Usko kasvuun

Lasaruksen sisaret lähettivät Jeesukselle sanan: ”Herra, rakas ystäväsi on sairaana.” Joh.11:3. Vanha käännös sanoo: ”Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa”.

Onko meillä se kokemus, että olemme Jeesuksen rakkauden kohteita? Koska emme ole fyysisesti kosketuksissa Jeesuksen kanssa, tarvitsemme uskossa kasvamista, jotta voimme kokea tunnepohjaltakin, että Jumalan rakkaus on annettu minuakin varten Kristuksen kautta. Pyhä Henki auttaa meitä kokemaan Jumalan rakkauden. Jos Jumala on Isä ja Jeesus on Poika, niin Pyhä Henki on vähän kuin isoäiti. Isovanhemmilla on lupa hemmotella lapsenlapsiaan ja sitä juuri Pyhä Henki tekee. Hän lohduttaa meitä, kun olemme surullisia, hän nostaa meidät pystyyn, kun olemme mieli maassa. Hän inspiroi meitä, kun ajatuksemme eivät tahdo nousta lentoon. Hän rohkaisee, kun arastelemme. Hän tuottaa meille iloa ja saa joskus meidät nauramaan.

Emme tiedä, mikä sai Martan ja Marian vakuuttuneeksi siitä, että Jeesus rakasti Lasarusta. Lasarus oli Raamatun suomalainen mies: ei puhunut paljon mitään, vetäytyi helposti seurasta, oli sisäänpäin kääntynyt. Ehkä Jeesus vietti aikaa Lasaruksen kanssa ja sai tämän puhumaan ja nauramaan. Ehkä Jeesuksen eleistä välittyi lämmin ystävyys. Varmasti heidän läheiset välinsä näkyivät muillekin ja olettaisin, että se oli kahdenkeskistä – sisaret olivat siitä vähän loitommalla.

Olen itse lievästi asperger ja sisäänpäin kääntynyt, joten olen pohtinut, mistä luonteeni johtuu. Ainakin tiedän, että minulla ei ole ollut isovanhempia ja äitini oli kylmä. Hän saattoi puhua minusta myötätuntoisesti vieraalle ihmiselle, kun oletti minun nukkuvan, mutta ei koskaan suoraan osoittanut minua kohtaan lämpimiä tunteita. Hänen oma taustansa oli ehkä vielä tunnekylmempi, sillä hänellä ei oikeastaan ollut äitiä eikä isää, vain kasvattivanhemmat. Hänen raivokohtauksensa tulivat varoittamatta ja olen saanut dissosiaatiohäiriön niiden vuoksi.

Vaikka olen saanut tervehtyä hyvän parisuhteeni kautta, minulle on ollut äärimmäisen tärkeää saada kokea, että Jeesus rakastaa minua. Olen opetellut tuntemaan häntä pienen ikäni sanan kautta, mutta olen saanut myös Pyhän Hengen kasteen ja siihen kuuluvia hurmoskokemuksia, joten rakkauden kokemukseni ei ole akateeminen. Yritän joka päivä kiittää Herraa, mutta nytkin, kun kirjoitan tätä, koen huonoa omaatuntoa, että sittenkin niin harvoin ja niin vähän osaan antaa hyvää palautetta hänelle, joka sentään uhrasi henkensä puolestani. Opettelen sanomaan: ”Kiitos Herra Jeesus, että olet rakastanut minua niin paljon!” Totuttelen ajatukseen, että olen hänen rakas poikansa ja yritän viedä sen tunteisiin asti.

Toivotan sinulle siunausta ja armoa siihen paranemisprosessiin, jota sinä käyt läpi, jos sinunkin lapsuutesi on kulunut ankeissa merkeissä. Se kylmä routa, jonka joku läheinen on jättänyt sydämeesi, sulaa ehkä hitaasti. Mutta Kristuksen rakkaudessa se sulaa kuitenkin ja kerran taivaassa jäät lähtevät lopullisesti.

Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. 1.Joh.4:16.

Hopealle sulatin, kullalle uuni, ihmisten sydämet tutkii Herra. Sananl.17:3.

Jumala, joka on meidät luonut, tutkii luomansa olennon läpikotaisin. Tehtaissa, jotka valmistavat tuotteitaan, on lopputarkastus. Jos jokin vekotin ei toimi, sitä ei toimiteta eteenpäin. Tarkistetaan, voiko sen korjata. Siinä voi olla vika, jota ei kannata korjata, vaan tuotteesta tulee hylsy. Se joutaa sitten tuhottavaksi.

Ihminen, joka ei läpäise Jumalan tarkastusta, joutuu kadotukseen. Mutta mikä ratkaisee? Jumalan sana toteaa varsin selvästi:

Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark.16:15-16.

Usko ratkaisee. Ei ihan mikä tahansa usko, vaan usko Jeesukseen.

Jumala, joka lähettää evankeliuminsa kaikkien kuuluville, haluaa saada selville, onko meillä uskoa. Sitä varten hän saattaa koetella meitä. Hän ei välttämättä järjestä meille vaikeuksia, mutta hän voi sallia niitä tulevan tiellemme.

Herra, teidän Jumalanne, koettelee teitä näin saadakseen tietää, rakastatteko häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne. 5.Moos.13:4.

Koetuksen tarkoitus on vahvistaa uskoamme. Sen keskellä voimme kokea, että Jumala ei ole meitä hylännyt, vaan auttaa meitä selviämään koetuksesta ja tuo meidät lopulta ulos siitä. Kiitollinen mieli on sen osana, joka on selviytynyt koetuksesta. Kaiken jälkeen sydämessämme on varmuus, että Jumala ei hylkää.

Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää. 5.Moos.31:8.

Koetuksia voi tulla lisää, mutta olemme valmiita kohtaamaan uusia haasteita, koska olemme kokeneet Jumalan uskollisuuden. Kun opimme tuntemaan Jeesusta syvemmin, saamme löytää aina uutta luottamusta, sillä hänen rakkautensa osoittautuu jokaisessa koettelemuksessa entistä lujemmaksi – aivan ihmeellisen kestäväksi. Tällaisessa koulussa harjaantunut usko ilmenee kiintymyksenä Herraan eikä voi jäädä piiloon Jumalalta, kun hän meitä tutkii. Lopputulos tuottaa iloa molemmille osapuolille – meille ja Jumalalle.

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:8-9.