Kiitä vaikka ei riitä

kiitanJeesus huomasi sen ja sanoi heille: ”Te vähäuskoiset! Te puhutte vain siitä, että teillä ei ole leipää.” Matt.16:8.

Tämä lyhyt jae paljastaa hyvin yleisen ongelman, joka meillä ihmisillä on omassa uskonelämässämme. Me aina valitamme, että meillä ei ole jotakin. Meidän pyyntömme Jumalan suuntaan täyttyy valituksista, että sitä ja sitä puuttuu. Tällä asenteellamme, joka on vanhan luonnon sanelema tapa, me tuomme esiin epäuskomme.

Jumala odottaa kuitenkin meiltä uskon asennetta. Miten voimme tuoda esiin uskoa? Olemalla kiitollisia siitä, mitä olemme saaneet. Kun Jeesuksen piti ruokkia kansanjoukot, hän sai käsiinsä vain viisi leipää ja kaksi kalaa. Jokainen ymmärsi – Jeesuskin – että se ei ollut tarpeeksi. Sellainen määrä ruokaa ei riittäisi niin suurelle joukolle. Mutta Jeesus näyttää meille millä tavalla usko toimii.

Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Matt.14:19.

Jeesus kiitti siitä, mitä hänellä oli. Hän toi Jumalan eteen pyyntönsä kiitoksen kanssa. Hän tahtoisi, että mekin oppisimme tämän.

Kun me elämme kiittäen ja tuomme päivittäin Jumalalle kiitoksen kaikesta, mitä olemme saaneet – vaikka se ei riitäkään – me saamme jatkuvasti kokea Jumalan huolenpitoa. Se taas, joka koko ajan nurisee ja valittaa, jää ilman.

Kiitos on niin tärkeä asia, koska se on uskon ilmaus. Kun menemme Jumalan eteen, meidän on syytä viedä pyyntömme hänelle uskossa – siis kiitoksen ja ylistyksen kanssa. Kun opimme elämään kiitollisin mielin ja sydämemme täyttää aina ylistyslaulu Jumalalle, saamme myös kokea, kuinka Jumalan Henki viihtyy luonamme ja hänen runsaat lahjansa ovat aina ulottuvillamme. Et voi elää lähellä Jumalaa valittaen ja voivotellen.

Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan. Ps.73:28.

Haluatko periä maan?

maapalloAutuaita kärsivälliset: he perivät maan. Matt.5:5.

Vanhempi käännös lupaa maan perinnöksi ”hiljaisille”. Mitä oikeastaan tämä maan periminen tarkoittaa?

Vanhan testamentin aikaan maaomaisuuden periminen oli tärkeää, sillä koko Israelin valtio rakentui Luvatun maan omistamiseen. Lyhyesti sanoen maa jaettiin Jaakobin 11 heimon kesken ja heimon maa-alueet sukujen kesken. Leeviläiset eivät saaneet maata, he saivat muita nautintaoikeuksia. Maaoikeuteen sisältyi säädöksiä, joiden mukaan maa palautui aina alkuperäisille omistajilleen, vaikka sitä välillä myytiinkin.

Nyt Uuden testamentin aikaan maaomaisuuden merkitys uskoville on erilainen. Meille metsät ja pellot ovat omaisuutta, jota hoidetaan ja hallinnoidaan siinä kuin muitakin pääomia. Mutta jos ajattelemme asiaa hengellisesti, on jokaiselle uskovalle varattuna ”kaunis perintöosa” (Ps.16:6 KR33). Voimme ymmärtää, että se odottaa meitä taivaassa, mutta voimme ymmärtää myös niin, että meillä on osuus Jumalan valtakunnasta. Jos me olemme Jumalan valtakunnan perillisiä, me saamme nauttia vanhurskautta, rauhaa ja iloa – siinäpä meidän tonttimme tärkeimmät rajapyykit.

Kun luen psalmia 37, löydän sieltä seitsemän kohtaa, jossa vanhurskaalle luvataan perintömaata. Tässä ensimmäinen ja viimeinen niistä:

Väärintekijät joutuvat tuhoon, mutta ne, jotka panevat toivonsa Herraan, saavat periä maan… Pane toivosi Herraan, kulje hänen tietään! Hän korottaa sinut, sinä saat periä maan ja nähdä jumalattomien tuhon. Ps.37:9,34. (Muut jakeet, jotka lupaavat perinnöksi maan, ovat 11,18,22,27 ja 29.)

Niinpä voimme tarttua tähän lupaukseen, joka on näin lujasti paalutettu Jumalan sanaan, ja pitää kiinni perintöoikeudestamme. Me saamme kerran omistaa sen ihanan perintöosan, jonka Jumala itse on meille varannut! Me saamme ikuisen asunnon Herran luota (Joh.14:3). Olkaamme siis kiitolliset. Jo nyt saamme nauttia perintöosamme ihanuudesta, kun voimme elää uskossa Jeesukseen ja nauttia vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Saamme olla osallisia myös kaikista muista hänen lahjoistaan – täydellisestä huolenpidostakin, joka koskee sekä tätä aikaa että tulevaa.

Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti… Hepr.12:28.