Sairaus kääntyy voitoksi

kuumarautaKirjoitan tämän sinulle, joka olet tänä päivänä sairaana. Sairastaminen kuuluu elämän normaaliin kulkuun. Muistan kuinka itse sairastin jo pienestä pitäen ja lapsuuteni varhaisimpia muistoja on se, kun söin erästä hyvänmakuista lääkettä anemiaani.

Jeesuksestakin sanotaan, että: Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Jes.53:3-4.

Uskovan ihmisen sairastaminen ei ole merkki siitä, että kyseisen henkilön uskonelämässä olisi jotakin vikaa. Sairaus ei ole rangaistus. Joissakin hengellisissä piireissä, mm. uskon sanan liikkeessä, saatetaan edellyttää, että Jumala parantaa kaikki sairaat. Sitten jos niin ei tapahdu, vika on tietenkin sairaassa itsessään. Häneltä kun puuttuu uskoa.

Eräässä kohdassa kerrotaan, että Jeesuskin sairasti julkisen palvelutyönsä aikana (Luuk.4:23). Paavali, jonka kautta moni parantui, joutui jättämään Trofimoksen sairaana Miletokseen (2.Tim.4.20). Paavali itse kärsi sairaudesta, jota ei tarkemmin määritellä (Gal.4:13).

Ymmärrämme siis, että sairaus kuuluu elämään ja ymmärrämme myös, että Jumala voi parantaa sairaan. Sairaus voi vetää ihmisen lähemmäksi Jumalaa. Näin Jumala voi kääntää pahan hyväksi. Hän voi myös sairauden kautta kasvattaa ihmisen uskoa:

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. 2.Kor.4:16.

Moni sairaus, joka on tullut osakseni tai perheeni jäsenen osaksi, on ollut uskon koetus – vaikea sellainen – mutta myös sairaudesta selviytyminen on ollut uskon vahvistumiseksi. Luottamusta Jumalaan on taottu kuumien ahjojen kautta Jumalan sanan vasaran alla, Kristus-alasimella, mutta jälkeenpäin se on aina tuntunut arvokkaalta kokemukselta.

Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden. Hepr.12:11.

Ole turvallisella mielellä, Herra parantaa sinut. Hän huolehtii, että sinä tulet terveeksi jälleen.

Kohti oikeaa tietoa

Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa. Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee. 1.Kor.8:2-3.

On olemassa monenlaista tietoa. Toisaalta pinnallista tietoa, joka liittyy tosiasioihin tai näkyviin ilmiöihin, ja toisaalta syvällistä tietoa, joka liittyy elämän tarkoitukseen, Jumalaan ja hänen tuntemiseensa. Voitaisiin kai asettaa ääripäihin tieteellinen tietämys ja hengellinen viisaus. Näinhän Raamattu luokittelee tiedon – paratiisissa oli hyvän ja pahan tiedon puu ja elämän puu.

Nämä erilaiset tiedon ympyrät voivat mennä limittäin ja päällekkäin. Tämä tulee esiin, kun Paavali sanoo: Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Room.1:20. Siis Jumalan tekojen tarkkailu ja arviointi voivat johtaa oikeisiin päätelmiin – yksinkertainen havaintojen tekeminen Jumalan tuntemiseen.

On mielenkiintoista, että joku mökin mummo voi tuntea Jumalan ja professori ei. Kun ihminen elää uskossa, hän voi elämänsä aikana imeä itseensä paljonkin sitä viisautta, joka johtaa Jumalan tuntemiseen, Kristuksen seuraamiseen, oikeaan tietoon ja elämän tarkoituksen löytämiseen. Mutta joku toinen taas askartelee tieteensä parissa ja pöyhii tietoa, joka ei kerro mitään Jumalasta eikä elämän tarkoituksesta. Tiede ei ole este Jumalan tuntemiselle, mutta se ei yksin vastaa mihinkään perimmäiseen kysymykseen.

Jonkun mielestä sivistyksen korkein taso saavutetaan, kun kirjoista ammennetaan ihmisviisautta ja Jumala unohdetaan kokonaan pois maailmankuvasta. Vuoden 2017 Finlandia-voittaja vannoo valistuksen nimeen ja toteaa ”muu on roskaa”. Paavali taas toteaa: Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois… Fil.3:8.

On suuri väärinkäsitys, jos seurakunnassakin opetetaan vain raamattutietoa. Koulumaisuus ja uskonoppi voivat eksyttää. Kristus on meidän elämänpuumme. Kun liitymme häneen, elämä virtaa meissä ja me kasvamme uskossa ja kannamme hedelmää (Joh.15:5). Kristuksessa ovat kaikki tiedon aarteet kätkettyinä, kuten Paavali sanoo: Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Kol.2:2-3. Me pääsemme käsiksi tietoon, kunhan maltamme etsiä tiedon lähteelle oikean reitin. Jeesus on tie. Jokaisen hengellisen kasvattajan kuuluu kasvattaa oppilaansa persoonallisuutta ja uskoa, ei niinkään tiedon määrää. Tehtävä on auttaa löytämään oma kutsumus ja armoitus ja oma paikka Jumalan valtakunnassa. Se voi löytyä vain rakkaussuhteessa Kristukseen. Kehotus siis kuuluu:

Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kol.2:7.