Sisimpämme jano

laineitaLohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Jes.40:1.

Vanhasta testamentista voi meille tulla lakikokoelma tai Jumalan tuomioiden kirja, ehkä pitkäveteisten sukuluetteloiden ja sotakuvausten eepos, joka ei jaksa kiinnostaa. Mutta Vanha testamentti sisältää myös evankeliumia, Jumalan armon monenlaisia ilmestymisiä, Herran hyvyyden kuvausta. Yksi tällainen myönteinen jakso Raamatussa on Jesajan kirjan luvusta 40 alkava jakso, jossa Jumalan Pyhän Hengen uusi voitelu tuntuu saaneen Jesajan valtaansa, niin raikasta, niin lohduttavaa ja niin rohkaisevaa on kaikki teksti siitä eteenpäin. Jotkut älyniekat ovatkin keksineet, että tuon jakson on täytynyt kirjoittaa joku toinen henkilö!

Kun Pyhä Henki valtaa meidät uudella tavalla ja uudistumme jonkin parannuksen ja murtumisen kautta, saattaa oma äänemme muuttua kuin toiseksi. Muutkin näkevät muutoksen, kun kasvomme loistavat. He kysyvät: ”Mitä sulle on tapahtunut?”

Kannattaa kysyä Jesajalta ”mitä sulle on tapahtunut?” ja lukea vastauksia tähän luvusta 40 alkaen. Monta lukua mennään eteenpäin aivan hurmiossa, kuin jalat tukevasti ilmassa, kuin siivillä liidellen, kuin ilosta hyppien, valtavan euforian vallassa. Mikä Jumalan armon ja hyvyyden ylistys! Mikä Hengen inspiraatio, mikä voitelu valtasikaan Jesajan!

Minulle aukeni tuosta Jesajan jaksosta kaksi kertaa sama aukeama, kun selasin Raamattuani. Siitä aukeamasta osui molemmilla kerroilla silmiini sama jae:

Herra, minun Jumalani, on antanut minulle taitavan kielen, niin että voin sanalla rohkaista uupunutta. Jes.50:4.

Se kiteyttää hyvin sen, mihin näillä lyhyillä kirjoitelmillani pyrin. Kadehdin Jesajan innoitusta ja voitelua ja taitavaa kieltä, jonka hän sai Herralta. Kaipaan itsekin onnistua rohkaisemaan lukijoitani. Kaipaan Pyhän Hengen inspiraatiota ja hengen antamaa sanottavaa. Vaikka olen kohdannut paljon tylyjä ihmisiä, jotka eivät arvosta työtäni, vaan lyttäävät mennen tullen sekä minut että tekstini, tiedän silti, että on myös ihmisiä, jotka tarvitsevat Jumalan antamaa rohkaisua, Hengen kosketusta, valoa oman elämänsä synkkyyteen, uutta kipinää arjen harmautensa keskelle, piristystä mielensä apeuteen ja balsamia haavoihinsa. Vaikka mitään erityistä lommoa ei sielussamme olisikaan, Jumala on pannut tietyn kaipuun meidän sisimpäämme, sellaisen janon, joka ei sammu mistään elokuvasta, tv-sarjasta tai romaanista. Sellaisen janon, joka sammuu vain Jumalan sanan ja Kristuksen kirkkauden evankeliumin lähteestä. Se jano sammuu vain pelastuksen lähteestä ja Jesaja on siitäkin välittänyt meille Jumalan lupauksen:

Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. Jes.12:3.

Paikannuspalvelu

tuiskussaLoppiaista vietetään luterilaisessa kirkossa joulujuhlallisuudet päättävänä päivänä. Silloin on haluttu muistaa itämaan tietäjien saapumista Betlehemiin Jeesus-lapsen luo. Joidenkin vanhempien käsitysten mukaan joulu päättyy vasta Nuutin päivään. Muistan lapsuudestani Nuutin päivän viettoa, kuinka nuuttipukki pelotteli meitä. Se siis muistutti lähinnä jotakin suomalaiskansallista halloweenia.

Koska en kuulu luterilaiseen kirkkoon enkä mihinkään muuhunkaan perinteiseen kirkkoon, on minusta kirkkovuoden pyhät vähän ”yks hailee”. Onhan joitakin pyhiä, kuten pääsiäistä, ihan luontevaa juhlia silloin, kun enemmistö kristikansasta sitä juhlii. On luontevaa pitää juutalaisuudesta periytyvät juhlat (suurin piirtein) niille kuuluvilla paikoilla kalenterissa. Mutta periaatteessa minulle joulu on ainainen ja pääsiäinen pysyvästi sydämessä. Niinpä tieto loppiaisen merkityksestä on minulle vähän saman arvoista kuin tieto jonkin kasvin tieteellisestä nimestä… Niin, loppiaisen tieteellinen nimi on muuten teofania tai epifania (”opi sivistyssana päivässä”) …

Koska loppiainen on myös Jumalan ilmestymisen juhla, minulle kelpaa loppiaisen tekstiksi ihan mainiosti tämä: Hän nousi veneeseen heidän luokseen, ja tuuli tyyntyi. Opetuslapset olivat hämmästyksestä suunniltaan. Mark.6:51.

Voidaan siis kysyä – ei sitä, milloin joulu päättyy, vaan – onko sinun myrskysi jo tyyntynyt? Onko Jeesus noussut sinun veneeseesi? Jos hän on mukana, ollaan sitten matkalla tai kotona, hän tuo mukanaan rauhan. Hän tyynnyttää meidän sisäiset myrskymme (ulkoisetkin), päästää meidät pelosta, vie meidät toivottuun satamaan ja antaa tukevan pohjan jalkojemme alle. Hän johdattaa ja opastaa pois turvattomuudesta, ainaisesta pelkäämisestä, kuolemanpelostakin, ja antaa meille luottavaisen mielen. Häneltä saamme tulevaisuuden ja toivon. Hän on paljon kirkkaampi tähti kuin se, joka johdatti itämaan tietäjiä. Kun hän pelastaa, saamme kokea sellaista sisäistä tyyntymistä, ”vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä”, että emme enää kaadu maahan jokaisen tuulenvireen takia. Hänen kanssaan kestämme paremmin elämän haasteita. Hän on meidän gps-navigaattorimme, jonka kanssa epätietoisuus oikeasta suunnasta kaikkoaa kertaheitolla. Hän on meidän Here-nappimme, jonka avulla silmiemme eteen avautuu kirkas näky: ”olet tässä ja menossa tuohon suuntaan, yläviistoon”.

Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Matt.17:7.