Usko kasvuun

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Ps.139:13-14.

Itsensä hyväksyminen olisi monille suuri harppaus elämäntaidossa. Näemme nykyään median kautta monenlaisia ihmisiä ja meillä on paljon tilaisuuksia kateuteen. Koemme olevamme epäonnistuneita surkimuksia, paljon mitättömämpiä kuin haluaisimme. Olemme kateita muille ja tyytymättömiä osaamme. Filosofien ikivanha kysymys saattaa vaivata: Miksi minä olen minä enkä joku muu? Tunnustan: haluaisin olla joku muu!

Näin lyömme päätämme seinään, emme pääse eteenpäin. Oikeastaan olemme suuren ihmeen äärellä, kun pohdimme minuutta. ”Minä olen” on Jumalan nimi ja se tosiasia, että myös ’minä olen’, on yksi Jumalan ihmeistä. Hän on todella tehnyt minusta oman kuvansa. Yhdessä toisten kanssa heijastan Jumalan olemusta. Yksinäni en voi tuoda esiin Jumalan persoonan koko rikkautta, mutta yhdessä toisten kanssa edustan Jumalan suurta salaisuutta, nimittäin seurakuntaa: Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää. Ef.1:23.

Näitä pohtiessani saatan vähitellen tervehtyä huonommuudestani. Olen pieni osanen jossakin suuremmassa kokonaisuudessa. En ole epäonnistunut, pois heitettävä jätepala, vaan olen omalla paikallani merkityksellinen. Minun ei tarvitse heittäytyä narsistiksi ollakseni jotakin, sillä Jumala loi minut tähän – ihmiseksi. Hän antoi minun kuulla pelastukseni evankeliumin, joka nostaa minut uuteen merkitykseen: Kristuksen ruumiin jäseneksi.

Turha minun on piinata itseäni kadehtimalla toisia, muka parempiosaisia, muka merkityksellisempiä. Tai kadehtia kauniita, rikkaita, kuuluisia. Ei, päinvastoin: voin olla kiitollinen tässä vaatimattomassa roolissani, tällaisena tavan tallaajana, köyhänä ja rumana, tyhmänä ja lahjattomana, sillä olenhan taivasten valtakunnan jäsen, kutsuttu korkeaan asemaan, josta Vapahtajani sanoo:

Tuokaa kaukaa minun poikani takaisin, maan ääriltä tyttäreni, tuokaa jokainen, joka on kutsuttu minun nimiini, jonka olen kunniakseni luonut, muovannut ja valmiiksi tehnyt. Jes.43:6-7.

Yhdessä Kristuksen kanssa olen arvokas, liitettynä hänen ruumiiseensa, ainutlaatuinen osa jotakin suurenmoista kokonaisuutta, joka kerran kirkkaudessa elää ja riemuitsee yhdessä. Puutteet ja viat, joita nyt näen itsessäni, katoavat näkyvistä, kun palapeli kerran kootaan ja lopullinen kuva hahmottuu.

Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. 2.Kor.3:18.

Ihmisten odotukset ovat joskus kohtuuttomia. Odotukset nousevat maksimitasolle, vaikka realistiset odotukset olisivat minimitasoa. Asiakkaat ovat tottuneita hyvään palveluun. Kun menemme kauppaan, odotamme hymyileviä ja palvelualttiita myyjiä, jotka eivät odotuta asiakkaita eivätkä vain seisoskele juttelemassa keskenään. Tosin, jos itse menen joskus kauppaan, saatan toivoa voivani vain katsella rauhassa, mutta minähän olenkin omalaatuinen ihminen. Entä kun menemme ravintolaan? Tarjoilun pitää sujua, ravintolan tulee olla viihtyisä, ruoka hyvää mutta halpaa.

Jotkut sukulaiset tunkevat kylään ja odottavat, että olemme iloisia heidän seurastaan. He vaativat hyvää tarjoilua ja vieraanvaraista kestitystä. He luonnollisesti jäävät yöksi. He tinkivät vaatimuksistaan ja lupaavat, että sohvalla on hyvä nukkua. Pitäisikö isäntäperheen valistaa heitä vähän? Esimerkiksi kertoa, että itse asiassa emäntä on sairas eikä yleensä jaksa kestitä vieraita. Mutta eihän kenenkään sairaskertomusta voi läväyttää vieraiden tietoon? On vaikea selittää, että perheessä on univaikeuksia ja siitä voi koitua häiriötä, kun yöllä ravataan keittiössä ja vessassa tai luetaan kirjaa yölampun valossa olohuoneessa. Yökukkuja voi haluta pikkutunnilla kupin teetäkin. Ei isäntäperhe ole haluton olemaan vieraanvarainen. He tekevät parhaansa, mutta se on normaalia tasoa niin paljon vähemmän. Varmasti kaukaa tullut lähetysjärjestön edustajakin voisi hyvin yöpyä hotellissa? Meidän yhdistyksemme on sen verran varakas, että voi hyvin kustantaa yön hotellissa. Eikö käy?

Varmaan seurakuntien varojen keruussa ymmärretään, että työtön ei voi antaa yhtä paljon kuin hyvätuloinen työssä käyvä ihminen? Kyllä varmasti, mutta seurakunnan toimihenkilöksi tarvitaan varakkaita ihmisiä tärkeisiin luottamustehtäviin… Ei auta, vaikka se työtön on lahjakas ja varmasti tekee parhaansa. Ilman rahaa ei mistään tule mitään.

Joskus ihmisen persoona voi aiheuttaa ongelman, onhan hän kovin erilainen. Hän ei esimerkiksi osaa ilmaista itseään, ei ainakaan suullisesti eikä ainakaan seurakunnan kokouksessa. Hän on introvertti, vähän umpimielinen, mutta osaa keskinkertaisesti ilmaista itseään paperilla. Hänen taidoistaan ei juuri ole apua, sillä tarvittaisiin suulaita, ulospäin suuntautuneita ihmisiä, sosiaalisia velikultia, jotka osaavat olla hauskoja seuraihmisiä. Jos vielä osaisi vähän näpelöidä harmonikkaa, niin johan seurakunta saisi lisää puhtia ja kaikkien mieliala kohenisi. Hyvä lauluhetki virkistää aina. Se syrjäänvetäytyvä tyyppi ehkä tekee parhaansa, mutta ei hänestä ole paljon hyötyä. Riittää, kun laulaa mukana.

Ovatko ihmisten odotukset olleet sinun kohdallasi liian suuria, ehkä ylivoimaisia? Tarvitset Jumalan näkökulmaa asioihin. Hän näkee lähtökohdat, olosuhteet, terveysasiat, varakkuuden, luonteesi – kaiken. Hän ei odota mahdottomia. Hän haluaa, että sinä viet vähäiset evääsi hänelle ja jätät odotusten täyttämisen hänelle. Sinun ei tarvitse venyä kohtuuttomuuksiin. Sinä saat luottaa asiasi Herran haltuun, joka antaa sinulle sisäisen rauhan.

Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. 1.Tess.5:23.