Usko kasvuun

Oletko elänyt sitä aikaa, kun seinäkelloissa oli punnukset? Lapsena vetelin ketjuista seinäkellon punnukset ylös. Kello kävi maan vetovoimalla. Se oli halpaa energiaa, mutta siinä oli yksi huono puoli: – kellon koneisto vääntyi ajan kanssa, kello ei käynyt enää kunnolla ja kello piti viedä kellosepälle, joka korjasi kellon rakenteen kuntoon.

Meillä voi hengellisessä elämässämme olla sisäisiä punnuksia, jotka jaksamme mielestämme hyvin kantaa, mutta aikaa myöten ne rasittavat hengellistä elämäämme pahasti. Meitä voi vaivata syyllisyys kauan sitten tekemistämme virheistä. Tai soimaamme itseämme, koska emme ole jaksaneet palvella siinä työssä, jonka uskoimme saaneemme Jumalalta. Kaiken kukkuraksi lapsena koetut pettymykset haittaavat elämäämme ja tekevät meidät kyynisiksi. Saatamme kokea arvottomuutta ihmisinä. Sitten vielä tuoreet lannistamiset seurakuntaelämässä painavat selkämme kumaraan.

Jumala on kuitenkin meidät jokaisen luonut. Hän on kuin insinööri, joka tekee lujuuslaskelmia. Hän lisää kantavia rakenteita sinne, missä silta on lujilla. Tai hän vahvistaa talon rakenteita, jos jokin rasitus näyttää uhkaavan rakennuksen kestävyyttä. Hän on kuin kelloseppä, joka tietää, miten punnusten paino rasittaa koneistoa. Voimme uskoa, että Luojamme osasi tehdä meistä vahvoja, lujia ja sitkeitä ja tarpeen tulleen lisätä hieman ylimääräistä sisua luonteeseemme. Hän kasvatti meissä rohkeutta ja ennen kaikkea loi meihin uskoa ja luottamusta Jumalaan. Niinpä hän kuormittaa meitä vain siihen pisteeseen asti, missä me vielä kestämme.

Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jaak.1:13.

Meille voi toki tulla tunne, että emme kestä enempää. Kaikki kokemamme on jo liikaa. ”Nyt mie romahan”. Sellainen tunnetila on inhimillinen, mutta jos kuljemme elämän tien matkaa yhdessä Jeesuksen kanssa, voimme nojata häneen ja saada häneltä voimaa kaiken kestämiseen. Hän on kuin kännykän laturi, joka kytketään meihin antamaan tuoretta voimaa väsyneelle.

Niinpä opettelemme olemaan kytkettyinä voimavirtaan, yhteydessä Pyhään Henkeen, taivaalliseen laturiin. Opettelemme vetäytymistä rukouskammioon, hiljentymisen harjoittamista päivittäin. Opettelemme Raamatun säännöllistä lukemista ja sananjulistuksen äärellä olemista. Pidämme sisäisen lamppumme palamassa niin kuin sanakin kehottaa:

Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Luuk.12:35.

Kun pysymme hengellisesti valveilla, saamme aina voimaa päivän koitoksiin. Antakoon Herra meille uskon ja luottamuksen tähän, kun stressi iskee ja elämän painot ja punnukset väsyttävät.

Älkää koskeko niihin, jotka olen voidellut, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni. Ps.105:15.

Sinä et ehkä koe olevasi profeetta, mutta jos olet Messiaan eli Voidellun toisin sanoen Kristuksen lapsi, olet uuden syntymäsi perusteella voideltu. Mutta jos haluat olla oikein voideltu, voit pyytää Pyhän Hengen kastetta. Sen saatuasi voit syventää voiteluasi, pyytämällä armolahjoja. Kun elät Hengen täyttämää elämää ja kasvat uskossa, voit edelleen syventää voiteluasi pyytämällä itsellesi näkyä eli kutsumustyötä eli lähettämistä.

Kaikissa näissä ilmenee hengen voitelu, Jumalan elämän aito läsnäolo. Voitelu syvenee hengellisen kasvun myötä. Muistan lapsena, kuinka isoveljeni huolsi traktoriaan ”mörkömajuria” (joka oli vähän samankaltainen kuin kuvassa). Tavan takaa hän otti vaseliiniruiskun ja paineli vaseliinia kaikkiin ”nippoihin”. Oli tärkeää, että kone oli hyvin voideltu ja laakerit pyörivät hyvin eivätkä kuumenisi liikaa. Miltä tuntuisi hajonnut laakeri? Kuuluisi aivan kauhea rutina ja rätinä, kone tärisisi ja vonkuisi. Masiina pitäisi sammuttaa, ettei muita paikkoja hajoaisi.

Hengellinen elämä ilman hengen voitelua on kyllä kuin hajonnut elämä. Mikään ei suju, rukouksiin ei vastata, ilo katoaa, rauha käy tuskin kääntymässä, ihmissuhteet menevät rikki, elämä on surkeaa valitusta.

Uskaltaisinko silti sanoa, että voitelu on vaikea säilyttää läpi elämän. Minäkin koen, että laakereita pitäisi rasvata, lamppu saada palamaan kirkkaammalla liekillä ja elämään pitäisi saada energiaa ja koneeseen vauhtia. Tarvitsen siis voitelua – Pyhän Hengen osallisuutta. Niin kuin laulussa sanotaan: ”Hengen voimaa, sitä tarvitaan, Hengen voimaa, yhä uudestaan…”

Ihminen voi uudistua, mutta ei se aina omista ponnisteluista riipu, vaan tarvitaan armoa. Sitä kuuluisaa armoa, Jumalan ilmaista lahjaa, siunauksen sateita, jotka virvoittavat sydämen kuivan maaperän. Jumala ei aina vastaa, jos pyydän sellaisia siunauksia itselleni. Niinpä pyydän niitä sitten toisille, ystävilleni ja blogini lukijoille. Joskus ihan pikkuisen vihamiehillekin. Tai noille, jotka vähät välittävät.

Luonteensa mukaisesti – koska on hyvä ja armollinen – Jumala vastaa lopulta rukouksiin ja hänen siunauksensa tulevat, ehkä yllättäen, ehkä hiljaa, toisinaan rajustikin. Jumalan luovuus tekee hänestä myös yllätyksellisen. Jumalan siunaus osuu kohdalle kuin lottovoitto. Jumalan lahja voi olla jotakin erilaista, sellaista jota emme osanneet pyytää – hämmästyttävää.

Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen. Ef.3:20-21.