Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoliksi kutsuttu, ja veli Sostenes tervehtivät Korintissa olevaa Jumalan seurakuntaa… 1.Kor.1:1-2.
Sanoin eräälle uskon ystävälle omasta roolistani, että ”minä olen vain tällainen soostenees… kirjuri…” Sehän herätti asianmukaista hilpeyttä, vaikka kirjurit ja sihteerit ovat tärkeitä henkilöitä omalla paikallaan. Paavalilla oli näitä kirjureita apunaan, useitakin eri henkilöitä, jotka sanelun mukaan kirjoittivat Paavalin ajatuksia. Näitä henkilöitä olivat ainakin Sostenes, Silvanus, Tertius ja Timoteus. Huomaamme välillä, että Paavali on puhunut hengästyttävän nopeasti ja ajatukset tulevat ryöpyten ja vaikutelmaksi jää, että kirjurin on täytynyt jälkeenpäin vähän oikoa Paavalin sanomisia ja järjestellä lauseita. Raamatunkääntäjätkin vielä tänä päivänä muuttavat alkuperäisiä lauserakenteita selkeämpään muotoon.
Nämä Paavalin sihteerit ovat olleet tärkeitä toimijoita Paavalin kirjeiden muistiinmerkitsijöinä, mutta jääneet toisaalta aika vähälle huomiolle. Tertius mainitaan vain Roomalaiskirjeen kirjoittajana. Mikä vaatimattomuus kuvastuukaan Tertiuksen omista sanoista:
Terveisiä myös minulta, uskonveljeltänne Tertiukselta, joka olen sanelun mukaan kirjoittanut tämän kirjeen. Room.16:22.
Toisaalta – mikä kunniamaininta Tertiuksen ansioluettelossa, kun hän esittää sen taivaassa Herralle. Mitkä aplodit hän saisi kaikkien sukupolvien seurakunnalta siitä ansiosta, että on välittänyt meille Roomalaiskirjeen. Raikuvat suosionosoitukset täyttäisivät taivaan salit.
Tertius varmasti keskittyi tekemään työnsä hyvin. Emme tosin tunne häntä erityisemmin, sillä hän ilmestyy kuvaan vain tässä ja häipyy sitten historian hämärään. Voimme kuvitella tekstin viimeistelyä ajatellen, että hän suhtautui työhönsä vakavasti ja teki sen parhaansa mukaan. Ja onnistui. Roomalaiskirje on niin täynnä Hengen inspiraatiota, että myös Tertiuksen on pitänyt soida siinä harmonisesti mukana. Hän on kuin hieno instrumentti Paavalin kädessä, täydellisesti viritetty, juuri siinä sävellajissa hyvin soiva.
Tekisi mieli sanoa: ”Tertius, rakas veli, teit hienoa työtä! Mitä sinulle kuuluu?” Hassu kysymys – mitä nyt kirkkauteen ylennetylle kuuluu? Tekisi silti mieli kommentoida siihen apostoli Johanneksen sanoin, joka kirjoitti ystävälleen Gaiukselle: Rakas ystävä, toivon, että sinulle kuuluu joka suhteessa hyvää ja että olet terve; sisäisestihän sinulle kuuluu hyvää. 3.Joh.1:2.
Niin, emme tunne Tertiusta, mutta saamme tavata hänet taivaassa – toivon mukaan.
Voimme siis ymmärtää, että uskovalla voi olla ansioita, vaikkei hän omilla ansioilla taivaaseen pääsekään. Jeesus Kristus on ostanut meidät verensä hinnalla ja turvaamme hänen ansioonsa. Mutta silti voimme kysyä: ”Tällaisena, armosta pelastuneena, onko minulla tuoda Herralle mitään, mitä voisi pitää huomionarvoisena?” Arvasiko Tertius oman roolinsa Roomalaiskirjeen muistiinmerkitsijänä? Tajusiko hän, että hänen elämäntyönsä huipentuisi siinä ja säteilisi laajalle ja kestäisi niin hyvin ajan kulutusta? Tuskin. Meidän elämämme huippukohdat taitavat lipua varsin usein ohi huomaamatta. Emme edes itse tajua elämän tuoksinassa, milloin tuli tehtyä jotakin kuolematonta. Mutta Jumala näkee asiat totuuden valossa. Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo:
Eihän Jumala ole epäoikeudenmukainen, ei hän unohda teidän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet hänen pyhiään ja yhä palvelette heitä. Hepr.6:10.
Usko kasvuun 