Jumalan prosenttiliike

Kehitysavun nostamisen tavoite on joskus 80-luvulla saanut nimen ’prosenttiliike’. Mutta Jumalalla on myös prosenttiliike, jonka idea nousee esiin kertomuksessa Gideonin sotaretkestä midianilaisia vastaan. Gideonilla oli nimittäin ensi alkuun 32 tuhatta miestä. Jumala vaati kuitenkin vähentämään väkeä ja ensimmäinen karsinta jätti joukkoihin kymmenentuhatta miestä (Tuom.7:3). Seuraava karsinta oli dramaattinen:

Gideon vei väkensä veden äärelle, ja Herra sanoi hänelle: ”Erota kaikki ne, jotka latkivat vettä kielellään niin kuin koirat, niistä, jotka laskeutuvat polvilleen juomaan.” Niitä, jotka latkivat vettä kielellään, oli kolmesataa miestä; kaikki muut laskeutuivat polvilleen ja ammensivat kädellä vettä suuhunsa. Tuom.7:5-6.

Jäljelle jäi vain kolmesataa miestä, toisin sanoen yksi prosentti alkuperäisestä määrästä. Voimme miettiä tätä ja kannattaa miettiäkin hartaasti. Jos helluntaiherätyksen koko väkimäärästä otetaan prosentti, se tarkoittaa noin neljääsataa henkilöä. Olenko brutaali, jos sanon, että suunnilleen tuo määrä herätyksen jäseniä on käyttökelpoisia Jumalalle? Vai miten tämä pitäisi ymmärtää? Jumalan ajattelutapa on joskus aika yllättävä ja suorastaan tyly.

Minkälainen ihminen sitten on ylipäätään käyttökelpoinen Jumalalle? Esimerkin valossa pitää olla erittäin nöyrä ihminen, sillä vain tosi vaatimaton ja nöyrä ihminen voi olla koiran kaltainen. Nöyrä ihminen menee polvilleen – heitähän riitti paljonkin – mutta että painaa vielä päänsä syvään ja ’latkii vettä kielellään kuin koira’ – siinä ilmenee jotakin poikkeuksellista. Tuskin kukaan tällä tavalla nöyrää teeskentelee, tuskin näillä eleillä enää mitään esitetään, tuskin ollaan ollakseen. Näillä eleillä ei enää välitetä arvokkuudesta.

Emme pysty luotaamaan ihmisen sisintä olemusta, sillä näemme usein ihmisen vain pinnalta. Mutta Jumala näkee sydämen ja osaa arvioida, kuka on valmis antamaan kaiken kunnian Herralle. Kun sellainen nöyryys jossakin ihmisessä asuu, hän päätyy varmuudella Jumalan käyttöön. Jotkut tosin yrittävät nöyryyttää meitä saadakseen aikaan saman asian, mutta useimmiten epäonnistuvat. Eihän Jumalan kasvatustyötä voida tehdä ihmiskäsin. Moni tumpula on sitä yrittänyt ja saanut aikaan pelkkää vahinkoa.

Voimme silti suhtautua tähän käyttökelpoisuuteen toivorikkaasti ja antautua Jumalan käyttöön. Pyhitys on vaikea käsite ja sen selittäminen jokseenkin hankalaa, mutta lyhyesti sanoen Jumala pyhittää meidät, kun antaudumme hänen käyttöönsä. Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät. Room.6:19.

Jumalan prosenttiliike on ahdas portti. Vaatii tiettyä luonnetta päästä valittujen joukkoon. Pelastukseen osalliset kuitenkin kutsutaan palvelukseen aika ajoin ja käyttökelpoisuus voi olla jotakin, jota itse ei edes havaitse. Se vaan tapahtuu, Jumalan suuresta armosta. Kiitetty olkoon Herra, joka tekee mahdottomasta mahdollisen.

Mutta vielä suurempi on se armo, jonka hän antaa. Siksi Raamattu sanoo: – Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Jaak.4:6.

Osat vaihtuvat

Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa.’ Luuk.16:25.

Huono-osaisuus tuntuu olevan sitkeä ongelma. Vaikka elintaso on länsimaissa korkea, aina riittää köyhiä, vammaisia ja eri tavoin huono-osaisia. Huono-osaisuus vieläpä usein periytyy. Jos vanhemmat ovat toimeentulotuen varassa eläviä, lapsetkin jäävät sosiaalituen varaan. Tilastollisesti tämä on valitettavan totta, vaikkakaan ei kohtalon sanelema kehityskulku.

Usko antaa tähänkin asiaan uutta perspektiiviä. Jos olemme Jumalan valtakunnan kansalaisia, meillä on toivo paremmasta. Tämä toivo koskee tietenkin ennen kaikkea hengellistä todellisuutta ja tuonpuoleista elämää, mutta myös tämän hetken ulkonaista pärjäämistä. Jaakob aikoinaan moitti hyväosaisia seurakuntalaisia tähän tapaan:

Kuulkaa, rakkaat veljeni! Onhan Jumala valinnut juuri maailman silmissä köyhät olemaan uskossa rikkaat ja perimään valtakunnan, jonka Jumala on luvannut häntä rakastaville. Mutta te häpäisette köyhän. Eivätkö juuri rikkaat sorra teitä ja raahaa teitä oikeuden eteen? Jaak.2:5-6.

Seurakunnan tehtävä oli diakonian kautta auttaa ja tukea köyhiä ja kaikenlaisia huono-osaisia. Ajan saatossa on tämäkin käännetty nurinpäin: seurakunnan jäseniltä kerätään rahat pois, jotta papisto saa elantoa. Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että hyviäkin esimerkkejä on ja eri tahoilla diakonia todella auttaa köyhiä.

Mutta monen ihmisen kohdalla huono-osaisuuden kipeä ongelma vaivaa lähes kehdosta hautaan. Joku kokee olevansa ruma, toinen köyhä, kolmas vaivainen, joku lahjaton, orpo, puolisoa vailla, lapseton, syrjitty tai sairas. Monella tavalla on mahdollista kokea jääneensä ilman tai vähemmälle, olevansa siipirikko, liikenteessä vammautunut tai rikoksen uhrina kärsinyt – kuka mitenkin. Lasarus antaa huono-osaisuuttaan kipuilevalle kuitenkin toivoa paremmasta tulevaisuudesta – varsinkin sille, joka uskon kautta ymmärtää Jumalan sanan lupauksia, nimittäin:

Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Room.15:4.

Niinpä voimme uskoa, että osat vaihtuvat. Jos olemme täällä maallisessa elämässä olleet huono-osaisia, tulevassa elämässä saamme hyvitystä kaikesta, minkä olemme kokeneet olevan epätasa-arvoa. Vähän lapsekkaasti voi sanoa, että rumista tulee kauniita, sairaista terveitä, köyhistä rikkaita. Tietysti tätä lohtua voi tulla osaksemme jo tämän elämän aikanakin. Esimerkkinä vaikka Paavalin kokema lohdutus:

Mutta Jumala, joka rohkaisee masentuneita, lohdutti meitäkin antamalla Tituksen tulla luoksemme. 2.Kor.7:6.

On tärkeää osata tulkita sanaa ja omistaa siihen kätketyt lupaukset omalle kohdalle. En oikeastaan ollut aiemmin huomannut, että kertomus köyhästä Lasaruksesta sisälsi aivan mahtavan lupauksen tulevan elämän ihanuudesta. Jokaisellahan on näitä huono-osaisuuden kokemuksia – minullakin. Nyt voin sanan perusteella odottaa parempaa, odottaa hyvitystä ja lohdutusta. Tämä koskee luonnollisesti sinuakin!