Usko kasvuun

Saat nauttia Herran hyvyyttä, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo. Ps.37:4.

Aabrahamilla oli yksi päällimmäinen toive: saada oma poika. Hän oli kuitenkin käynyt vanhaksi ja vaimokin oli jo aika päiviä sitten ohittanut hedelmällisen iän. Pojan saaminen tuntui mahdottomalta. Aabrahamia kummastutti, että hän oli kuitenkin saanut Jumalan lupauksen jälkeläisistä (1.Moos.17:6).

Jumala puhuu tänäkin päivänä asioista, jotka ovat tulevaisuudessa. Ihmiset huomaavat ne vasta, kun ne ovat jo toteutuneet.

Mistä sinä uneksit? Haluatko sinäkin lapsen, kuten Aabraham? Tai haaveiletko vasta puolisosta? Ehkä sinun toiveesi koskevat ammattia, bisneksiä tai muuttoa kauas? Voihan olla, että sinun sydämessäsi kypsyy jokin hengellinen tavoite. Haluat olla Jumalan käytössä, mutta et oikein vielä tiedä, miten?

Jumala on luvannut antaa sinulle, mitä sydämesi toivoo. Jos hän on istuttanut sydämeesi jonkin unelman, hän tietenkin haluaa sen unelman lähtevän toteutumaan. Yleensä näitä minun postauksiani lukevat juuri sellaiset ihmiset, jotka ovat Jumalan työpöydällä. Voisin profetoida sinulle – eikä se profetia mene luultavasti paljonkaan metsään – että sinun sydämessäsi muhii jokin idea, siellä paraikaa avautuu siemen ja alkaa työntää versoa ylöspäin. Jokin Jumalan hanke sieltä putkahtaa, Jumalan sanan liikkeelle puskema asia sieltä pilkistää, tavoite jolla on ikuista merkitystä.

Myös Jumalan hankkeet voivat näyttää aluksi pieniltä ja mitättömiltä. Mutta ajan oloon niistä voi kasvaa jotakin suurta ja merkityksellistä. Näemme saman ilmiön liike-elämässä. Pieni startup lähtee kokeilumielessä jostakin huoneen nurkasta. Se voi olla ensin muutama itse ommeltu vaate ja lopulta liikeyritys, jonka kaikki tuntevat. Jumalankin hankkeet ovat samanlaisia, ne lähtevät hennoista aluista ja kasvavat:

Se on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi kasvimaahansa. Sen taimi kasvoi ja oli lopulta kuin puu, ja taivaan linnut rakensivat pesänsä sen oksille. Luuk.13:19.

Älä sano, että uskot, jos näet. Usko ensin niin saat nähdä. Unelma, joka sinulla on sydämessäsi, on Jumalan sinne istuttama. Hän valvoo siemenensä kasvua. Hän kastelee sitä. Hän kitkee sen tieltä pois rikkaruohot. Älä delegoi näkyäsi kenellekään muulle. Älä odota, että seurakunta saa sen kasvuun. Sinun omaa vastuutasi ei kukaan muu hoida. Tee se, mikä on vallassasi, ja Jumala tekee sen, mikä on hänen vallassaan.

Ole rämäpää. Ole ruoho, joka nostaa päänsä valoon. Ole juuri, joka imee sadetta. Anna Jumalan elämälle mahdollisuus.

Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi, maltti enemmän kuin kaupungin valtaus. Sananl.16:32.

Joskus tekee mieli sanoa suorat sanat. Vaatii pidättyvyyttä hillitä itsensä ja hallita tunteensa. Joskus meitä haastetaan esittämällä vääriä syytöksiä, tekemällä vääristä johtopäätöksistä – joskus ihan tahallisistakin väärinkäsityksistä – pitkälle meneviä päätelmiä, jotka johtavat valheellisiin näkemyksiin ja kauas totuudesta. Jos vastapuoli sitten toteaa ”asia on juuri päinvastoin”, niin emme ymmärrä vastaväitteitä, vaan vaadimme ’syyllisen päätä vadille’. Olemme sotajalalla, keskellä riitaa, jonka itse loimme.

Kunnia sille, joka riitansa sopii, hullu purkaa vihansa julki. Sananl.20:3.

Eri käännöksissä on erilaisia sävyjä, kuten ”kunnia sille, joka ei suostu riitelemään” tai ”riidaksi koituu tyhmän inttäminen”.

Kunpa osaisimme olla sävyisiä ja välttää riitelyä. Jos riita pääsee syntymään, siitä voi tulla loukkaantumista ja vaikea välirikko: Loukattu veli on kuin linnoitettu kaupunki, riidat ovat kuin linnanportin salvat. Sananl.18:19. Ei ole olemassa mitään nappia, josta painamalla pääsisi alkupisteeseen. Nöyryys, parannus, mielenmuutos, mikä vaan voi auttaa, mutta usein se sävyisä osapuoli kokeilee niitä, mutta toinen ei ehkä niin vain suostu sovintoon.

Ainakin olisi hyvä tiedostaa, että voiman käyttö ei yleensä johda hyvään tulokseen. Voimankäyttöä ovat suorat sanat, tunteiden purkaminen, ylikävely, toisen haukkuminen, oikeassa oleminen, vastaväitteiden torjuminen, uhkailu, vetoaminen ylempään asemaan jne. Voimankäytössä on tavoitteena nujertaa vastapuoli ja kaataa hänet alleen. Kuitenkin sellainen luulo, että tilanteesta poistuminen voittajana perustuisi ylivoimaan, on väärinkäsitys. Tosiasiassa väittelyn hävinnyt osapuoli on usein moraalinen voittaja.

Sävyisä, riitaa karttava, asiansa asiallisesti esittävä ja rauhallinen osapuoli on aina voittaja. Voittaja on se, joka ei aiheuta loukkaantumista eikä joudu kantamaan siitä huonoa omaatuntoa.

Puhun näistä Raamatun suuntaviivoista vähän kuin olisin joku asiantuntija. Asiantuntija olenkin – olen saanut aikaan monta riitaa! Olen loukannut ihmisiä usein. Olen onnistunut saamaan aikaan välirikon jonkun kanssa, koska olen ollut liikkeellä voimakeinoin ja olettanut olevani oikeassa – kun kerran olen näin täydellinen tapaus…

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä herkemmin olen lähtenyt kävelemään. Sekin voi olla voimankäytön työkalu, mutta ainakin se katkaisee riidan melko tehokkaasti. En jaksa riidellä enää omia pikkumaisia aiheitani enkä varsinkaan muiden pikkumaisia väärinkäsityksiä. Myrkynkylväjiä on paljon. Jos niille alkaa jotain inttämään, ei riitelystä tule loppua. Nostan siis kädet pystyyn. Nosta sinäkin. Paavali neuvoi aikanaan filippiläisiä:

Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. Fil.4:8-9.