Usko kasvuun

Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. 1.Moos.1:3.

Raamatun luomiskertomus koskee näkyvän maailman syntymistä. Raamatun luomiskertomus ei ole tieteellinen, sillä se on kirjoitettu jo ennen kuin tiedettä oli olemassakaan. Se on kirjoitettu niin että jokainen oppimatonkin ihminen voi sen ymmärtää. Se on kirjoitettu niin että lapsikin voi sen ymmärtää. Se on eräänlaista kuvakieltä ja runoutta. Nykyajan ihminen on valitettavasti menettänyt kykynsä ymmärtää tällaista viestintää.

Kaikkia, jotka ymmärtävät luomiskertomuksen, Paavali yllyttää entistä syvempään ymmärtämiseen. Valo, joka tuli, ei ollut pelkästään luonnollista valoa, vaan Jumala loi myös toisenlaisen kirkkauden. Paavali valittaa, että on paljon ihmisiä, jotka eivät näe tätä kirkkaampaa valoa:

Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. 2.Kor.4:4.

Meidän, jotka olemme uudestisyntyneet elävään uskoon, on mahdollista vaeltaa Kristus-valossa ja säteillä sitä ympärillemme.

Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Joh.8:12.

Tämä valo on meissä vähän kuin soihtu Gideonin armeijan saviruukussa (Tuom.7). Valo tulee näkyviin, jos tämä saviastia rakoilee. Yö ympärillämme saa hentoa valoa, kun ulkonainen ihmisemme on koetuksella ja murtuu. Niinpä meidän ei tulisi paeta kärsimystä ja välttää koettelemuksia, sillä ne tuovat meistä esiin Kristuksen kirkkauden valoa. Sillä tavoin lähimmäisemme eivät kuule evankeliumia vain sanoina, vaan se loistaa heille meidän kiitollisuudestamme ja meidän ilostamme, jotka ovat sitkeitä keskellä kärsimyksiäkin. Meidän uskomme Jumalaan antaa vahvan todistuksen Jumalan armosta ilman sanojakin.

Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. 2.Kor.4:8-10.

Niinpä meitä kehotetaan olemaan sitkeitä ja peräänantamattomia, sillä voimme antaa parhaan todistuksemme Kristuksen rakkaudesta olemalla vaikeuksissakin uskollisia Kristukselle ja Jumalan sanalle. Kun emme luovuta, kun emme hötkyile, vaan pidämme kiinni uskon vakaumuksesta antamatta periksi, silloin valo loistaa meistä maailman yöhön – tiesimme sitä tai ei. Samalla voimme olla varmoja:

Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. 2.Kor.4:17.

Kun lähetän luoksesi Artemaksen tai Tykikoksen, tule nopeasti minun luokseni Nikopoliiseen, jossa aion viettää talven. Tit.3:12.

Nikopolis oli Kreikan kaupunki Joonian meren rannalla. Paavali halusi viipyä siellä luultavasti siksi, että saisi aikaa perustaa sinne seurakunnan. Saattoihin siellä jo olla uskovia, mutta heillä ei välttämättä ollut kunnon paimenta. Paavali maanitteli Tituksenkin tulemaan sinne ja tekemään yhteistyötä seurakunnan saamiseksi jaloilleen. Jotta Tituksen työ Kreetalla ei puolestaan jäisi heitteille, Paavali aikoi kutsua Artemaksen ja Tykikoksen sinne korvaamaan Titusta. Paavali oli melkoinen käskyttäjä, mutta ehkä myös hyvä organisoija. Hän ei ajatellut vain itseään, vaan laajemmin seurakuntien tilannetta.

Nikopolis tarkoittaa Voiton Kaupunki. Ehkä nikolaiittojen lahko, johon Raamatussa viitataan harhaoppina, tarkoitti ’Voiton kansaa’? Nikolaiitoista ei ole selvää mielikuvaa ja näyttää, että lahko on sittemmin hävinnyt kartalta, mutta onhan meillä paljonkin näitä uskovia ja uskonsuuntia, joissa korostetaan voittoa, menestystä ja uskovien kuninkaallisuutta siinä määrin, että risti jää taka-alalle.

Ristin jättäminen pois keskiöstä ja katseen siirtäminen yliluonnolliseen todellisuuteen ja kaikkiin Jumalan valtakunnan voimatekijöihin, voi johtaa siihen, että moraali höllentyy. Seurakunta alkaa suhtautua sallivammin vapaaseen seksiin, avioeroihin ja epäjumaliin, kuten Mammonaan. Yhteyttä ei ole helppo havaita, mutta risti on se jarru, joka lihallista vanhaa luontoamme kahlitsee. Kun meidän luontoamme kuritetaan, se johtaa synnistä pidättymiseen.

Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut synnistä. 1.Piet.4:1-2.

Näin ollen on ymmärrettävissä, että nikolaiittojen oppi yhdistetään Bileamin oppiin ja sitä kautta moraalin höllentymiseen. Meidän on siis syytä varoa mukautumasta maailman menoon ja hyväksymästä kaikkea rajatonta vapautta. Samalla on pidettävä huoli, että emme ajaudu lain alle. Kristillinen moraali ei perustu lakiin, se perustuu Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Kun seuraamme Herraa ristin tiellä, vanha luontomme pysyy aisoissa. Syntiä vastaan nostamme lain sijasta evankeliumin:

Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Gal.2:20.