Usko kasvuun

Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. Joh.10:10.

Elämä Jumalan yhteydessä on rikasta, monipuolista elämää, johon sisältyy erilaisia käänteitä, nousuja ja laskuja, innostusta ja masennusta, iloisia yllätyksiä ja odottamattomia pettymyksiä. Kohdatessamme uusia vastoinkäymisiä on avuksi, jos voimme kaivaa esiin muistoistamme niitä voittoja, joita olemme Jumalan avulla elämässämme kokeneet. Kun Daavid kävi Goljatia vastaan, hän muisteli, kuinka hän oli kaatanut kimppuunsa hyökänneitä petoja. Daavid mietti tähän tapaan:

Minä olen tappanut sekä leijonan että karhun. Tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen käy samoin, koska hän on pilkannut elävän Jumalan taistelurivejä. 1.Sam.17:36.

Niinpä meidänkin on hyvä pitää tarkoin mielessämme Jumalan hyvyys, hänen armonsa osoitukset, ihmeet joita olemme kokeneet. Kun Jeesuksen Kristuksen pelastava armo on kuin kehyksenä kaikille elämämme päiville, emme horju, kun eteemme tulee vaikeuksia.

Näitä ajatuksia nousi mieleeni, kun katselin vanhoja valokuvia. Nehän ovat kaikki mustavalkoisia, mutta onneksi suuri osa niistä on valmiiksi digitoituja, joten niitä voi katsella tietokoneella. Digitaalisesta muodosta on ainakin hyötyä, jos aikoo värittää niitä jollakin ohjelmalla. Niinpä menneet päivät voivat näyttää jotenkin kiehtovilta, kun niihin saa värit. Oma koulukuva on aivan hämmästyttävä, kun ohjelma jostain syystä osaa värittämisen lähes täydellisesti. Veljeni ripillepääsyä juhlittiin silloin, kun minä vasta otin ensimmäisiä askeleitani. Onpa ruoho vihreää, onpa miehillä komeat puvut, onpa koko kuva kuin eilen otettu – kaikki ovat siinä nuorentuneet yhtäkkiä 70 vuotta!

Sellaista varmaan on taivaassa. Kaikki läheiset ovat elossa, kaikki ovat nuoria ja vetreitä, ilo vallitsee. Joulua juhlitaan harmonin soitolla, viulun säestyksellä, ja minä katson silmä kovana, kuinka siskoni säestää joululaulua. Olen siinä ehkä kaksi ja puolivuotias.

Niin, elämä on ollut värikäs retki ja vielä jännittävämmältä se tuntuu, kun sen voi nähdä väritettyjen kuvien kautta. Nostalgiasta voi tässä yhteydessä olla apuakin: elämä näyttää auvoiselta, lapset herttaisilta, nuoret komeilta – venevalkamakin on siinä kuin todellinen kesän tuulahdus lokkeineen, tuulenvireineen, pumpulipilvineen. Kiitollinen mieli valtaa ajatukset. Tunteet jotka nousevat muistojen kera pintaan, ovat enimmäkseen täynnä tyytyväisyyttä. Kohta ehkä tämä muistojen kirja suljetaan, mutta sen voi ainakin tehdä hyvillä mielin, Jumalalle kiitollisena. Osan siitä haluan ottaa taivaaseen mukaan, ehkä voinkin, kuka tietää.

Valitettavasti yksityisyys estää minua jakamasta sukulaisteni kuvia. Mutta suosittelen, että teet saman omien kuviesi kanssa. Netistä löytyy ohjelmia, joilla digitoituja mustavalkoisia kuvia voi värittää.

Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Kol.3:15.

...olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias. 2.Kor.6:18.

Tänä aamuna muistelin taas isoäitiäni. Valitettavasti hän oli mummu vain paperilla. Kyllä hän oli isoäitini biologisesti, mutta henkisellä tasolla ja tunnetasolla hän ei ollut isoäiti. Sitä kuvasti hyvin se tilanne, joka tuli vastaan hänen syntymäpäivillään. Minua kätellessään hän kysyi: ”Kuka sinä olet?” Kun vastasin hänelle, kuka olin, hän ei sanonut mitään. Voisin kuvitella, että joku muu olisi sanonut ”tervetuloa” tai jopa ”olenkin kaivannut sinua”, mutta hänellä ei ollut mitään varastossa minua varten.

Sinäkin saatat välillä surra, että olet saanut huonot lähtökohdat elämältä. Ehkä vanhempasi olivat sairaita tai alkoholisteja tai heitä ei ollut ollenkaan. Kasvoit lastenkodissa tai sijaisvanhempien luona. Ehkä sinulla oli vanhemmat, mutta he kohtelivat sinua kaltoin.

Orvoksi (joko biologisesti tai tunne-elämältään) jääneen lapsen Jumala on valmis ottamaan syliinsä ja kasvattamaan omana lapsenaan. Muistot orpoudesta voivat olla vahvoja ja kipeitä läpi elämän, mutta samalla on mahdollista tiedostaa, että Jumala on Jeesuksen kautta kykenevä antamaan sen, mitä meiltä on evätty. Kristuksen rakkaus sisältää myös hyvityksen siitä orpoudesta, jota vanhempien puuttuminen merkitsee. Hän on ollut minullekin puuttuva isoäiti ja kaivattu isoisä. Hän on toiminut äitinä ja isänä, kun he ovat epäonnistuneet tai laiminlyöneet minua. Kipu, joka sieluani repii, hellittää Kristuksen rakkauden ja armon sylissä.

Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta. 2.Kor.1:5.

Kun luemme sanaa, opimme tuntemaan taivaallisen Isämme, hänen rakkautensa ja huolenpitonsa. Emme jää katkeriksi, emmekä jää vaille lohdutusta. Saamme huomata, että Jumala on Kaikkivaltias – hän pystyy hyvittämään kaiken, mitä olemme jääneet paitsi. Oikeastaan hän antaa meidän orpouteemme jotakin sellaista bonusta, jota emme heti tajunneetkaan – rikkinäinen ihminen, jonka Jeesus korjasi, on nyt enemmän kuin ehjä ihminen! Olemme rikkaita, koska jouduimme menemään läpi hylkäämisen tuskasta. Nyt emme enää sure huonoja lähtökohtiamme, vaan kiitämme Isää, joka kantoi meitä kivikoissa, ja luotamme häneen vankasti.

Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette. Fil.4:19.