Usko kasvuun

Hänen vihansa kestää vain hetken, hänen hyvyytensä läpi elämän. Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo. Ps.30:6.

Usko Jumalan hyvyyteen joutuu koetukselle, kun kohtaamme ikäviä asioita, kuten sairautta, työttömyyttä, avioeron, konkurssin, läheisen kuoleman tai muuta sellaista ja kyselemme miksi-kysymyksiä itku kurkussa. Tuntuu, että joudumme ylivoimaisiin vaikeuksiin. Mutta Raamatun pyhät kokivat samaa ja kirjoittivat muistiin kokemuksensa. Saamme lukea vaikkapa Paavalin tilitystä näistä epätoivon hetkistä:

Jouduimme niin suunnattomiin ja ylivoimaisiin vaikeuksiin, ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä. Me saimme tuntea olevamme kuolemaan tuomittuja, jotta emme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet. Tällaisesta kuolemanvaarasta hän pelasti meidät, ja niin hän pelastaa vastedeskin. Me luotamme siihen, että hän on pelastava meidät, kun tekin autatte meitä rukouksellanne. Näin nousee monista sydämistä kiitos Jumalalle siitä armosta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan. 2.Kor.1:8-11.

Luottamusta Jumalaan rakennetaan näissä koetuksissa. Vahvaa uskoa ei oikein voi saada ilman niitä. Vastoinkäymisten keskellä saamme luottaa siihen, että koetus menee ohi ja Jumalan armo ja hyvyys kestää ajasta aikaan – ikuisesti. Voimme luottaa Jumalaan, että hän antaa voimaa kestää eteen tulevat väliaikaiset vaikeudet:

Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. 1.Kor.10:13.

Niinpä voimme tänäänkin elää toivorikkaalla mielellä, pää pystyssä, varmana Jumalan rakkaudesta, luottavaisin mielin. Etenemme rukouksen hengessä, odotamme Herraa, toistamme hänen nimeään, kiitämme häntä avusta jonka hän on varannut, emme lannistu. Tiedämme, että hän on läsnä, hän neuvoo, hän puolustaa, hän kantaa ja pelastaa, hän vie asiamme voittoon, hän avaa tietä ja antaa rauhan, hän varustaa ja voimistaa, hän nostaa iloon.

Maan ääristä minä huudan sinua, kun sydämeni nääntyy. Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta. Ps.61:3.

Israelilaiset söivät erämaassa mannaa, jota kerättiin päivittäin. Mannaa ei voinut kerätä varastoon (paitsi sapattia varten). Jotkut eivät kuitenkaan totelleet Moosesta vaan jättivät sitä jäljelle seuraavaksi aamuksi, mutta siihen tuli toukkia ja se alkoi haista. Mooses vihastui heihin. Näin he keräsivät sitä joka aamu sen verran kuin kukin tarvitsi. 2.Moos.16:20-21. Tämäkin on kirjoitettu meille opiksi. Kristillisen uskon on tarkoitus olla elämäntapa, jota toteutamme päivittäin. Emme voi Jumalan sanan ruokaakaan syödä varastoon. Siihen pätee sama laki kuin luonnolliseen ruokaan.

Olen viime aikoina tehnyt muuttosiivousta ja huomannut, että olen kerännyt kaikkea turhaa tavaraa nurkkiini liian kanssa. Onneksi ei ole isompi asunto. Mutta pieneenkin asuntoon mahtuu kaikenlaista turhaa roinaa paljon. Välillä tekee kipeää laittaa pois sellaista, mistä on hankkiessaan maksanut paljon. Esimerkiksi laaja kokoelma hengellisiä kasetteja – mitä arvoa niillä enää on, kun niitä ei voi soittaa millään laitteella? Entä VHS-kasetit? Tai vanhat kirjat, joita koko kämppä pursuaa?

Jokin aika sitten tein mielenkiintoisen havainnon: on ihmisiä, jotka keräävät muistoja minusta. Heidän haaviinsa tarttuu etenkin kaikenlaiset viat ja virheet, töppäykset ja ikävät sattumukset. Niistä sitten muovataan kuvaa minusta ja saadaan aikaan jokin hirviön kaltainen kauhistus. Saatan itsekin syyllistyä tähän: näen vain huonot puolet, kerään todistusaineistoa negatiivisista asioista, muovaan itselleni kuvan, joka on pahasti vääristynyt. Siitä puuttuu tasapuolisuus.

Entä jos lähimmäisestä saamani kuva on tasapuolisesti koostettu hyvistä ja huonoista ominaisuuksista ja päädyn edelleen huonoon arvioon? Voihan olla, että olen oikeassa, mutta voi olla niinkin, että näkemyksestäni puuttuu armo.

Maan päällä ei ole yhtäkään niin hurskasta, että hän tekisi aina vain hyvää eikä koskaan syntiä. Saarn.7:20.

Apostoli Johannes sanoi Jeesuksesta: Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi. Joh.1:16. Tarvitsen ehdottomasti tätä armon henkeä, etten tuomitsisi ihmisiä liian ankarasti. Ehkä sinunkin on hyvä muistaa, että hurskas ihminen erottuu joukosta, kun hän on armollinen ja lempeä. Tuomitsevat ihmiset eivät aina ole niin hurskaita kuin antavat ymmärtää.

Viedään roskat roskikseen, turha painolasti kaatopaikalle. Unohdetaan menneet, armahdetaan rikkoneet. Siivotaan sydämen komerot haisevista rääsyistä, puhdistetaan mieli menneisyyden ruosteesta, annetaan tilaa uudelle. Jumala on voimallinen tekemään uutta ja lahjoittamaan uuden virvoituksen ajan.

Minä annan heille uuden sydämen, niin että he tuntevat minut ja ymmärtävät, että minä olen Herra. He kääntyvät jälleen minun puoleeni, koko sydämestään. Jer.24:7. Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun. Ap.t.3:19-20. Valtaistuimella istuva lausui: ”Uudeksi minä teen kaiken.” Ilm.21:5.