Usko kasvuun

Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä. 2.Kor.5:15.

Jeesus on kuollut puolestani ja hän on noussut kuolleista, jotta minullakin olisi ylösnousemuselämä. Yritän ymmärtää tämän niin, että se saisi elämässäni aikaan vastaavan reaktion. Aina en jaksa. Jeesuksen seuraaminen on vajaata. Elän vielä paljolti itselleni. Toimin itsekeskeisesti, mutta toisinaan teen jonkin pienen teon, joka heijastaa rakkauttani Herraan. Luotan siihen, että Jumala kasvattaa minua ja kasvan uskossa. Hitaasti, mutta kuitenkin.

Ristin ajatteleminen ja sen merkityksen pohtiminen on tässä kasvussa hyödyllistä. Ristihän on tavallaan sama voima, joka koteloituneessa perhosen toukassa vaikuttaa muodonvaihdoksen toteutumista. Kivulla meistä luodaan esiin uutta ihmistä, joka on täysin omistautunut Jeesuksen palvelemiseen. Tässä ristin kantamisessa meille rakentuvat siivet, jotka nostavat meidät kerran taivaalle.

On hyvä keskittyä päämäärään: tulla Jumalan palvelijaksi, joka elää Kristukselle ja häntä varten. Minusta siis kuuluu tulla Kristuksen morsian, joka elää symbioottisessa suhteessa Herraan. Wikipedia: ”symbioosi tarkoittaa … vuorovaikutussuhdetta, josta molemmat osapuolet hyötyvät.” Tässä vuorovaikutussuhteessa koetaan intiimiä läheisyyttä, saadaan hengellisiä lapsia ja kasvatetaan niitä. Tähän yltäkylläiseen elämään ’miljardöörin’ kanssa meitä siis kutsutaan. Jokainen voi omassa päässään kuvitella, mitä rikkautta sellaiseen suhteeseen kätkeytyy ja mitä mahdollisuuksia se luo. Hengellisen työn hedelmällisyys nousee kerran kirkkauden maassa ihan uudelle tasolle, kun me toteutamme sitä läheisessä yhteydessä Kristuksen kanssa.

Jo nyt voimme harjoitella tulevaisuuttamme varten. Kun saan rahaa, annan siis siitä tietyn osan Jumalalle, jotta en eläisi pelkästään itselleni. Kun huomaan osaavani jotakin ja löydän itsestäni lahjakkuutta, voin käyttää sitä Herraa varten. Jos en heti keksi, miten sitä voisi hyödyntää, rukoilen asiaa ja odotan johdatusta. Huomaan, että aika on myös voimavara – annan siis aikaani Herralle. Kun keksin suuria ideoita ja tunnen pakottavaa tarvetta ilmaista mielipiteitäni, maltan mieleni ja tutkin Raamatusta, mitä mieltä Jumala on samoista asioista. Päätän edustaa Jumalan mielipidettä ja sillä tavalla elää hänelle – Kristukselle.

Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle… 2.Kor.10:4-5.

Herra auttakoon sinua (ja minua) tässä. Jumalan henki olkoon kanssasi ja siunatkoon sinua, jotta saat kompassista tarkan suunnan, voit elää päämäärätietoista elämää Kristusta palvellen ja päästä kerran perille taivaan kotiin. Kaiken tämän oman omistautumisesi keskellä voit pitää kristallinkirkkaana mielessäsi tämän totuuden:

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Ef.2:8.

Suomalaisessa maatalousyhteiskunnassa oli pitkään paljon työvoimaa, osa oli maattomia ja tilattomia, osa oli torppareita. Sukutukijat voivat törmätä käsitteeseen muonamies tai mäkitupalainen, joskus mainitaan myös irtolaiset. Luokkayhteiskunnassa oli suuri ero isännän ja rengin välillä. Tilallisen poika oli etulyöntiasemassa, sillä hän oli perijä. Rengin omaisuus oli kapsäkissä. Hän omisti vaatteita ja muutamia tavaroita. Ne saattoi ottaa mukaan, kun joutui hakemaan töitä uudesta paikasta. Töitä oli maatalojen lisäksi uitoissa ja metsätöissä.

Kun Raamattu kertoo orjista ja heidän omistajistaan, kysymys oli pitkälle samasta asetelmasta ’rengit ja isännät’. Jeesus käyttää näitä luokituksia oman sanomansa selventämiseen: Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Joh.8:35. Jeesus halusi kutsua meitä jumalasuhteessamme lapsen asemaan. Juutalainen uskonto jätti ihmiset orjan asemaan: pelastus oli epävarmaa, sillä lain noudattaminen oli vaikeaa. Se oli renkinä raatamista, mutta ei luvannut perintöä. Jeesus halusi lahjoittaa kaikille vapauden orjuudesta:

Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita. Joh.8:36.

Juutalaiset eivät voineet hyväksyä ajatusta, että he kaipasivat vapauttamista. Jeesuksen sanat loukkasivat. He väittivät olevansa Aabrahamin lapsia ja sen myötä perillisiä. Mutta Jeesus osoitti heidän ajattelutapansa vääräksi.

Jeesus sanoi: ”Jos olisitte Abrahamin lapsia, te myös tekisitte Abrahamin tekoja. Mutta nyt te haluatte tappaa minut — miehen, joka on sanonut teille totuuden, sen, minkä on Jumalalta kuullut. Niin ei Abraham tehnyt.” Joh.8:39-40.

On tärkeää vapautua orjan asemasta ja päästä lapsen asemaan. Nykyään orjuuttajamme ei välttämättä ole lakiuskonto, vaan meitä orjuuttavat pelit, seksi, raha, valta, yleinen mielipide, media, politiikka ja salaliittoteoriat. Tai meitä pitävät otteessaan sairaudet, syyllisyys, masennus, päihteet – mitä oudoimmat elintasosairaudet, fyysiset ja henkiset.

Raamattu käyttää ihmistä sitovista asioista usein sanaa synti, mutta on hyvä, jos puramme sanan synti ja löydämme sille tarkemman sisällön. Syntisyydestä syyttäminen on oikeastaan aika huono lähestymistapa, sillä se karkottaa ihmiset Jumalan sanan ääreltä. Oman syntisyytensä tiedostaminen ja syyllisyys voivat olla johdattamassa meitä Jeesuksen luo, mutta se tapahtuu vain, jos Jumalan armo on ulottuvilla ja evankeliumin vetovoima vaikuttaa.

Emme useinkaan tarvitse pelastukseen raskasta uskonnon vaatimaa protokollaa, vaan yksinkertaista katseen suuntaamista Kristukseen. Kun näemme Jeesuksen ristillä, olemme kytketyt evankeliumin voimaan.

Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Joh.3:14-15.

Voimme jättää taaksemme entisen elämän orjina ja päästä lapsen asemaan – pojiksi tai tyttäriksi. Kristuksen rakkaus ojentuu jokaista kohti. Hänen lämmin sylinsä on auki meitä varten tänäänkin.