Vanhurskaan suusta viisaus versoo, mutta myrkyllinen kieli leikataan poikki. Sananl.10:31.
Terveen uskon suurimpia esteitä on haluttomuus irrottautua kielen synneistä ja vastahakoisuus, kun pitäisi ’pestä suu saippualla.’ Joudun itsekin jatkuvasti taistelemaan kiusauksia vastaan, kun tekisi mieli sanoa suorat sanat – ja joskus sanonkin. Tuskin monikaan selviää uskonelämän vaelluksesta joutumatta koskaan tekemään parannusta kielen synneistä. Toisaalta Herran veli Jaakob toteaa, että kielensä kurissa pitäminen on likipitäen mahdoton haaste:
Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Jaak.3:7-8.
Sanoihin helposti sekoittuva myrkyllisyys on sitkeä kiusa. Joudumme tekemään tosissaan töitä, että saamme lempeän kielen ja puhtaan suun. Jumalan ihmisen on syytä lukea paljon Raamattua ja ottaa opiksi sanan viisauksia. Jumalinen elämä on kaikkineen tarkoitettu jalostamaan meidän luonnettamme, vaikka emme pyhiksi omin voimin kasvakaan.
Vilpitön ihminen pääsee hengellisen kasvun tielle, mutta kaikilta se ei automaattisesti onnistu. Kehitys voi johtaa myös toiseen suuntaan, jos myrkylliset puheet alkavat hallita. Kehityksen toisessa ääripäässä olevia ihmisiä sanotaan noidiksi. Noidan määritelmä on Pietarin napakan luonnehdinnan mukaan tällainen:
Minä näen, että sinä olet myrkkyä täynnä ja vääryys pitää sinua kahleissaan. Ap.t.8:23.
Noita Simon oli tuossa tilanteessa juuri tullut uskoon, mutta ei ollut vielä kokonaan vapautunut okkultismistaan. Hänellä oli suuri tarve kasvaa hengellisesti eikä tavoite ollutkaan ihan toivoton, sillä Simon ymmärsi pyytää esirukousta. Mekin voimme tarvita paljon esirukousta ja armoa, jotta suustamme kehittyisi Jumalalle käyttökelpoinen ruumiinjäsen. Älkäämme siis ihmetelkö, jos kompastelemme tässä sanojen valinnan vaikeassa työssä, sillä juuri ne epäonnistumiset, jotka itseäkin nolottavat, kasvattavat meitä eniten.
Kun kirjoitan näitä lyhyitä kirjoitelmiani tänne nettiin, yritän rakentaa lukijoideni uskoa ja rohkaista jokaista jumalisuuteen ja terveeseen uskoon. Samalla joudun punnitsemaan, mitä kannattaa sanoa ja mitä ei. En halua lytätä ihmisiä. Joskus kyllä arvostelen aatevirtauksia, kyseenalaista opetusta, erilaisia kollektiivisia epäkohtia. Niin Jeesuskin teki. Hän on kaikessa paras esimerkki ja elämän malli. Ja sillä valtuutuksella, mikä hänellä oli, hän puhui joskus kohtisuoria sanoja eräille henkilöillekin. Sellaista valtuutusta ei aina meillä ole ja sen vuoksi on parasta olla varovainen, kun tekee mieli tuomita lähimmäisiä.
Kärsivällisyys tehoaa mahtimieheenkin, lempeä kieli särkee kovan luun. Sananl.25:15.
Usko kasvuun 