Kategoria: Rohkaisu

Amerikkalainen tv-pastori Joel Osteen kertoi olleensa vaimonsa kanssa vierailulla puutarhassa, jossa kasvoi erilaisia kaktuksia. Jotkut kaktukset olivat 10-20 metrisiä, mutta jotkut vain miehen korkuisia. Joel pohdiskeli vaimonsa kanssa, olivatko eri kokoiset kaktukset eri lajia. He saivat tietää, että eivät olleet. Ne olivat samaa lajia, mutta osa oli jäänyt pienikokoisiksi johtuen varjosta. Muut kasvit varjostivat – sekä aurinkoa että sadetta – ja katveen takia ei kasvu ollut edennyt parhaalla mallilla.

Siinä on tietysti hengellinen opetus. Emme aina ymmärrä oman kasvumme rajoja, vaan luulemme päässeemme niin pitkälle kuin mahdollista. Ovathan geenimme huonot, kasvuympäristömme epäsuotuisa eikä sukummekaan osaa tukea, seurakuntakin on surkea. Pastori on keskinkertainen työssään jne. – Siirrämme syyn ulkoisiin tekijöihin, vaikka se katve ja varjostus, joka haittaa kasvuamme, voikin olla oma valinta. Hyväksymme ystävyyteemme ihmisiä, jotka eivät edistä hengellistä elämäämme eivätkä tue meitä. Annamme panoksemme Jumalan valtakunnan työhön tukemalla toisia, joiden näky on ”ihan muuta”. Emme jaksaneet vaalia omaa näkyämme.

Veljeni kiusasivat minua, panivat vartioimaan viinitarhojaan. Omaa tarhaani en ehtinyt hoitaa. Laul.l.1:6.

Niinpä tarvitsemme pysähtymistä ja paluuta ydinasioihin: evankeliumiin ja Jeesuksen rakkauteen, joka kerran kosketti niin syvältä minuakin. Tarvitsemme Herran läheisyyttä, Pyhän Hengen voitelua. Tarvitsemme oman näkymme löytämistä uudelleen. Tarvitsemme keskittymistä siihen, mitä Herra on meille uskonut, määrätetoisuutta mennä uskossa sitä kapeaa polkua, jolta muiden työn hohdokkuus välillä meitä eksyttää sivuun.

Niinpä haluan muistuttaa sinua siitä, miten Jeesus sinua rakastaa. Hän rakastaa kuin omaa lastaan. Hän kannustaa ja rohkaisee. Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista, sinä olet täydellinen! Laul.l.4:7. Et ole keskinkertainen, et ole huonolahjainen, et ole ynnämuu – sinä olet valittu, sinä olet arvokas, sinun kutsumuksesi on tärkeä, sinun onnistumisesi merkitsee Herralle paljon, sillä hän luottaa sinuun. Jos et vielä yllä parhaimpaasi, hän kannustaa sinua eteenpäin. Hän rohkaisee sinua jättämään taaksesi sen, mikä haittaa kasvuasi:

Jätä Amanan huiput, jätä Senirin ja Hermonin laet, leijonien lymypaikat, pantterien vuoret! Laul.l.4:8.

Sinun kasvullasi ei ole rajaa, mutta kasvu on aina hidasta. Kasvua tapahtuu päivittäin, vähän kerrallaan. Tule siis pois muiden varjosta. Siirry pois kuivasta paikasta puron varteen, isojen puiden katveesta kirkkaaseen aurinkoon. Herra siunaa vielä sinun elämääsi ja palvelutyötäsi.

Eräänä päivänä Jeesus astui opetuslastensa kanssa veneeseen ja sanoi heille: ”Nyt lähdemme vastarannalle.” He lähtivät vesille. Matkalla Jeesus nukahti. Mutta järvelle syöksyi myrskytuuli, ja veneeseen tuli vettä niin että he olivat vaarassa. Luuk.8:22-23.

