Usko kasvuun

Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: ”Aamen”, Jumalan kunniaksi. 2.Kor.1:20.

Jumalan lupaukset Raamatussa – siinäpä kolme sanaa, jotka toistuvat, kuulostavat tutuilta ja ymmärrettäviltä, mutta jos tarkemmin niitä ajattelee, konkretia asian ympäriltä häipyy saman tien. Mitkä ihmeen lupaukset?

On tietynlainen oppimistehtävä löytää Raamatusta Jumalan lupauksia, joilla on itselle merkitystä. Monta kertaa Raamattua lukiessa Jumalan lupaukset vilistävät ohitsemme emmekä huomaa niitä. Teksti ei kosketa, koska olemme niin unessa. On olennainen osa hengellisen elämän herkkyyttä, että hoksottimemme ovat kunnossa ja rekisteröimme Jumalan lupaukset. Vasta sitten voimme tarttua niihin, vedota niihin, pyytää niitä – ja saada ottaa niitä vastaan.

Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Pelastajan, Jeesuksen. Ap.t.13:23.

Jumala ei tee mitään antamatta ensin sitä koskevaa lupausta. Jumalan suurin lahja ihmiskunnalle, Jeesus, oli sekin ensin lupaus. Paavali oli opiskellut Vanhaa testamenttia pienen ikänsä ja tunsi hyvin Jumalan lupaukset. Hän oli tietoinen Jumalan lupauksista ja niillä oli hänen elämänkatsomuksessaan tärkeä sija:

Niinpä minä nytkin olen tutkittavana sen tähden, että panen toivoni lupaukseen, jonka Jumala on antanut meidän isillemme. Yötä päivää meidän kansamme kaksitoista heimoa hartaasti palvelevat Jumalaa ja toivovat tämän lupauksen toteutuvan. Ap.t.26:6-7.

Voitaneen sanoa, että Paavali eli lupauskeskeistä elämää. Eikö meidänkin olisi syytä nostaa Paavali esimerkiksi myös tässä asiassa? Voimme varmastikin terästää havainnointiamme ja tulla syvemmin tietoisiksi Jumalan lupauksista. Monet lupaukset koskevat ihmiskuntaa ja sen historiaa, mutta monet lupaukset koskevat meitä seurakuntana ja yksilöinä. Jumala on esimerkiksi luvannut herätyksen aikoja, hän on luvannut pelastaa meidän perhekuntamme, hän on luvannut ottaa meidät mukaansa ylösnousemukseen ja taivaan kirkkauteen. Hän on luvannut olla meidän kanssamme joka päivä ja huolehtia meidän tarpeistamme. Hän on luvannut parantaa sairaita, täyttää uskoon tulleita Hengellään, käyttää sinuakin evankeliumin työssä. Hänen lupauksensa tuovat elämää maan päälle ja tähän aikaan – tartutaan niihin!

Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta. 2.Piet.1:4. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee. 2.Piet.3:13.

Nykyään on muotia ottaa selfieitä ja lähettää niitä ystäville somessa. Eipä siinä mitään, en vastusta selfieitä, vaikka en ole itse ottanut koskaan yhtään enkä sellaista harkitsekaan. Jollakin tavalla se kuvastaa nykyajan ihmisen keskittymistä itseensä. Some-kulttuuri on vahvistanut tätä. Ihmisten itsetunto on kehittynyt paremmaksi 2000-luvulla. En halua vähentää mitään kenenkään itsetunnosta, mutta haluaisin siirtää ihmisten fokuksen pois itsestään ja kiinnittää heidän katseensa kauemmaksi. Maailma ympärillämme on laaja, rikas, vaihteleva. Kaikkea kiinnostavaa on menossa joka puolella. Jos uutisvirta ei jaksa kiinnostaa – onhan se niin täynnä huonoja uutisia – niin voi lukea vaikka kirjoja ja syventyä vähän erilaiseen elämänsykkeeseen kuin itsellä on. Historian kaikki salaisuudet odottavat keksimistään – siis asiat, jotka tiedetään, mutta eivät ole vielä minun tajuntaani päässeet. Voimme sukeltaa tieteen maailmaan ja alkaa ihmetellä kaikkia arvoituksia, joita tiede ei ole vielä ratkaissut. Meillä on vapaus keskittyä erilaisiin harrastuksiin, kuten sukututkimus, sosiaalisen median pöhinä, seurakunta ja sen riennot kuten matkailukin koronavarauksella. Entä Raamattu sitten? Siinä vasta aikakone, jolla pääsee tuhansia vuosia taaksepäin menneisyyteen. Vau, mitä tarinaa!

Nosta siis katseesi ylös. Ja sivulle. Ethän keskity liikaa itseesi? Ethän muistuta kananpoikaa, joka kulkee jyviä nokkimassa. Se ei näe kuin lähelle ja sen katse on koko ajan maahan. Sinua ei ole kutsuttu elämään kanan elämää, vaan kotkan. Luemme Jesajasta: kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy. Jes.40:31.

Kotka voi nousta lentoon ja katsella laajoja alueita. Kotka ei elä nurkkakuntaista elämää eikä se vietä aikaansa häkissä. Varikset tosin kiusaavat sitä, mutta se karistaa ne kimpustaan nousemalla ylemmäksi. Varikset eivät pysty nousemaan yhtä korkealle kuin kotkat.

Kun olin nuori mies ja vasta menossa naimisiin, menimme yhdessä katsomaan morsiameni pappaa, joka oli huonona vanhainkodissa. ”Tulimme katsomaan Teitä”, Helena sanoi. Papan vastauksen muistan elävästi: ”Mitä kahtomista miussa on?”

Siihen kiteytyi vanhan miehen elämänkokemus ja -asenne. Hän tuntui sanovan: ”En minä ole tärkeä.” Jeesuskin sanoi: Vain yksi on tarpeen. Luuk.10:42. – Todellakin, on paljon tärkeämpiä asioita kuin se, onko tukka hyvin. Saahan ihminen pukeutua kauniisti ja näyttää kavereilleen, minkälaisen vaatteen on ostanut. Mutta Raamattu kohdistaa huomiotamme toisaalle: Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista. 1.Piet.3:4.

Etsitään siis ennen kaikkea yhteyttä Jumalaan ja hänen Poikaansa Jeesukseen. Oivalletaan se, minkä Pietarikin oivalsi: Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Joh.6:68.