. Hänen rakkautensa ilmestyi Jeesuksen Kristuksen kautta koko ihmiskunnalle ja sinä olet hänen rakkautensa kohde yhtä hyvin kuin kuka tahansa. Sinä olet kutsuttu tulemaan sisälle Jumalan valtakuntaan, osallisuuteen pelastuksesta, kasteesta, ehtoollisesta, Pyhästä Hengestä ja kaikista Jumalan lahjoista – myös ajallisesta huolenpidosta. Sinä olet arvokas Vapahtajan silmissä. Hän näkee sinussa kättensä työn, sinä olet hänelle rakas. Hän haluaa vetää sinua lähemmäksi itseään. Hänellä on varattuna sinulle kaikki tarpeellinen. Hän haluaa, että sinusta tulee se ihminen, joksi hän sinut loi, ja sinä saat kasvaa hänen suunnitelmissaan, täyttää ne teot, jotka hän on sinulle valmistanut. Hän haluaa, että sinä olet kestävä uskossa ja perit kerran taivaan ihanuuden ja saat voiton seppeleen.

Kiitetty olkoon hän, joka sen tekee!

Posted on

Huolista ja elatuksen murheista

haukkaParempi köyhyys ja Herran pelko kuin suuret varat ja rauhattomuus. Sananl.15:16.

Olosuhteiden pakosta olen minäkin köyhä. Jos voisin valita, olisin rikas. Käyttäisin varmaan paljon rahaa monenlaisiin omiin menoihini, mutta antaisin myös niille köyhille, joita tapaan netin kautta jatkuvasti. Jotkut heistä näkevät nälkää tämän ”hyvinvointiyhteiskunnan” keskellä. En tiedä, ovatko päättäjät huomanneet, että Suomen kansan keskellä on yhä enemmän huonosti toimeentulevia, ylivelkaantuneita, nälkää ja puutetta potevia ihmisiä. Niin vain on. Tuntuu, että mikään sosiaaliturva ei heitä koske. Vain osa heistä saa joskus ruokakassin.

Heidät jätetään kylmästi kansalaisten auttamishalun varaan. Kansalaisten auttamishalu taas näyttää kohdentuvan jonnekin ulkomaille, jossa on ollut jokin katastrofi – omia köyhiä ei huomata. Havaintojeni mukaan toiset köyhät auttavat näitä kurjia, kun voivat. Köyhien välinen solidaarisuus on ainoa sosiaaliturva ja sekin toimii vain paljon rukoilemisen ansiosta, Jumalan avun kautta.

Parempi köyhyys ja rehellinen elämä kuin tyhmyys ja totuuden vääristely. Sananl.19:1.

Kristillisen seurakunnan tulisi pitää huolta omista köyhistään. Näin ainakin minun Raamatussani lukee. Alkuseurakunta keräsi rahaa pääasiassa omien köyhiensä auttamiseen. Tämän päivän seurakunta pystyttää itselleen miljoonien hintaisia hautamuistomerkkejä – kirkkoja, rukoushuoneita ja temppeleitä – kuolleen uskonsa muistoksi. Se, mikä on ihmisten silmissä arvokasta, on Jumalalle iljetys. Luuk.16:15.

Parempi köyhyys ja rehellinen elämä kuin rikkaus ja vaellus väärillä teillä. Sananl.28:6.

Olkoon tämä siis rohkaisuksi sinulle, joka olet pienituloinen, puutteenalainen tai köyhä. Sinä olet turvassa Jumalan huolenpidon alla, hän huolehtii sinusta paremmin kuin varpusista – jotka nekin pärjäävät. Sinä saat elatuksen ja toimeentulon, sillä Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret.  5.Moos.33:27. Hän ei sinua hylkää eikä jätä (Hepr.13:5). Hänen huolenpitonsa, läsnäolonsa ja johdatuksensa ovat kanssasi tänään. Hänen viisautensa ja voimansa varjelevat sinua. Sinä saat hänen armosiipiensä suojasta turvan ja avun, täydellisen levon ja rauhan, vapauden elatuksen murheista – tänään niin kuin jokaisena elämäsi päivänä.