Usko kasvuun

Profeetta sanoi: – Minä seison vartiopaikallani, asetun tähystämään saadakseni tietää, mitä Herra puhuu minulle, mitä hän vastaa valituksiini. Hab.2:1.

Amerikkalainen pastori Rick Warren on oikeassa, kun hän sanoo, että Jumala vastaa rukouksiimme aina. Mutta joskus se vastaus on yksinkertaisesti ”Ei”.

Jumala haluaa, että tuomme hänelle sydämemme syvimmät toiveet emmekä latele hänelle mitään päähänpistoja tai sydämemme oikkuja. Jumala on Kaikkivaltias, taivaan ja maan Herra – hän ei aio olla kenenkään oikkujen pompoteltavana. Mutta kun rukoilemme pitkäjänteisesti ja vuodatamme sydämemme hänelle, hän kyllä ohjaa meitä rukoilemaan niin kuin hän tahtoo. Rukoukset joutavat olla tässä seulassa pitkäänkin. Jumala ikään kuin sanoo ”Kasva”. Vähitellen akanat putoilevat seulan läpi ja jäljelle jää jotakin kestävää ja ikuiseksi tarkoitettua. Kun pääsemme tähän asti, läpimurto on lähellä. Jumalan vastaus tulee kuin juna asemalle ja meille jää helpoin vaihe – nousemme kyytiin.

Joskus meillä on hoppu saada nopea vastaus. Meistä tuntuu, että ei ole varaa odottaa tai hyvä tilaisuus menee ohi. Emme välttämättä ymmärrä, että nopea vastaus merkitsee ehkä suurta kuormaa, paljon vastuuta, liikaa stressiä. Hän näkee, että emme ole valmiita ottamaan vastaan sitä vastausta, jota pyydämme. Jumala haluaa kyllä vastata, mutta hänen pitää vielä tehdä meissä työtään, jotta olisimme valmiit, kun on oikea hetki. Hän siis ikään kuin suosittelee ”Hidasta”.

Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan. Hab.2:3.

Jumala on sanassaan tehnyt selväksi, että hän odottaa meiltä rukoilemista. Hän haluaa, että mielemme ja sydämemme ovat mukana siinä suunnitelmassa, joka hänellä on elämäämme varten. Hän haluaa tehdä monenlaisia asioita meidän yksityiselämässämme, meidän seurakuntamme elämässä ja kansamme elämässä. Hän haluaa, että olemme kartalla siitä, mitä hän aikoo. Hän haluaa ohjata meidät niihin päämääriin, joita hän on valinnut siunattaviksi. Rukousvastaukset eivät tipahda syliimme taivaasta niin että otamme ne hölmistyen vastaan ”ai tällaista tällä kertaa”. Jumala haluaa, että hänen lapsensa voivat avata lahjansa niin että ilo pulppuaa jo ennen paketin avaamista, sillä he tietävät suunnilleen, mitä sen sisällä on. Jumala ikään kuin sanoo: ”Etene”.

Tässä Rick Warrenin ideassa rukousvastaukset jaetaan näihin lokeroihin: ”No, Grow, Slow, Go” (Ei, Kasva, Hidasta, Etene).

Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta. Ef.6:18.

Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Room.5:2.

On hyvä, kun mieli on kirkas ja voimme iloita pelastuksesta. On hyvä, jos meillä on pelastusvarmuus. Aina se ei ole varmuutta, mutta toivo jaksaa meitä vielä kannatella, kun varmuuden sijaan nousee epäilyksiä. Taivasikävä helposti vaihtuu huoleksi ”kuinka minun käy?” ja alamme huokailla Jumalan puoleen: huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. Room.8:23.

On hyödyllistä palata lähtökohtaan: Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon! Ymmärrämme, että pelastus on lahjaa, emme sitä voi ansaita, emme hyvillä töillä emmekä puhtaalla vaelluksella. Emme ole pelastuksesta osallisia, koska olemme niin päteviä uskossa. Emme ketään evankelioi, jos esitämme vaatimuksia, luennoimme ja asetamme riman korkealle. Oikea evankeliumi on ilosanoma syntisille, hyvä uutinen kelvottomille, Jumalan rakkauden ilmestyminen ansiottomalle ja kurjalle ihmiselle, joka on elämänsä aallonpohjassa. Se on pelastusrengas ihmiselle, joka tietää hukkuvansa.

Pääsy sisälle Jumalan valtakuntaan on siis armoa, suurta lahjaa. Se on aina hyvä muistaa, sillä se unohtuu helposti. Seurakuntakin alkaa niin helposti näyttää urheilukentältä, jossa vain voittajat palkitaan, vain riman ylittäjät mainitaan, vain ennätyksiä tehtailleet saavat kannustusta. Joskus ne häviäjät kaadetaan kumoon, vähän kuin varmuuden vuoksi ”jotta muutkin pelkäisivät”.

Tämä sydänten kovuus ja vaativa asenne voi pesiytyä johonkin seurakuntaan ja peräti hapattaa kokonaisen kirkkokunnan. Jumalan antamat herätyksen kanavat menevät tukkoon, lähde ehtyy, kuivuus valtaa alaa ja entinen kukoistava herätysliike alkaa natista liitoksissaan. Kirkkokuntien hajoaminen näyttää ikävältä prosessilta, mutta on myös Jumalan mahdollisuus. On vain kaivettava auki ne lähteet, jotka filistealaiset ovat tukkineet (vrt.1.Moos.26:18), päästettävä padottu evankeliumi vapaasti virtaamaan, luovuttava lain töistä, puhdistettava julistus ihmisviisauden opeista. Sitä parempi, jos vanhat parratkin tulevat mukaan parannukseen!

Niin, se kuulostaa helpolta, mutta varsin usein Jumalan on pakko raivata uusia ojia, murtaa uudet uomat hengen virroille, raivata uudispelto, nostaa ilmoille herätys, jolla ei ennestään ole nimeä, ei omia kirkkosaleja eikä rukoushuoneita eikä omaa oppiakaan. Herätys, jolle on tunnusomaista, että ihmiset hakeutuvat sen piiriin kuulemaan ilosanomaa, todistamaan kuinka Jumalan voima parantaa sairaita, täyttää uskoon tulleita Pyhällä Hengellä, kuinka ilmapiiri on täynnä innostusta ja kuinka vaihteeksi siunauksia jaetaan ihan kaikille, säätyyn katsomatta, entistä elämää kuulustelematta, syntejä tenttaamatta, sillä ne tunnustetaan auliisti. Auliisti ne myös annetaan anteeksi Jeesuksen Kristuksen pelastavan armon tähden. Tapahtuu niin kuin apostolien aikana:

…evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana, kun me täynnä varmuutta sitä julistimme. 1.Tess.1:5.