Hyväntahtoisesti muistelemme vaimoni kanssa silloin tällöin erästä saarnamiestä, joka usein laulatti laulua, jossa ylistetään seurakuntalaisten yhteistyötä. Hyräilemme sitä ja hymyilemme toisillemme. ”Kun me yhteistyössä vain…” Se on vähän sellainen sisäpiirijuttu, josta on riittänyt piristystä arkeen vuosikymmeniä.
Mutta onhan yhteistyö tärkeää. Todellakin, täytyisi osata tehdä sitä. Minä olen valitettavasti huono siinä. Kun joku yrittää holhota tai ohjailla minua – hyvää tarkoittaen tietenkin – en kyllä osaa olla yhtään yhteistyöhaluinen. Olen yliherkkä kaikelle holhoamiselle. Haluan, että ihmiset kuuntelevat ensin ja sitten ehdottavat asioita, mitä kulloinkin minulta odottavat. Jos joku ei ollenkaan kuuntele, vaan sanelee, hän saa minulta kylmän vastaanoton. Luulen, että sinäkin reagoit niin.
Niinpä voin kiittää sinua, hyvä lukijani, että olet vaivautunut lukemaan näitä minun ajatuksiani. Kiitän sinua, että luet blogiani ja vieläpä jaat artikkeleitani sosiaalisessa mediassa. Kiitän jokaisesta tykkäyksestäsi. Olen iloinen tästä vuorovaikutuksesta. Se on myös yhteistyötä, joka auttaa Jumalan valtakunnan monipuolista asiaa eteenpäin. Olen kiitollinen ja iloinen, että olet olemassa. Siunaan sinua.
Kohtaan nimittäin aina silloin tällöin ihmisiä, jotka pyytävät minulta palveluksia tai käskyttävät minua karkeaan tyyliinsä siitä huolimatta, että heitä ei ole näkynyt täällä netissä. Ei ole tullut tykkäyksiä eikä mitään elonmerkkiä. Olen julkaissut hengellistä luettavaa netissä vuodesta 2002 alkaen, tuhansia artikkeleita – sekä omia että käännöstekstejä – mutta ei mitään kommenttia, ei palautetta, ei mitään mainintaa missään. Mutta kun heillä on asiaa, minun pitäisi välittömästi reagoida. Minun pitää olla heti valmis palvelemaan heidän itsekkäitä pyyteitään.
En oikein pidä tällaisista ihmisistä. Olen miettinyt asiaa ja päättänyt antaa ihmisille vapauden olla kiinnostumatta minun tekemisistäni. Samalla kuitenkin annan itselleni myös vapauden olla heistä erillinen. En halua vihata ketään enkä olla töykeä, mutta en jaksa panostaa ihmisiin, jotka eivät kuuntele ollenkaan.
Minun persoonani ei ole tässä tärkeä. Mutta on tärkeää elää vuorovaikutuksessa niiden kanssa, joilta toivoo palveluksia. Kuunnellaan siis. Kuunnellaan Jumalaa. Pyhä Henki haluaa puhua vuorovaikutuksesta ja yhteistyöstä ja korostaa niiden merkitystä. Ilman niitä elämä menee ikäville raiteille ja itsekkyys valtaa alaa. Heti, kun joku kuuntelee, hän samalla astuu sisälle siihen vaikutuspiiriin, jossa on ilo tehdä vastapalveluksia.
Eihän Jumala ole epäoikeudenmukainen, ei hän unohda teidän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet hänen pyhiään ja yhä palvelette heitä. Hepr.6:10.
Usko kasvuun 