Usko kasvuun

Ennen vanhaan maalla pidettiin erilaisia kyläjuhlia enemmän kuin nykyään. Isoihin maatalojen pirtteihin kokoontui miltei koko kylän väki. Koska ihmiset eivät mahtuneet sisälle kerralla, pirtissä oli seisova pöytä ja sieltä sai noutaa herkut vaikka ulos. Juhlan syy saattoi olla ripillepääsy tai kihlajaiset, ehkä häät. Myöhemmin kuvaan tulivat ylioppilasjuhlat. Maalaistalon sali saattoi olla sadan neliön huone, joten väkeä mahtui sisällekin paljon.

Minunkin lapsuudenkodissani pidettiin vastaavia juhlia. Joskus sattui kommelluksia. Eräs mökkiläinen, vanha ukko, oli ottamassa jälkiruokaa ja hänelle suositeltiin hedelmäkiisseliä. Ukko ei välittänyt siitä ensin, mutta sanoi sitten: ”No, jos minä häntä maistan!” Hän otti kauhalla kiisseliä suuhunsa ja laittoi kauhan saman tien takaisin kulhoon. Emännille tuli kiire vaihtaa kauha. Tai joku vieras kuulutti: ”Eihän täällä ole leipääkään!” – Hän istui kuitenkin ihan leipäkorin vieressä.

Raamattu kertoo meille pidoista, jotka kuningas järjesti poikansa häitä varten. Hän kutsui sinne vieraat nimeltä mainiten, mutta monet estelivät eivätkä saapuneet paikalle.

Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.’ Matt.22:8-9.

Jumalan kutsu tulla sisälle Jumalan valtakuntaan on edelleen voimassa. Meitä odottavat notkuvat pöydät täynnä kaikenlaisia herkkuja. Jumalan evankeliumin ilo, vanhurskaus uskon kautta, sovitus Kristuksen ristinkuoleman perusteella, sydämen rauha, tyytyväisyys ja kiitollisuus, varjelus pahan voimilta, Pyhän Hengen täyteys jne. Ne ovat kaikki käden ulottuvilla, vapaasti saatavilla, jos vain haluamme tosissamme niitä tavoitella.

Nyt kun olemme kärsineet koronaviruksen aiheuttamasta epidemiasta, emme ole aina voineet vanhaan tapaan kokoontua yhteen ja nauttia vanhanaikaisista pidoista. Mutta pidot ovat silti mahdollisia ja niitä voi hyödyntää vaikka netin kautta. Voi myös lukea Raamattua tai katsoa kristillistä ohjelmaa televisiosta. Ikivanha tapa kommunikoida Jumalan kanssa rukouksen kautta on edelleen mahdollinen.

Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa! …Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia parhaista herkuista. Jes.55:1,2.

Lainasin otsikon John Steinbeckiltä, mutta mielessäni on muuta kuin 30-luvun lama ja senaikaiset ihmiskohtalot. Ajattelen kristityn vaellusta ja hengellistä kasvuamme. Yksi sitä haittaavista tekijöistä on taipumuksemme ratkaista ongelmia vihan kautta.

Näemme vihan vellovan erityisesti elokuvissa ja tietokonepeleissä. Ristiriitoja ratkotaan aina nyrkein ja asein ja väkivallan seurauksia ei paljon suremaan jäädä. Onko siis ihme, jos nuoriso tällaisen mallin omaksuu ja sitä toteuttaa? Koskelan surma on yksi kipeä esimerkki tästä. Näemme, kuinka väkivaltakulttuuri myrkyttää ihmisten sielunelämää pienestä pitäen. Vaikeaa on kiusaamista kitkeä, jos se tulee viihteen muodossa osaksi elämäntapaamme.

Jotkut ovat saaneet ilmastoherätyksen ja pyrkivät nyt eri tavoin hiilidioksidin vähentämiseen ilmastosta. Meidän uskovien tulisi saada sellainen herätys, että pyrkisimme vihan vähentämiseen ympäristöstämme. Jos vihan tunteet sekoittuvat kaiken lisäksi uskoon, meidän hengellinen kasvumme pysähtyy. Jeesus näytti meille suuntaa, kun hän antoi anteeksi pahantekijöilleen. Hän on meidän majakkamme pimeässä yössä: hän rukoili niiden puolesta, jotka pahoinpitelivät häntä. Tänäänkin hän antaa anteeksi ja siunaa ihmisiä – hän ei suostu vihaamaan. Hän on esimerkki kirkkaimmasta mahdollisesta uskosta. Tajuamme heti, että emme siihen yllä. Mutta Jeesus tulee avuksi ja antaa voimaa mennä oikeaan suuntaan.

Raamatun laki ja lain vaatimukset tulevat avuksi sille, joka haluaa ratkaista ongelmia vihan avulla. Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan. Room.4:15. Emme elä ilman lakia, mutta laki ei saa olla johtotähtemme. Evankeliumin tulee olla aina tärkein. Anteeksiantoon pyrkiminen ja Jumalan armon sanoma tulee olla aina ensisijainen ratkaisumalli.

Tarvitsemme tähän hengellistä kasvua, sillä kukaan ei ole luonnostaan valmis elämään Jeesuksen kaltaisena. Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on tiedostaa asian merkitys. Voimme tietoisesti pyrkiä hylkäämään vihan ja jättämään toisten tuomitsemisen. Itse kamppailen sydämen kovettumista vastaan. Painin vihani kanssa ja yritän päästä voitolle ja tehdä selätyksen. Tätä samaa painia kävi Jaakob aikoinaan (1.Moos.32:24). Kannustan ja rohkaisen sinuakin ottamaan hyviä otteita vastustajasta (vihasta) ja heittämään kaverin (sinua riivaavan vihan) selälleen. Jos ei onnistu, pitää harjoitella kevyempien vastustajien kanssa ja jatkaa hyvään suuntaan.

Tahdon, että kun miehet rukoilevat, he kohottavat kätensä rukoukseen puhtain mielin, ilman vihaa ja ilman epäilyä. 1.Tim.2:8.