Usko kasvuun

Malta mielesi, hillitse vihasi! Älä kiivastu — se johtaa vain pahaan! Ps.37:8.

Ihmisten luonne vaihtelee kovasti myös tunteiden kokemisessa. Joku on herkästi innostuva hosupekka, joku toinen taas on niin jähmeä, että tuskin mikään heilauttaa. Hengellisen ihmisen pitäisi välttää molempia, liikaa hosumista ja tunteiden mukaan menemistä, mutta myös tunteiden turruttamista.

Joskus kuulemme jonkun murrosikäisen itsemurhasta tai sellaisen yrittämisestä vain koska nuoren ihastus on antanut pakit. Miten oikein osaisimme evästää näitä kullannuppuja, että tuskasta ei pääse itsarilla. Sillä tavoin tuska ja kipu ja hylkäämisen kärsimys jäävät vain entistä pahempina historiaan – kuin murheen pilvi joka laajenee joka suuntaan. Eikähän se pakkien antajakaan nyt mikään jumalolento ollut!

Välillä hämmästyn ihmisten vihan määrää. Joku vihaa auttajaansa, koska tämä ei auttanut loputtomasti. Joku vihaa toista ihmistä vain koska on vainoharhainen. Joku on ikääntyessään tullut vanhaksi kärttyisäksi ukoksi, joka murahtelee pienimmästäkin syystä kaikille.

Milloin oikein alamme opetella yhtä elämän top10 läksyä – tunteiden hallintaa? Puhun tästä, kun minäkin saatan joskus heittäytyä hankalaksi ja saarnata vaimolle jostakin keittiöjutusta – hän kun ei näytä kuunnelleen koskaan samasta aiheesta pitämiäni aikaisempia saarnoja! Hän on sarvikuono, joka sanoo aina vastaan – ja sekös nostaa kierroksia…

Onnellisuus – se ei ole toisista ihmisistä kiinni. Onnellisuus on jotakin, jonka saa Jumalan kädestä. Onneen pääsee käsiksi, kun tietää, että on saanut kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan (2.Piet.1:3). Onneen riittää kiitollinen asenne. Tunteiden hallintaan riittää Pyhän Hengen osallisuus. Hän pitää kielteiset tunteet kurissa. Hän vapauttaa, jos jäämme tunnelukkoon. Jos himot meitä hallitsevat, hän kääntää meidän katseemme toisaalle ja rauhoittaa meidät. Hän opettaa meidät rukoilemaan ja sillä tavalla ohjaa tasaiselle tielle:

Te himoitsette, mutta jäätte vaille, kiihkon ja kateuden vallassa te vaikka riistätte hengen toisiltanne, mutta ette silti saavuta päämääräänne. Te taistelette ja iskette yhteen, mutta jäätte vaille, koska ette pyydä. Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne. Jaak.4:2-3.

Olkoon siinä tämän päivän rohkaisu, sillä moitteen voi aina kääntää nurinpäin: jos voin elää toisin, saan osakseni siunauksen. Jos en anna tunteiden viedä halujeni suuntaan, voin elää Jumalan tahdon mukaan. Luovutan siis itseni Hengen hallintaan ja harjoitan itseäni – mihin?

Harjoita itseäsi oikeaan uskoon. 1.Tim.4:7.

Kuunnelkaa tarkasti, herkistäkää korvanne, nujertakaa ylpeytenne — Herra puhuu! Jer.13:15.

Tästä kai voi vetää johtopäätöksen: ylpeä ihminen ei jaksa olla herkkä. Ylpeä ihminen on tyytyväinen itseensä, ei tarvitse mitään, ei jaksa kuunnella muiden höpötyksiä – hän on itseriittoinen. Sellaisessa tilassa ei myöskään kuule Jumalan puhetta. Ylpeä ihminen kuuntelee halukkaasti itseään.

Pietarista on kerrottu perimätietoa, joka voi olla keksittyä tai ainakin liioiteltua, että kiellettyään Mestarinsa kolme kertaa ja puhjettuaan itkuun, hän ei oikein koskaan lakannut itkemästä. Hänen kokemansa nöyryytys teki hänestä tunneherkän ihmisen. Hän kykeni olemaan paras mahdollinen paimen Jerusalemin seurakunnalle, sillä hänellä oli valmius myötätuntoon toisia kohtaan.

Nöyryytyksistä voi siis olla hyötyä – ne ylläpitävät tunneherkkyyttä ja kykyä myötätunnon kokemiseen. Niinpä sielunvihollinen hyökkää meitä vastaan verisesti saadakseen herkkyytemme tylsymään. Hän haluaa tehdä meistä katkeria, vihaa hautovia ja kostonhaluisia ihmisiä, joiden korvat ovat kuuroutuneet. Joskus voi olla tarpeellista vetäytyä pois myrkyllisistä ihmisistä, joiden ilkeydet saavat tunne-elämämme pois raiteiltaan.

Tv:ssä on pyörinyt suuri keramiikkakisa. Tuomaristoon kuuluu keraamikko nimeltä Keith Brymer Jones, joka saattaa puhjeta kyyneliin, kun näkee onnistuneen lopputuloksen. Ehkä sellainen herkkyys on harvinaista miesten keskuudessa, mutta kuinka hienoa, jos seurakunnan paimenena on herkkäsieluinen ihminen, joka itkee ilosta, kun näkee jonkun seurakuntalaisen onnistuvan ja pääsevän eteenpäin uskon tiellä!

Tunneherkkyys voi olla joskus hieman kiusallista, jos ei esimerkiksi pysty puhumaan liikutuksensa vuoksi, mutta tunneherkät ihmiset ovat hyviä esirukoilijoita. Kyynelien valumisesta rukouskammiossa ei ole haittaa. Yhdenkin sellaisen ihmisen myötätunto ja esirukoustyö voi olla seurakunnassa todella korvaamatonta.

Rohkaisen siis sinua tunne-elämäsi herkkyyden hyötykäyttöön. Jos osaat ilmaista tunteita hyvin, voit olla seurakuntalaisten keskellä paimensieluna. Jos et oikein osaa tuoda esiin tunteitasi ihmisten keskellä, voit kehittää rukouselämääsi ja puhua Jumalalle kahden kesken.

Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta. Ef.6:18.