Usko kasvuun

Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. 2.Kor.4:1.

Aikoinaan Israelin kansa valloitti Luvattua maata Joosuan johdolla. Joosua kävi sotaväkensä kanssa taistelua niitä heimoja vastaan, jotka asuttivat Luvattua maata. Joosua oli voitollinen ja valtasi sotaväkensä voimalla laajoja alueita, koska Jumalan käsi oli hänen kanssaan.

Joosua sanoi heille: ”Älkää pelätkö älkääkä lannistuko, olkaa rohkeat ja lujat, sillä näin Herra tekee kaikille teidän vihollisillenne, joita vastaan te taistelette.” Joos.10:25.

Uuden liiton aikaan ei Jumalan valtakuntaa enää vallata miekan voimalla, vaan Jumalan sanan julistamisella ja evankeliumin voimalla. Käytetään sanan miekkaa sielujen voittamiseksi. Vastavoimat eivät ole pakanaheimoja, vaan henkivaltoja, joita epäuskoiset ihmiset edustavat. Vihollinen asuu myös sisällämme, sillä vanha luontomme – ’liha’ – on sodassa henkeä vastaan. Taistelussa tulee kaatuneita ja haavoittuneita, kuten Joosuan aikaan, mutta uuden liiton aikaan kuoleman voimia kutsutaan ristiksi. Risti kuolettaa meissä asuvaa vanhaa luontoa. Se on hinta, joka pitää maksaa, jotta Jumalan valtakunta menee eteenpäin.

Paavali kuvaa tätä sotaa, jota käymme: Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. 2.Kor.4:8-10.

Se on kamppailua, jossa voitot ja tappiot vuorottelevat, toivo ja toivottomuus lyövät kättä, missä olemme joskus niskan päällä, joskus pahasti alakynnessä. Paavali pitää tätä Jumalan ihmisen normaalitilana. Hän korostaa, että meillä on niin tärkeä tehtävä evankeliumin asialla, että emme lannistu, emme menetä toivoamme, vaan jaksamme taistella, koska tulevaisuus on niin ihana:

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti. 2.Kor.4:16-18.

Kunpa meillä olisi yhtä kirkas näky tulevaisuudestamme kuin Paavalilla. Näkymme kirkastuu sanan kautta, kun otamme sanan vastaan ja annamme sen painua sydämen sisimpään niin että se uskossa sulautuu meihin. Sillä tavoin uskomme kasvaa ja jaksamme olla toivorikkaita emmekä jää lannistumisen valtaan.

Olin joskus tietojenkäsittelyn kurssilla, jossa opetettiin tietokannan suunnittelua. Jollain tauolla esitin ns. tyhmän kysymyksen, josta ilmeni, etten ollut ymmärtänyt, mistä puhuttiin. Oppi ei mennyt perille. Näissä tilanteissa sanotaan ”ei mennyt ihan jakeluun”. Opettajat huokailivat ”siinä oli sekin!”

Oletko sinä joutunut nolatuksi, kun olet ollut hidas älyämään jotakin? Tai oletko huomannut, miten vaikeata joillekin on tajuta sitä, mitä juuri juurta jaksain selitit? Opimmeko siis koronapandemiasta mitään? Jos jokin asia leimasi vuotta 2020, niin koronavirus. Luin jostain, että joku julkkis oli erehtynyt sanomaan, että koronapandemia oli Jumalan lähettämä. Hän joutui heti pahanlaisen ryöpytyksen kohteeksi somessa.

Eräs Jumalan mies esitti mielenkiintoisen taulukon erilaisista kulkutaudeista ja muista kuolemaa kylvävistä ilmiöistä, kuten sodista, terrorismista ja aborteista. Siinä taulukossa kuolonuhreja tuotti eniten abortit ja vähiten korona. Sama mies oli sitä mieltä, että maailmassa ei ole ollut yhtään vakavaa kulkutautia, joka ei olisi ollut Jumalan liikkeelle laskema. Perustelukin oli yksinkertainen: ei kukaan ihminen pystyisi sellaista luomaan.

Ehkä emme nyt mieti biologista sodankäyntiä, sillä koronan yhteydessä siihen ei ole aihetta. Ehkä voisimme ihan vakavasti miettiä, mitä Jumala haluaa sanoa? Onko koronaviruksella jokin viesti?

Ainakin meitä muistutetaan, että Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Jos hän haluaa kutsua jonkun ajasta iäisyyteen, kuka voi sen estää? Lääkärikö? Jos lääkäri pitää ihmisen hengissä, ei Jumala kaiketi ole potilasta siinä tapauksessa kutsunut ajasta iäisyyteen. Jos joku kuolee koronaviruksen tähden, onko hän siis paha ihminen? Eikö ole niin, että Jumala kutsuu ajasta iäisyyteen niin pahat kuin hyvät?

Joudumme miettimään asioita ja etsimään raamatullisia näkökulmia niihin. Jos seurakuntien työ joudutaan hoitamaan etänä, onko mahdollisesti ”harppujemme helinä” (Aam.5:23) alkanut tosissaan ärsyttää Jumalaa? Puuttuuko hengellisyydestämme kenties jotakin (Aam.5:24)?

Joudumme väistämättä parannuksen paikalle. Saatamme olla öönä aapisen laidassa, kun emme ymmärrä, miksi Jumala toimii näin. Mutta voin kertoa, että minä opin aikaa myöten ymmärtämään tietokannan suunnittelua ja uskon, että seurakunta oppii aikaa myöten ymmärtämään, mitä varten tämä koronapandemia on lähetetty ihmisiä vaivaamaan. Juuri siinä on toivon ydin: Jumala välittää!

Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua – jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa. Hepr.12:5-6.