Huomaatko, mitä yleispätevää tässä on? Ensin Jeesus sanoo jotakin. Hän on voinut sanoa sinulle jotakin hyvin henkilökohtaista, ei välttämättä ’nyt lähdemme vastarannalle’, vaan ’ nyt sinä, poikani/tyttäreni, asetat tavoitteeksesi lähteä evankelistaksi’ tai ’kouluttautua diakoniksi’ tai ’kirjoittaa kirjan’ tai ’aloittaa vapaaehtoistyön’ tai ’uhrata se miettimäsi rahasumma siihen työhön, joka on sydämelläsi’. Se tavoite ja näky voi olla niin erityinen, ettei sitä osaa kukaan toinen edes lausua julki. Mutta jokaiselle Jumalan lapselle Herra asettaa haasteita, lausuu pieniä ja suuria tavoitteita. Ne voivat tulla unena tai Jumalan sana vain välähtää kirkkaasti ja sitten tiedät, mitä Jumala sinulta odottaa. Pyhä Henki voi täyttää sinut ja sälyttää sellaisen sydämen taakan kannettavaksesi, että se aluksi tuntuu innostavalta ja suurenmoiselta asialta. Se antaa tarkoitusta elämään, olo on suorastaan haltioitunut. Kokemus menee tunteisiin ja sielun täyttää ajatus: – Minunkin elämälläni on merkitystä, voin jättää näkyvän jäljen tänne, voin antaa lapsilleni kerrottavaa. Mitä Jumala voikaan tehdä! Haluan täyttää hänen tahtonsa. En halua tuottaa Herralle pettymystä.

Opetuslasten piti ylittää järvi. No, tottuneille kalastajille se oli helppo nakki. Mutta olihan se este kuitenkin. Voi olla, että Jumalakin aloittaa sinun kanssasi vastaavista haasteista. Koet, että tämä hoituu, tästä selvitään kyllä. Ei olla ensi kertaa pappia kyydissä. Tarvitsee vain soutaa, nähdä vähän vaivaa. Mieli on levollinen, Jeesuskin nukkuu. Sitten nousee myrsky ja alkaa nousta huoli. Näinköhän tästä selvitään? Ei kai tämä paatti nyt sentään kaadu?

Muistamme Joosefin, kuinka hän oli haltioitunut saamistaan näyistä. Joosef kertoi innostuneena veljilleen: ”Kuulkaapa, millaista unta minä näin! Me olimme pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen.” 1.Moos.37:6-7.

Niin, kyllä se näky toteutui. Joosefista tuli faaraon oikea käsi. Egyptin valtiaana hän otti vastaan veljiensä kumarrukset. Mutta mitä siinä välissä tapahtui? Siinä puolimatkassa, elämän pitkällä taipaleella, kohtaamme toisen yleispätevän asian: Jumalan meille säätämät koettelemukset. Jeesuksellakin oli kuljettavanaan ristin tie, via dolorosa, ennen suurta ylösnousemuksen riemuvoittoa. Älkäämme siis ihmetelkö, jos ylivoimaiset vastoinkäymiset jarruttavat Jumalan suunnitelmia.

Kun Jeesus oli tyynnyttänyt myrskyn, hän ihmetteli opetuslasten hätäännystä. ”Missä teidän uskonne on?” kysyi Jeesus. Luuk.8:25.

Oikeastaan Jeesuksen ihmetys voidaan tulkita näinkin: ”Minähän sanoin, että mennään vastarannalle. Miksi ette uskoneet, jos minä niin sanoin, että se toteutuu?”

Yritän siis tässä rakentaa uskoani Jumalan lupauksiin ja saamaani näkyyn. Samalla yritän valaa sinuun, joka tätä luet, lujaa luottamusta siihen, että Jumalan antamat näyt toteutuvat sinunkin kohdallasi. Oma uskosi voi loppua ja saatat luovuttaa. Mutta Jeesuksen usko ei raukea tyhjiin. Matkan varrella koetut vaikeudet eivät lannista häntä. Ne vaikeudet on annettu uskon vahvistumiseksi, yhä lujemmaksi kiinnittymiseksi Elämän Herraan, joka on uskollinen ja vie alkamansa työn loppuun. Niiden kautta Jeesus voi näyttää voimansa ja kirkkautensa. Niiden kautta sinun uskosi kasvaa ja lujittuu.

Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti… Hepr.12:28.