Usko kasvuun

Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia, ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani. Job 7:3.

Ihmisen osa näyttää olevan sellainen, että siihen sisältyy ilon päiviä, auringonpaisteen päiviä, mutta myös synkkiä öitä, kärsimyksen kausia. Jos perehtyy historiaan, voi hämmästyä, kuinka paljon sotia, nälänhätää, kulkutauteja ja muuta tuskaa on sisältynyt ihmisten elämään. Elämä ei ole ilon ja tuskan vuorottelua, vaan pikemminkin vuorottelevat isoviha ja pikkuviha. Jos ei ole sotaa, on nälänhätää.

Nykyajan ihminen on vähän paremmassa asemassa, mutta meitä vaivaavat muut vitsaukset. Ihmiset etsivät kiihkeästi parempaa elintasoa, lisää rahaa, enemmän huvituksia. Koronapandemia oli vaikea, sillä se vaati meitä lopettamaan tilapäisesti tämän itsekeskeisen elämäntyylin. Nyt jo palataan entiseen menoon: ’mulle enemmän kaikkea’.

Elämäntuska muuttaa muotoaan, mutta se vaivaa meitä. Ja Jobin kokemukset ahdistavista öistä voivat yllättää meidätkin. Työelämä osoittautuu raskaaksi, se kuormittaa ruumista ja sielua, uni kaikkoaa silmistä. Velat painavat, alituinen huoli huomisesta vaivaa, lasten tai omat sairastelut vievät voimat. Yhtään vastoinkäymistä emme enää kestäisi, yksikin onnettomuus suistaisi meidät pois raiteiltamme.

Nyt en enää pidättele kieltäni. Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun. Olen katkera ja huudan tuskani julki. Job 7:11.

Job sanoittaa meille ahdistuksemme. Jobin kärsimystä seuratessa huomaamme ehkä, että oma kärsimyksemme on vielä suhteellisen pientä. Saamme voimaa kestää, kun näemme, että joku on kestänyt pahempaakin. Herran veli Jaakob muistuttaa meitä:

Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin tulokseen Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava. Jaak.5:11.

Jeesus varsinkin on esimerkki ihmisestä, joka on kestänyt pahempaa kuin kukaan. Kristuksen kärsimykset ja ristinkuolema johtivat lopulta voittoon, joka syvästi koskettaa meitäkin. Pääsemme osalliseksi hänen voitostaan. Saamme uskon luottamuksen, että meillä on armahtava ja laupias Jumala, joka vie meidät läpi ahdistuksen yön ja saattaa meidät ilon portille, ylösnousemusvoiman osallisuuteen. Jeesus on meidän Pelastajamme, kuoleman voittaja, Vapahtaja, jolla on valta antaa syntimme anteeksi, Jumalan Poika, joka johtaa meidät ikuiseen elämään. Niinpä Paavali kiteyttää ihmisenä olemisen kokemuksen:

Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. Room.8:18.

Miksi olisitte yhtä itsepäisiä kuin egyptiläiset ja farao? Joutuivathan hekin päästämään israelilaiset pois maastaan sen jälkeen kun Herra oli kurittanut heitä. 1.Sam.6:6.

Olen tavannut monia itsepäisiä ihmisiä. Onpa minuakin kehuttu itsepäiseksi. Mutta itsepäisyys ja voimakas oma tahto eivät ole niitä ominaisuuksia, joita Jumala meiltä odottaa. Saamme olla rukouksessa kestäviä ja sinnikkäitä – se on eri asia. Mutta emme saa väkisin ajaa läpi omia tavoitteitamme, jos ne eivät ole linjassa Jumalan tavoitteiden kanssa.

Jos aiomme kasvattaa otsaamme oman tahdon sarvea, saamme varautua siihen, että Jumala jossain vaiheessa murtaa meidän tahtomme. Näin hän toimi Jaakobin kohdalla, joka joutui jatkamaan matkaansa ontuvana (1.Moos.32:31) – luuletko että sinä saat hellävaraisempaa kohtelua?

Eräs odottava äiti halusi, että syntyvä lapsi olisi tyttö. Hänellä oli ennestään vain poikia ja tytön saamisesta tuli hänelle pakkomielle. Kun hän sitten taas sai pojan, hän oli hyvin vihainen vauvalleen. Hän ei antanut periksi, vaan rikkoi mieluummin oman lapsensa ja kirosi tämän. Elämänsä loppuun asti hän vihasi poikaansa. Hänen elämänsä motto näytti olleen: Minä en murru, toiset saavat murtua minun sijastani.

Minkälaisia tahdonvoiman näytöksiä sinä olet nähnyt? Usein niitä ihannoidaan. Ajattele vaikkapa Niskavuoren emäntää tai nuijamiesten päällikköä Jaakko Ilkkaa. Ajattele diktaattoreita, jotka mieluummin kuolivat kuin antoivat periksi.

Kerjäämme Jumalan kuritusta kuin Egyptin faarao, kun päätämme jääräpäisesti jatkaa uhmaamista. Oikeastaan Jumalan käsi on monesti ainoa, joka saa aikaan tervehdyttävän murtumisen. Kun annamme periksi, kun taivumme Jumalan tahtoon, silloin padot aukeavat. Kun murrumme itkuun ja lopetamme vastarinnan, silloin vedet alkavat virrata janoiseen maahan. Kun taivaallinen salama välähtää, alkaa virkistävä sade. Se voi tehdä kipeää, sillä jotakin menee silloin säröille meidän sydämessämme. Meidän sydämemme kaikkeinpyhimmän verho repeää, mutta mikä siunaus siinä onkaan – Jumalan Henki saa puhaltaa vapaasti meidän sielumme syvimpiin sopukoihin asti.

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps.34:18. Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa. Jes.66:2.