Usko kasvuun

Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Ef.3:16.

Uskosta tulee helposti abstraktia. Siitä tulee kauniita lauseita, yleviä periaatteita, enkelien kieltä. Joskus kun katson tv:stä jumalanpalvelusta, ihmettelen, kuinka steriiliä uskosta on tullut. Raamattua toistetaan, virsiä lauletaan laahaavalla nuotilla, ollaan hartaita, kuljetaan kaavuissa, kannetaan kynttilöitä, tehdään ristinmerkkejä. Uskosta on onnistuttu tekemään ääritylsää.

Eihän hengellisen elämän ole tarkoitus olla tylsää, vaan erittäin jännittävää, suurten odotusten täyttämää, joskus pettymysten sävyttämää, joskus juhlallista. Kun luemme Raamattua ja seuraamme Raamatun henkilöiden elämää, huomaamme, että siellä on äärimmäisen vähän mitään liturgiaa tai kaapuja tai uskonnollisia kulkueita. Saattaa siellä niitäkin olla, mutta enimmäkseen siellä on elämänmakuista, suolaista ja kirpeää ilon ja surun vaihtelua, yllättäviä käänteitä, mahtavia tunteita, uskomattomia ihmeitä. Miten oikein eksyimme tästä elämänmakuisesta jännittävästä seikkailusta tylsään uskoon, jossa pyöritään kaikenlaisen pitkästyttävän toiston ympärillä?

Meidän sisäisen olemuksemme tulee vahvistua ja voimistua – kyllä – mutta se tapahtuu eletyn elämän keskellä, pääsääntöisesti arjessamme, kun Jumala on mukana meidän päivittäisessä elämässämme. En halua mitätöidä seurakunnan kokoontumisten merkitystä, mutta olen oppinut enemmän niiden ulkopuolella ja niistä huolimatta – oppinut mitä? Paavali kiteyttää asian taas kerran niin hyvin:

Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Kol.2:2-3.

Tulisivat tuntemaan Kristuksen! Mikä onkaan sitä tärkeämpää? Kristusta ei voi oppia tuntemaan vain fraasikirkon kaavoihin kangistetussa ilmapiirissä, vaan elävässä elämässä. Sen todellisen elämän – reaalimaailman – keskellä meitä haastetaan uskomaan, kun työ menee alta, kun terveys pettää, kun puoliso jättää, kun lapset kapinoivat. Tarvitsemme kristillisten arvojen ja uskon periaatteiden kautta syntyviä ratkaisuja. Tarvitsemme rukousta ja neuvon ja voiman pyytämistä taivaasta. Uskomme kasvaa, kun saamme vastauksia, kun Jumalan käsi alkaa ohjata, kun Herra ilmestyy ja tekee ihmeitä. Hänen avaamansa ovet, hänen tasoittamansa tie, hänen johdatuksensa on se, mikä on kaikkea liturgiaa arvokkaampaa. Se on sitä Kristuksen tuntemista eletyn elämän kautta, mistä Paavali puhuu.

Annetaan Jumalalle tilaisuus osallistua arkeemme. Viedään hänen eteensä kaikki asiamme. Jättäkäämme keinotekoinen uskonnollisuus, olkaamme rehellisiä, suoria ja avoimia. Eletään vuorovaikutuksessa Herran kanssa. Etsitään viisauden ja tiedon aarteita, kun kerran tiedämme, mistä niitä löytää. Olkaamme kiitollisia, jättäkäämme voivotus ja nähkäämme elämän rikkaus ja Jumalan hyvyys.

Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa! Ef.1:6.

Pane rikas ja köyhä vieretysten: kumpaisenkin on Herra luonut. Sananl.22:2.

Elämän eväät voivat olla hyvinkin erilaiset ja lähtökohdat syntymän hetkellä vaihdella paljonkin, mutta elämä voi olla mielekästä jokaiselle. En tarkoita, että meidän pitää suhtautua rutiköyhiin ihmisiin jotenkin kaukaisesti ja viileästi ajatellen, että kohtalonsa kullakin. Tarkoitan, että tässä suomalaisessa mittakaavassa olemme loppujen lopuksi kaikki aika samalla viivalla, jos aikomuksemme on elää mielekästä elämää. Vaihtelua ehkä tuovat varallisuus ja synnynnäiset sairaudet.

Yritän sanoa, että elämän perusrikkaus on juuri siinä – elämässä. Tarkoitan elämän draamassa, jonka läpi meitä kuljetetaan. Vastaan tulee iloa ja surua, menestystä ja tappiota, onnea ja onnettomuutta, nautintoa ja kärsimystä. Uskon näkökulma antaa tähän joitain sävyjä, mutta itse kukin on kuin laboratoriokokeessa, jossa ihmisparat altistetaan koetilanteille. Testin tulokset talletetaan taivaan tietokantaan. Jumalan keskustietokone miettii hetken ja tulostaa sitten raportin.

”Hyvä puukäsitöissä, keskinkertainen laskennossa, ihmissuhteissa surkea… Häkäpää, joka kiukuttelee pienistä, mutta suurissa linjoissa on oikeamielinen ja reilu. Uskossaan jokseenkin vahva, mutta myös rakastunut rahaan…” – Tai mitä se raportti nyt sinun kohdallasi sanookaan. Ehkä salaperäinen virkailija pöydän takana kääntelee raportin sivuja ja toteaa: ”Katsotaanpa uskonelämäsi historiaa, se on usein aika ratkaiseva kokonaisarvion kannalta…”

Turha siellä nahkurin orsilla on paljonkaan selitellä. Käy niin kuin minulle, kun erään lähetysjärjestön johtaja totesi, että en ollut hänen aikanaan antanut kassaan killingin killinkiä. Olisinko voinut todistella, että annoin kyllä silloin ennen vanhaan aika paljonkin, kun olin vielä töissä, nyt työttömänä ei ole kauheasti jaettavaksi? Lähetin silloin, kun oli annettavaa, rahat suoraan kentälle. Tai sanoa, että ylläpidänhän minä teidän sivustoanne ilmaiseksi?

Mitä ansioita meillä on, kun Jumalan virkailija meidät tutkii ja latoo rätingit pöytään? Ei mitään. Mutta väitän silti, että voimme tänä päivänä elää oikein tai väärin, tehdä oikeita tekoja tai vääriä tekoja, puhua oikein tai levittää valheita, rohkaista kanssakulkijoita tai lyödä heitä lyttyyn. Voimme keskellä elämän draamaa osoittautua luotettaviksi, koetuksen kestäviksi, lojaaleiksi Kristukselle. Omistaa samanlaisen sydämen kuin Herralla on. Olla aidosti uskossa. Onko sille vaihtoehtoa?

Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. Kol.1:10. 

Erilaisista lähtökohdistamme huolimatta meiltä ei puutu mitään tosi tarpeellista (Ps.23:1) selvitäksemme elämästä hyvin arvosanoin ja saadaksemme kiitettävän loppulausunnon: Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan! Matt.25:21.