Usko kasvuun

Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: ”Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?” Joh.8:48.

Aikalaiset olivat pahasti jakautuneita suhteessaan Jeesukseen: toisaalta oli ihailijat ja seuraajat, toisaalta halveksijat. Uskonnollinen eliitti ei pitänyt Jeesuksesta ja pyrki halventamaan tätä. Samarialaisia pidettiin opillisesti epäpätevinä ja rodullisesti epäpuhtaina. Onkohan meidän aikanamme esiintynyt koskaan samanlaista asennetta?

Jeesus ei antanut vastustajien häiritä kutsumuksensa toteuttamista. Hän sanoi: Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee. Joh.8:50. Maineensa varjeleminen ja oman imagon luominen eivät häntä kauheasti kiinnostaneet. Hän tiesi, että joutuisi parjatuksi. Hänen elämäntyönsä kyseenalaistettiin ja hänet yritettiin saada näyttämään huijarilta. Jeesus suhtautui siihen kuin johonkin normaaliin ilmiöön – häntä eivät sellaiset väitteet hätkäyttäneet.

Osaammeko me suhtautua parjauksiin samalla tavalla? Riittääkö meille kulmien kohottaminen tai olankohautus? Tänä aikana löytyy vastaansanojia vähintään yhtä paljon. Aina on joku väittämässä, että olet opillisesti harhapolulla ja että sinun näkysi on kangastus. Joskus tämänkin blogin lukijat herättävät minussa hilpeyttä. Olen yrittänyt rohkaista ihmisiä ja kannustaa heitä myönteisin sanoin, mutta kun kerroin unestani, joka lupasi minulle itselleni hyviä asioita, joku nimitti sitä heti ”toiveuneksi”. Että sitä näkee kaikenlaista, mitä toivoo – ei kai siinä nyt voinut olla kyse Jumalan lupauksesta…

Miten ihmisistä saisi kitkettyä kielteisyyden? En tiedä, tuskin mitenkään. On vain osattava suhtautua siihen loukkaantumatta, kuin ilmiöön, joka on odotusten mukainen, täysin ennakoitu. Sillä tavalla ei tarvitse käyttäytyä kuten eräät narsistiset pastorit ovat nähteni menetelleet. Heidän reaktionsa johonkin ehdotukseeni on joskus ollut raivostunut ja olen saanut kuulla, että näkemykseni olikin kirous! Huh, minä kun luulin ehdottavani jotakin ihan rakentavaa!

Lohdullista ja rohkaisevaa kaikessa halventavassa palautteessa on se, että tiedämme seuraavamme Mestarin askelissa. Häntä kritisoitiin, häntä tuomittiin, hänet leimattiin pahaksi ihmiseksi, hänestä tehtiin rikollinen. Kaikki ilman syytä. Jos saamme seurata häntä näissä ristin tien kärsimyksissä, sehän on meille vain kunniaksi. Sehän on vahva lohtu loukkauksien kestämiseksi.

Älkäämme siis rakentako sellaista imagoa, josta puuttuu ristin häväistys. Sellainen imago romahtaa kuitenkin. Huono maine on parempi kuin hyvä maine – eikö Jeesus sanonut niin?

Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Samoinhan tekivät heidän isänsä väärille profeetoille. Luuk.6:26.

Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei valheellisesti vetoa Herraan eikä vanno väärää valaa. Hänelle Herra suo siunauksensa, pelastuksen Jumala katsoo hänet vanhurskaaksi. Ps.24:4-5.

Viattomat kädet ja puhdas sydän oli Heprealaiskirjeen kirjoittajalla: Olemme varmoja siitä, että omatuntomme on puhdas – tahdommehan toimia kaikessa oikein. Hepr.13:18. Voimme itsekin pitää hyvän omantunnon ja välttää kaikkea ahneutta, varastamista, hyväksikäyttöä, valehtelua ja muuta, mikä ei kuulu terveeseen uskoon. Me emme puolusta rikollista toimintaa tai vaella pimeyden teitä ja puno juonia pahantekijöiden kanssa. Me nuhtelemme kaikkia väärintekijöitä ja kehotamme syntisiä parannukseen.

Minä tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra, puhuu: hän puhuu rauhaa kansallensa, hurskaillensa; älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen. Ps.85:9 KR33.

Näin vetoamme Jumalan lupauksiin, joissa hän lupaa antaa siunauksensa. Voimme vedota Kristuksen sovintokuolemaan, hänen verensä voimaan ja hänen Pyhän Henkensä neuvoon ja saada voiman vaeltaa vanhurskaudessa, elää elävässä uskossa, toimia aina terveen uskon mukaisesti.

Herra, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini. Se, joka Herraa pelkää, oppii valitsemaan oikean tien. Hän saa onnen ja rauhan, ja hänen jälkeläisensä perivät maan. Ps.25:11-13.

Kiitämme Herraa hänen armostaan, joka johtaa syntiset pelastuksen tuntemiseen, Herran Jeesuksen seuraamiseen. Kiitämme pyhää sanaansa ja Henkeään, joka neuvoo meitä valitsemaan oikean tien. Kiitämme Herraa Vapahtajaamme, joka suo meille onnen ja rauhan. Annamme kunnian Korkeimmalle, joka siunaa meidän lapsiamme, siunaa meidän maatamme ja kansaamme. Kiitämme häntä, joka runsailla sateilla kostuttaa maamme, joka herättää seurakuntansa kasvuun ja pitää lupauksensa:

Herran vapaiksi ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siioniin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas. Jes.51:11.

Me emme luota omaan hurskauteemme, me emme kerskaa viisaudellamme. Me tiedämme, tosi viisaus tulee Jumalalta ja vanhurskaus ilman Kristusta on itsepetosta. Me turvaamme koko sydämestämme Herraan ja odotamme hänen siunauksiaan. Hän on luotettava ja pitää sanansa.

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.” Jes.35:3-4.