Usko kasvuun

Kiusataanko sinua? Onko tilanteesi lohduton? Sinä olet yrittänyt saada apua, mutta et ole saanut. Tai sinä olet muuten täysin neuvoton ja itket joka ilta ja mietit, mitä voisit tehdä, että kiusaaminen loppuisi. Asiasta on paras puhua Herralle, sillä:

Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan. Hepr.2:18.

Hän itse oli kiusattu ja ihmiset vastustivat häntä joka käänteessä. Hän teki vain hyvää, mutta silti ihmiset haukkuivat ja nimittelivät häntä.

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Hepr.12:3.

Kannattaa vuodattaa sydämensä kaikki painot Herralle, tuoda itkunsa hänen alttarilleen. Kannattaa astua rohkeasti armon valtaistuimen eteen ja puhua hänelle kaikki, mikä painaa.

Sinä olit turvapaikka heikolle, pakopaikka kurjalle vaikeuksien aikana… Jes.25:4.

Kannattaa myös kuunnella, mitä hän sanoo. Jos hän ei tunnu sanovan mitään, kannattaa lukea sanaa. On hyvä aloittaa psalmeista. Monet varsinkin alkupään psalmit ovat rohkaisevaa luettavaa niille, joita kiusataan, joita ymmärretään väärin, joita panetellaan, joita vainotaan. Siellä voi kohdata ahdistuneen ihmisen, joka on kaikessa samalla tavalla koettelemuksien keskellä ja hän antaa meidän tuskallemme sanat, hän sanoittaa meidän ahdistuksemme ja muuttaa sen rukoukseksi. Mikä helpotus: joku muukin on kokenut, mitä minä koen! Myös Jesaja (mm. luku 54) ja Jeremia voivat johdattaa meidät lohdutuksen kokemiseen. Myös Uuden Testamentin kirjoituksista löytyy paljon rohkaisua kiusatuille ja ahdistuneille ihmisille. Paavalin kirjeissä on sitä, myös Pietarin 1.kirje on rohkaisevaa luettavaa.

On Jumalan tahto, että me opimme löytämään Jumalan sanasta lohdutusta ja rohkaisua. Tämä voi vaatia vaivannäköä, mutta siinä vaivannäössä voi löytää jotakin sellaista, jota ei mistään muualta löydä. Et voi saada mistään muualta niitä siunauksia, joita saat kahden kesken Herran kanssa. Et voi saada sitä siunausta sielunhoitajan luota. Kukaan ihminen ei voi näin syviä asioita kaataa sinuun ulkopuolelta. Mikään ei tee sinua uskossa niin vahvaksi kuin se, että Herra antaa sinulle toivottomalle toivon. Eikä mikään lujita uskoasi niin kuin se, että Herra antaa sinulle lohduttomalle lohdutuksen. Ei mikään tee sinun uskoasi niin vahvaksi kuin se, että Herra itse antaa sinulle surun murtamalle ja masentuneelle kirkastuneen ilon.

Tavoittele siis sitä äläkä pyri liian kiireesti pois sen ristin alta, joka on kaikesta huolimatta – tuntui miltä tuntui – sittenkin Jumalan armoa.

Varokaa noita koiria, noita kelvottomia työntekijöitä, noita pilalle leikattuja! Fil.3:2.

Raamattu käyttää vertauskuvia silloin, kun halutaan näyttää sellaista, mikä ei näy – esimerkiksi luonteenlaatua. Eläimet saavat edustaa erilaisia luonteita. Ne edustavat myös toisinaan henkivaltoja – Danielin kirja on tästä hyvä esimerkki.

Kristusta verrataan hyvään paimeneen ja hänen opetuslapsiaan lampaisiin. Lammas edustaa sellaisia luonteenpiirteitä, joita meidänkin tulisi edustaa. Lammas on hyvin kiltti eläin, se ei pure eikä potki. Lammas on hiljaa, kun sitä keritään. Lammas on vaatimaton ruokansa suhteen. Lammas on kiintynyt isäntäänsä tai emäntäänsä.

On tarkoitus, että saamme tällaisen lempeän luonteen, kun tulemme uskoon. Oma persoonallisuus ei muutu, mutta luonne voi aina muuttua. Voimme oppia olemaan lempeitä ja kärsivällisiä, kilttejä ja tyytyväisiä, lojaaleja niille jotka meitä hoitavat. Tavoite on tulla mahdollisimman paljon Kristuksen kaltaisiksi.

Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. 1.Joh.3:2.

On tekijöitä, jotka voivat johtaa meissä tapahtuvaa muodonmuutosta väärään suuntaan. Lainalaisuus on yksi tekijä, joka voi kääntää kehityksen harhapoluille. Lainalaisuus tekee meistä vaativia ja kriittisiä toisia kohtaan. Alamme syyttää ja tuomita veljiä ja sisaria. Ankara ja kova sydämen asenne johtaa riitoihin – toisten haukkumiseen ja puremiseen. Valitettavasti muutumme tässä koiriksi. Jos kehityksen suuntaa ei saada käännetyksi, koirat voivat edelleen muuttua koirasusiksi ja koirasudet susiksi.

Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Ap.t.20:29.

Seurakunta alkaa tällaisen kehityksen jälkeen epäilyttävästi näyttää siltä metsämökiltä, jossa Punahilkan mummo asui. Siellä susi on niellyt isoäidin ja esiintyy nyt mummona. Punahilkka oudoksuu isoäidin teräviä kulmahampaita. Punahilkan kysymys kiteyttää kaiken olennaisen: ”Isoäiti, miksi sinulla on noin suuri suu?”

Mikä rohkaisu tässä siis on? Eikö tämä ole pelkästään masentavaa? Rohkaisevaa on se, että meillä on mahdollisuus estää vääränlainen kehitys. Me voimme valvoa omaa uskonelämäämme, ettemme ala purra toisia, syyttää ja tuomita. Voimme säilyttää lampaan luontomme, olla lempeitä ja kilttejä. Voimme olla kärsivällisiä myös niitä kohtaan, jotka koirina haukkuvat meitä. Susien luota voimme paeta pois. Meidän ei tule antaa periksi ja liittyä koirien laumaan, susista puhumattakaan, vaan voimme hakeutua aina lampaiden joukkoon ja Hyvän Paimenen sauvan alle.

Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen. Joh.10:16.