Kategoria: Rohkaisu

Posted on

Lapsi kohdussasi

Mutta lapsia heillä ei ollut, sillä Elisabet oli hedelmätön, ja he molemmat olivat jo iäkkäitä. Luuk.1:7.

Leeviläistä pappissukua olevat Elisabet ja Sakarias kärsivät lapsettomuudesta. Luukas kertoo aika perusteellisesti pariskunnan haaveesta saada lapsi. He joutuivat totiseen rukoustaisteluun unelmansa toteuttamiseksi ja viimein Jumala vastasi ja Elisabet tuli raskaaksi. Raskaudessa näyttää olleen vaihe, jolloin Elisabet pelkäsi keskenmenoa, sillä lapsi ei tuntunut liikkuvan hänen kohdussaan lainkaan.

Onko sinulla ollut elämässäsi vaiheita, jolloin olet joutunut toteamaan, että näkysi ei edisty? Mitään ei tapahdu, asiat junnaavat paikallaan. Jumala puhui niin selvästi, mutta nyt on kaikki taas entisellään. Jumalan työ näyttää keskeytyneen. Olenkohan tehnyt jonkin virheen? Peruuntuiko Jumalan antama näky? Onko kohdussani kasvanut lapsi peräti kuollut? – Muistamme, kuinka Jumala lähetti Marian Elisabetin luo:

Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Luuk.1:41.

Mikä helpotus! Lapsi on elossa ja potkii! Toivoisin tuovani samanlaiset terveiset sinulle kuin Maria toi Elisabetille: lapsi sinun kohdussasi on elossa. Sinun näkyäsi ei ole peruutettu, vaan sinä saat synnyttää jotakin, mikä on Jumalasta. Sinun elämäntyösi odottaa syntymistään, sinun näkysi odottaa toteutumistaan, sinun yhteistyösi Jumalan Hengen kanssa on edessäpäin ja täyttää sinun tulevat päiväsi. Sinä saat edetä iloiten ja innostuksen vallassa. Saat riemuita uskon hengessä kuin Elisabet:

Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä! Luuk.1:44-45.

Elisabetin näky ja Marian näky olivat sukua toisilleen ja ne soivat samaa säveltä ja vahvistivat toisiaan. Epäilijöitä on aina paljon ja heidän vastapainokseen on hyvä löytää niitä ihmisiä, jotka vahvistavat saamaamme näkyä. He ovat harvinaisia, mutta minkä siunauksen he tuovatkaan tullessaan! Heidän ansiostaan lapsi sydämeni kohdussa voi hyvin ja potkii riemusta. He vauhdittavat näkyni toteutumista, Jumalan salatun suunnitelman esiin murtautumista.

Sakarias sai kokea syvää onnea, kun hänelle syntyi poika, mutta kaiken aikaa hän iloitsi, että myös Maria saisi lapsen. Serkusten elämä nivoutuisi vahvasti yhteen ja heidän yllään olisi Jumalan käsi kohdusta alkaen.

Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi. Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen. Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle. Luuk.1:76-79.

Posted on

Automerkki nimeltä Usko

Se oli simahtanut ja jäänyt tien sivuun. Nuori nainen oli hypännyt ratista ja nostanut konepellin ylös, mutta muuta hän ei osannut. Ajoipa siihen sitten herra Opettaja ihmettelemään, mikä pirssiä vaivasi. Olisiko sähköt menneet? Hän puhui solenoidista ja virranjakajasta, akusta ja sytytystulpan kipinästä. Nuori neiti kuunteli silmät pyöreinä. Sitten oli vuorossa nelitahtimoottorin toimintaperiaate. ”Kun mäntä liikkuu ylös ja polttonestettä ruiskutetaan palotilaan, kipinä sytyttää bensan ja mäntä painuu alaspäin ja pakokaasut pääsevät pakoputkeen, samalla mäntä pyörittää kampiakselia. Jos männänrenkaat ovat kuluneet, ei puristus riitä…”  Nuori neiti, joka hermoili autonsa hajoamista, alkoi hermoilla yhä enemmän: ”Mutta eikö sitä saisi jotenkin käymään?” Opettaja tuhahti naisen tyhmyydelle ja tuumi, että ensin pitää löytää vika ja korjata se.

Mutta pelmahtipa siihen myös herra Evankelista. Hän oli varma, että sytytystulpissa oli karstaa ja ne piti puhdistaa. Sitäpaitsi – koska hänellä oli työkaluja mukana – hän voisi muutenkin vähän yleishuoltaa autoa. Ensin hän otti esiin painepesurin ja alkoi ruiskuttaa autoa. Herra Opettaja hyppäsi sivuun ja neiti myös, etteivät kastuisi. Auto sai kunnon kylvyn, vaikka ei se kauhean likaiselta edes vaikuttanut. ”Kyllä se varmasti lähtee käymään taas, kun se ensin kunnolla puhdistetaan!” Evankelista tuumi. Ne tulpat ja niiden karstan hän kuitenkin unohti, kun herra Paimen kiiruhti apuun.

Herra Paimenen mielestä auton siivoaminen pois tienreunasta oli organisoitava hyvin, mutta onneksi hän osasi sellaiset asiat junailla. Niinpä hän soitti hinauspalveluun ja pyysi hakemaan auton pois ja viemään sen korjaamolle. Hän kysyi jokaiselta paikalla olleelta, tarvitsivatko he kyytiä. Hänen autossaan olisi kyllä tilaa. Hän voisi samalla jakaa seurakuntaan liittymiskaavakkeen kaikille ja kehua, miten hänen seurakuntansa on maailman paras, miten kaikista jäsenistä huolehditaan niin hyvin, ettei kenenkään tarvitse itse ajatella mitään. Varoja seurakunnalla kyllä on, sillä jokainen luonnollisesti maksaa kymmenykset seurakuntaan.

Tässä vaiheessa herra Profeetta saapui paikalle. Kaikki katsoivat häntä vähän kyräten, sillä hänet tunnettiin nenäkkäänä besserwisserinä, joka aina mukamas tiesi antaa parhaat neuvot. Niinpä hän nytkin heti kysyi, oliko tankissa bensaa. ”Eihän moottori käy, jos tankki on tyhjä!” Niinpä Profeetta ryhtyi tutkimaan autoa ja katsoi ensimmäiseksi öljyt. Öljyä oli vähänlaisesti, joten peräkonttia ryhdyttiin availemaan. Olisiko siellä vähän öljyä, jota voisi lisätä? Olihan siellä. Sitten se bensatilanne. Herra Profeetta istui ohjauspyörän taakse ja väänsi virrat päälle. ”No niin!” hän huudahti voitonriemuisella äänellä. ”Tämähän on tyhjä kuin valtion kassa!” Hän nousi autosta ja meni penkomaan oman autonsa tavaratilaa. Sieltä hän löysi kanisterin ja kaatoi siitä litran pari neidin auton tyhjään bensatankkiin. Auto hyrähti heti iloisesti käymään.

Hinausauton tilaus peruttiin, kun todettiin, ettei neidin autossa ollut vikaa. Neiti ajoi lähimmälle huoltoasemalle ja osti tankin täyteen bensaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Ef.4.11-12.