Kategoria: Rohkaisu

Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri. Ei hän iäti meitä syytä, ei hän ikuisesti pidä vihaa. Ps.103:8-9.

Kun tunnemme itsemme syntisiksi – sitähän tapahtuu meille usein – me helposti piiloudumme Jumalan katseelta samoin kuin Aadam ja Eeva paratiisissa (1.Moos.3:8). Emme kestä Jumalan läsnäolon valoa, vaikka juuri se valoon tuleminen auttaisi meitä puhdistumaan. Jumala ei lopultakaan etsi meitä moittiakseen ja rangaistakseen, kuten jotkut urkkijatyyppiset ihmiset voivat tehdä, vaan hän haluaa pitää meidät lähellään ja kohdella meitä lapsinaan. Paras mahdollinen uskon kokemus on saada kohdata sellainen armollinen Jumala, joka vapauttaa meidät syyllisyydestä. Hän tulee meitä lähelle Kristuksessa, joka on kuollut puolestamme. Hänen läsnäolonsa ja rakkautensa lämmön välittää meille Pyhä Henki, joka myös valaisee ymmärrystämme, että käsitämme hänen armonsa myös järjellämme.

Tärkeä elämänohje siis voitaisiin ilmaista näin: Älä jää mihinkään piiloon Jumalan katseelta, älä pakene syyllisyytesi syövereihin, älä loittone Herrasta, älä käännä selkääsi Vapahtajalle. Jos totut pärjäämään ilman Jeesusta, totut elämään hämärässä. Aikaa myöten joudut haparoimaan pimeässä. Totuta itsesi valoon.

Joudun tekemään tilitystä Herralle itsekin. Silloin on parasta myöntää puutteeni Jumalan kasvojen edessä ja antaa Kristukselle mahdollisuus armahtaa minut. Kun Jeesuksen veri puhdistaa minua sisältäpäin, saan uuden rohkeuden elää valossa. Profeetta Miika kuvailee naulan kantaan, kuinka Jumala toimii:

Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan, siksi joudun kantamaan hänen vihaansa, kunnes hän ratkaisee asiani ja armahtaa minut. Hän johdattaa minut valoon, minä saan nähdä, kuinka hän pelastaa minut. Miika 7:9.

Voit olla varma, että me kaikki tarvitsemme Jeesuksen veren puhdistavaa voimaa. Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Jaak.3:2. Jeesus pesee jalkamme, kun olemme lianneet ne. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. Hepr.4:16. Syyllisyys voi tuoda pelon ja häpeän, mutta Kristuksen rakkaus karkottaa pelon (1.Joh.4:18) eikä yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään (Room.10:11).

Haluan siis rohkaista sinua, jos syyllisyys painaa tai jos tiedät loukaanneesi omaatuntoasi vastaan. Herra on armollinen. Ei hän ole ensisijaisesti hurskaiden kuningas, hän on ennen kaikkea syntisten Vapahtaja.

”Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?” Joh.6:9.

Kun Jeesus ruokki kansanjoukot viidellä leivällä ja parilla kalalla, Andreas oli yksi niistä henkilöistä, jotka edesauttoivat ihmeen syntymistä. Tietenkin myös se poika, joka kantoi eväitään. Hän luultavasti kuulutti ääneen, että minulla on muuten täällä pussissani leipää – niin kuin lapset vain osaavat tuoda ajatuksiaan mutkattomasti julki. Ja kuka olikaan ne leivät antanut hänelle mukaan? Tietysti äiti, joka oli leiponut leipiä ja paistanut sekä leipää että kaloja. Hän oli kaiketi elänyt varsin normaalia perheenäidin arkea sinä historiallisena aamuna.

Emme ole saaneet kuulla edes äidin tai pojan nimeä. Tiedämme, etteivät he olleet mitään kuuluisia ihmisiä, vaan tavallista paikallista väkeä. Ihmeen valmistelussa ei tarvittu titteleitä, ei arvoasemaa, ei yliopistoa. Ei kaivattu suuria suosionosoituksia tai poliittista kampanjaa. Ei tarvittu seurakunnan raamattukoulua. Oli vain yksinkertainen kutsumus olla hyvä äiti. Piti vain tehdä tunnollisesti perheenäidin askareita ja huolehtia lapsestaan.

Joskus se vähä, mitä meillä on, on tarpeeksi – varsinkin jos Jeesus voi tuoda oman panoksensa mukaan. Turha kilpailla naapurien kanssa, kenellä on komeammat nurkat tai reteempi auto. Turha leveillä etelän matkoilla tai kalliilla vaatteilla ja kultakoruilla. Yksinkertainen riittää, aito ja pröystäilemätön elämäntapa. Tärkeintä on olla aidosti oma itsensä ja elää tyytyväisenä siihen, mitä on saanut. Kiitollinen mieli yhdessä uskon kanssa voi johtaa ihmeen syntymiseen. Jeesus tietysti ihmeet saa aikaan, mutta ei hänkään tee niitä mielellään tyhjästä – hän haluaa meidät mukaan, osallistumaan, antamaan panoksemme – vaikka pienenkin. Jos panoksemme olisi jotenkin merkittävä, tulisimme helposti ylpeiksi – ja siihen ei ole varaa kenelläkään.

Oletko sinä sujut itsesi kanssa? Tavoitteletko arvovaltaa, hienoa titteliä ja vaikutusvaltaista asemaa? Ei ehkä kannata, parempi olla tavallinen tallaaja vaan, joka elää tavallisen kansan parissa tavallisena ihmisenä vain sillä erotuksella, että on uskossa ja käytettävissä, kun tilaisuus ja johdatus tulee.

Minä kuulin Herran äänen sanovan: – Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi? Niin minä vastasin: – Tässä olen, lähetä minut! Jes.6:8.