Kategoria: Rohkaisu

Älä lyöttäydy kiivaan miehen seuraan, älä ryhdy äkkipikaisen kumppaniksi, ettet tottuisi hänen teihinsä ja vaarantaisi omaakin vaellustasi. Sananl.22:24-25.

On syytä säilyttää myönteinen ajattelu ja oppia positiivinen asenne elämään ja ihmisiin. On kuitenkin olemassa ilmiöitä ja henkilöitä, joiden vaikutus on huono. He pilaavat myönteisen ilmapiirin myrkyllisillä huomautuksillaan. He esittelevät puhetapaa, johon kuuluu murhaava arvostelu ja toisten pilkkaaminen. On syytä piirtää raja oman elämän ympärille ja torjua vääränlaiset luonteet – emmehän halua tulla samanlaisiksi.

Joillakin on sellainen epäpuhdas sydän, että heidän sielunelämänsä tuottaa kaikenlaista nälvimistä ja ilkeilyä. Joskus taas ihmisten kommenteissa on piilotettuna piikkejä ja ironiaa. Paavali sai aikoinaan kehuja, mutta totesi sitten, että niitä kehuja tuotti vieras henki ja Paavali käski sen lähteä (Ap.t.16:18). Onko meillä henkien erottamisen lahja, että voimme tehdä selvän pesäeron häiritsevien henkien kanssa?

On myös olemassa ihmisryhmä, joka käyttää uskontoa vallankäytön välineenä. Tunsin eräänkin henkilön, joka epäili monien uudestisyntymistä. Hän käytti hyväksi uudensyntymän näkymättömyyttä. Kun jotain asiantilaa ei voi tarkistaa helposti ollenkaan, siitä voi esittää mielivaltaisia väitteitä. Hän myös epäili useampaakin ihmistä nöyrtymättömäksi. Hänen mielilauseensa oli: ”Se ei ole koskaan nöyrtynyt!” Siinä oli kysymys samanlaisesta vaikeasti todennettavasta asiasta, jolla hänen oli mahdollista painaa alas ketä tahansa epäsuosioonsa joutunutta ihmisparkaa. Hän odotti siis muilta kovasti nöyryyttä, mutta en koskaan kuullut hänen pahoittelevan omaa käytöstään, saati pyytävän anteeksi mitään.

On hyvä, jos osaamme ottaa etäisyyttä kovasydämisiin ihmisiin. Jotkut heistä syyttävät muita heidän selkänsä takana eivätkä anna mitään anteeksi, vaikka heiltä pyydetään anteeksiantoa. Heidän ympärilleen on hyvä piirtää raja. Se raja voi olla vain omien korvien välissä, mutta sillä rajalla on kyltti: ”Ei kivisydämiä tänne! Sadistista vallankäyttöä ei täällä suvaita! Autoritäärinen johtaminen kielletty! Seurakuntakiusaamiselle nollatoleranssi!”

Piirrämme näitä rajoja, koska olemme tietoisia kutsumuksestamme, joka on liian korkea tuhlattavaksi kaikenlaisten pikkusieluisten kiusankappaleiden kanssa painimiseen. Emme halua, että mielemme myrkyttyy joidenkin henkisesti sairaiden tai luonnevikaisten takia ennen kuin olemme edes kunnolla saaneet elämäntyömme alkuun. Haluamme suojella kutsumustamme, lahjojamme, luovuuttamme, uskoamme, rehellisyyttämme ja vilpitöntä luonnettamme. Haluamme, että ympärillämme on ihmisiä, jotka kannustavat meitä, ohjaavat eteenpäin ja rohkaisevat meitä levittämään siipemme, ihmisiä jotka puhaltavat meihin henkeä, jotta voimme liitää Jumalan suunnitelmissa, ja kantaa paljon hedelmää. Haluamme nousta ylemmäs muiden kotkien lailla, niiden lailla jotka inspiroivat meitä ja voivat toimia meille esikuvina.

Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne. Hepr.13:7.

Olemme tottuneita joulun odottajia. Jeesus-lapsen syntymäjuhlaa valmistellessa vietämme adventin aikaa ja käymme ehkä jopa kirkossa kiekauttamassa parit joululaulut. Availemme adventtikalenterin luukkuja ja olemme Jumalan Pojan toisen tulemisen suhteen ihan herttaisen pihalla.

Mitä oikein odotamme? Jotain suloista vauvaa, joka kellii seimessään? Jos tietokilpailussa kysyttäisiin, mikä seimi on, me tuskin osaisimme vastata ”eläinten syöttökaukalo”. Seimihän on tietenkin se Jeesuksen peti, joka on kuvattu joulukorteissa – mitä muutakaan?

Kukaan ei puhu meille Jeesuksen toisesta tulemisesta totuuden mukaisesti, vaan kaunistellen ja aina jotenkin joulupaperiin käärittynä. Hänen tulemisensa päivää on kuitenkin kuvattu Raamatussa näin:

Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä. Luuk.17:24. Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet, nekin, jotka hänet lävistivät, ja hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat. Näin on käyvä. Aamen. Ilm.1:7.

Tuntuu vähän siltä, että kulunut vuosi on ollut vaikeroinnin aikaa, kun kaikki kansat ovat kärvistelleet koronaviruksen kourissa. Vuosi 2020 on ollut yllätyksien vuosi ja kuin synnytystuskien alkua. Entä sitten sinä päivänä, kun tiedemiehet toteavat, että jokin asteroidi on Maan kanssa törmäyskurssilla? Jatkammeko kalenterin luukkujen avaamista kaikessa rauhassa ja joulutervehdysten kirjoittamista someen? Iloinen adventti voi silloin kääntyä tosi vaikeroinniksi, itkuksi ja kauhuksi.

Mitä rohkaisevaa tässä siis on? – Rohkaisevaa on tietää, että jos olemme elävässä uskossa, emme joudu mihinkään hätään. Lopun aikojen tapahtumien vyöryessä meidät temmataan Herraa vastaan yläilmoihin. Jos hän viipyy ja joudumme kärsimään lopun ajan melskeissä, Herra on vahvistava meitä uskossa, että kestämme kaiken.

Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. 1.Tess.4:16-17.

Jos jumaliset ihmiset eivät ole erottuneet jumalattomista, viimeistään niin käy silloin, kun pasuuna soi. Jumala on luvannut sanassaan näyttää, mikä ero on uskovalla ja ei-uskovalla:

Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele. Mal.3:18.

Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla, sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. Hepr.12:28-29.