Usko kasvuun

Aikoinaan perheellämme oli tapana käydä jouluaattona omaisten haudoilla viemässä kynttilöitä. Se sopi hyvin tehdä samalla, kun poikkesimme aattohartauteen. Sillä tavalla virityimme joulun tunnelmaan.

Aikansa kutakin. Tapa on jäänyt vähitellen pois. Mutta usein, kun menimme hautausmaalle sytyttämään kynttilöitä, oli tuulinen ilma. Tulitikku ehti sammua ennen kuin kynttilä syttyi. Niinpä pyysin vaimoa tulemaan tuulensuojaksi. Silti saattoi kulua monta tikkua ennen kuin kynttilä paloi ja kynttilän hattukin oli paikallaan. Tuulisella säällä vain kannelliset kynttilät paloivat pitkään.

Kohta on taas pyhäinpäivä ja kynttilät palavat haudoilla. Mietin sitä kynttilää, pimeää ja tuulista säätä, kuinka se kuvastaa meidän uskonelämäämme. Palaako sydämessämme rakkauden tuli? Onko uskomme elävää? Olemmeko sammuneita lamppuja keskellä kylmää ja pimeää? Eikö meillä ole ketään, joka voisi asettua tuulensuojaksi?

Oli aika, kun luin innolla Efesolaiskirjettä ja huomasin siinä monia yhtymäkohtia omaan elämääni. Kerran sitten tulin lausuneeksi ihan ääneenkin, että ”tunnen monella tapaa kuuluvani Efeson seurakuntaan”. Paikalla ollut veli epäili heti, että ensirakkauteni oli kylmennyt.

Niin, kyllä se mainitaan Ilmestyskirjassa ja Efeson seurakuntaa kehotetaan parannukseen ja ”tekemään ensi ajan tekoja” (Ilm.2:5), mutta sitä ennen mainitaan laskutavasta riippuen viisi viiva seitsemän positiivista piirrettä ja niistä annetaan kehuja efesolaisille. Ei ole tasapuolista unohtaa ne ja mainita vain huonot asiat.

Niinpä haluan tänään rohkaista sinua, koska olet ollut kestävä, nähnyt paljon vaivaa Jumalan valtakunnan hyväksi, koska et ole katsonut pahojen ihmisten juonia läpi sormien, koska olet ollut vakaumuksellinen kristitty ja uskossasi periksi antamaton ja olet samalla, kun olet huolehtinut oman uskosi aitoudesta, koetellut monien muidenkin uskon aitoutta. Olet inhonnut kaikkia vallanhimoisia ihmisiä, jotka tavoittelevat vain asemaa ja valtaa. Ymmärrän, jos sinullakin on hetkiä, kun olet heikoilla, kun tekee mieli luovuttaa, kun lamppusi savuttaa ja uhkaa sammua. Ymmärrän ja rukoilen puolestasi, ettei uskosi sammuisi, vaan saisit lähellesi esirukoilijoita ja uskon ystäviä, jotka voivat antaa tuulensuojaa maailman kylmää viimaa vastaan. Että saisit rauhassa kunnostaa lamppusi ja sinä alkaisit jälleen loistaa kirkkaasti maailman yössä. Jeesus Kristus olkoon sinunkin Vapahtajasi, sytyttäjäsi ja ikuinen valosi, kirkkautesi ehtymätön ja uskollinen lähde – aina kuolemankin yli.

Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla. Room.8:11.

Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. Joh.15:4.

On tärkeää osata hoitaa jumalasuhdettaan. Seurakuntien pastorit usein korostavat, että läsnäolo seurakunnassa on tärkeää. Onhan se, mutta läheiset välit Herran kanssa saa aikaan etenkin niin, että hiljentyy joka päivä Raamatun lukemisen ja rukouksen merkeissä, viettämällä rauhallista aikaa Herran kasvojen edessä. On hyvä oppia tällainen elämäntapa. Seurakunnan tarjoama yhteisöllinen malli on enemmän altis häiriötekijöille ja siksi asetan sen omassa arvojärjestyksessäni kakkossijalle.

On hyvä sopia perheenjäsenten kanssa, että tiettynä aikana vuorokaudesta ei keskustella, ei pidetä radiota tai televisiota päällä ollenkaan, silloin hiljennytään. Lapsetkin voivat oppia sen, että aikuiset vetäytyvät aina välillä omaan rauhaansa. Jos toteutat tällaista ohjelmaa ja varaat itsellesi aikaa hiljentymiseen varhain aamuisin, ei se yleensä edes häiritse ketään perheenjäseniä, jotka mahdollisesti vielä nukkuvat. Tai jos olet illanvirkku, voithan pitää Raamattu- ja rukoushetken illallakin.

Kokemuksesta voin sanoa, että Jumala puhuu sanansa kautta ja Pyhä Henki antaa ajatuksia, jotka virvoittavat sisäistä maailmaani. Kun rukoilen, voin huojentaa mieltäni ja kantaa taakkani Herran eteen. Aamuinen rukoushetki tuottaa tuoreita voimia sisäiselle ihmiselle, sillä sen vaikutus on virkistävä. Janoinen sisimpäni saa juoda. Nälkäinen sieluni saa ravintoa Jumalan sanasta.

Minä en voisi näitä lyhyitä kirjoitelmia tuottaa, jos en viettäisi kahdenkeskistä aikaa Herran kanssa joka päivä. Minulla on sellainen näppituntuma siitä, mikä on minulle sopiva määrä Raamatun lukemiseen. Aivot eivät jaksa määrättömästi kahlata Jumalan sanaa eikä sitä voi märehtiäkään (mietiskellä) loputtomiin. On mitoitettava asiat omien rahkeiden mukaan. Mutta luonnollisesti luen sekä Vanhaa testamenttia että Uutta. Luen useita aukeamia kerrallaan ja jatkan aina merkin kohdalta seuraavana päivänä. Luen tällä tavoin Raamattua läpi kannesta kanteen. Voin toki selailla Raamattua myös sieltä täältä. En mieti sanaa teologisesti, vaan lähinnä kuuntelen Jumalaa ja tarkkaan, mitä sanottavaa hänellä on.

Haluan esimerkillä rohkaista sinuakin, jos et ole vielä innostunut yksin toteutettavista hiljentymishetkistä. Kannattaa kokeilla. Etsi siis käsiisi hyvä raamatunkäännös, joka on riittävän ajanmukainen, ja hakeudu rauhalliseen paikkaan ja kerro muille, että sinua ”ei saa häiritä”. Varaudu siihen, että siellä missä ulkoiset asiat pysähtyvät, siellä sisäiset voimat lähtevät liikkeelle.

Mutta hän vetäytyi jälleen autiolle seudulle rukoilemaan. Luuk.5:16.