Usko kasvuun

Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Ef.6:11.

Hengellinen sodankäynti on aika ajoin pinnalla. Pyhä Henki voi korostaa sitä toisinaan ja aihe pysyy seurakunnan huomion kohteena, mutta joskus tämäkin korostus menee yli ja hengellisestä sodankäynnistä voi tulla kulttiaihe. Sielunvihollisen käskeminen olisi tärkeä taito soveltaa silloin, kun se tapahtuu Pyhän Hengen neuvosta. Muuten saatamme joutua tilanteisiin, jotka muistuttavat ylipappi Skeuaksen poikien henkien manaamista (Ap.t.19:14-16). Ei ole suositeltavaa tehdä paholaisen pois ajamisesta mitään valkoista magiaa.

Mutta – jos olet puettu Jumalan täyteen taisteluvarustukseen, on sillä vähän samanlainen vaikutus ympäristössäsi kuin sotilaalla, joka on armeijan varusteissa ja hampaisiin asti aseistettu. Vaikutus on huomattava, jos liikutaan vihollisen alueella ja tullaan havaituiksi. Ampuminen alkaa välittömästi.

Tähän rinnalle voisin jakaa muiston eräästä työaamusta. Kävelin työpaikalleni kaikessa rauhassa ja ulko-ovella oli eräs firman työntekijä tupakalla. Jo kaukaa kuulin, kuinka hän alkoi kirota minua. Nimitteli ilkeillä sanoilla, mutta kun tulin lähemmäs ja kysyin, mitä hänellä oli mielessään, ei hän kertonut. Päin naamaa ei uskaltanut sanoa, kiehui vain raivoaan muuten.

Paholainen pelkää Jumalan lapsia, varsinkin niitä, jotka ovat aikuisia ja kulkevat sotavarustuksessa. Pahat henget jo lähtökohtaisesti pakenevat meitä, niiden ulos ajaminen olisi helppoa, elleivät isäntäihmiset pidättelisi niitä. Tavallista on, että ne isäntänsä/emäntänsä selän takaa huutelevat ilkeyksiään eivätkä helposti lähde livohkaan.

On jopa rohkaisevaa saada joskus kiviä niskaan. Jumalattomat varsin usein ilmaisevat heti tavatessa, millä puolella rintamaa he ovat. Surullista toisaalta on, kun uskovat joskus paljastavat, että eivät oikein tiedä, missä joukkueessa pelaavat.

Aloin miettiä näitä, kun käsite ”vanhurskauden haarniska” oli jonkun amerikkalaisen käännöksen mukaan ”God’s approval as your breastplate” eli pitäisi pukea ylleen ”Jumalan hyväksyntä rintasuojukseksi”. Olen itse nimennyt omissa rukouksissani rintahaarniskan ”rakkauden, uskon ja vanhurskauden haarniskaksi”. Se on yhdistelmä kahdesta raamatunkohdasta eli Ef.6:14 ja 1.Tess.5:8. Mutta Jumalan hyväksyntäähän käsite vanhurskaus tarkoittaa.

Mediassa keskustellaan tänä päivänä paljon varusmiespalvelusta ja mietitään, josko naisetkin saataisiin tavalla tai toisella mukaan talkoisiin. On huomattava, että lapsia ei sentään vielä rekrytoida armeijaan. Tämä on päivänselvää kaikille. Niinpä on selvää, että Jumalan täysi taisteluvarustus kuuluu vain uskossaan aikuisille. Sitä voi suositella vähintään yhtä innolla kuin varusmiespalvelusta. Onko tässä myös hengellisen iän testi?

Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. Room.13:12.

Mutta kohta he taas unohtivat hänen tekonsa, eivät odottaneet hänen neuvojaan. Ps.106:13.

NIV sanoo jälkiosan vähän eri sanoin: ”Eivät odottaneet hänen suunnitelmansa toteutumista”. Jumalan odottaminen onkin yksi hengellisen kasvun haasteista. On ihmiselle vaikea tehtävä tietää, onko Jumala nyt liikkeellä, haluaako hän samaa kuin minä, tämäkö on Jumalan suunnitelma. Nytkö on aika?

Olinpa minäkin mukana eräässä vasta perustetussa yhdistyksessä, joka haki toiminnalleen keräyslupaa. Keräysluvan saamisessa on tietyt ehdot. Toimintaa pitää käynnistää vähitellen ja kärsivällisesti, sillä uusi yhdistys ei saa heti keräyslupaa. Siinä on vähän raviradan meininkiä: laukalle ei saa rahan pyytämistä päästää. Pitää hillitä menohaluja.

No, huonostihan siinä kävi. Porukassa oli hätähousu, joka toimi itsenäisesti ja lähti muilta kysymättä kerjäämään yhdistykselle rahaa. Koko hallitus meni vaihtoon.

Muistamme Aabrahamin, joka myös päätti auttaa Jumalaa, koska Jumala oli liian hidas. Koska lasta ei kuulunut, Aabraham päätti tehdä oman ratkaisun (1.Moos.16:1-3). Tosin hätähousu siinä tapauksessa oli hänen vaimonsa, mutta Aabraham antoi vaimonsa paniikin tarttua ja turvautui hätäratkaisuun.

Ei olisi pitänyt. Mutta saatamme itse joutua niin kovaan koetukseen, että emme kestä. Onko sinulla ollut elämässäsi paineita keksiä ratkaisuja tilanteisiin, jossa ovi ei aukea, rahaa ei löydy, lasta ei kuulu, sairaus ei hellitä, näky ei toteudu? Lohdutukseksi voin sanoa, että kaikki joudumme näihin ongelmiin ja enimmäkseen myös töpeksimme niissä.

Jumala opettaa meitä olemaan kärsivällisiä ja odottamaan. Hän opettaa meitä menemään ravia, ei laukkaamaan. Hän testaa aina, luotammeko häneen ja etenemmekö hänen tahtiinsa. Jumalan kalenteri – hanki sellainen ja vilkuile sitä joka päivä. Oma aikataulu – kirjoita siihen ”ei voimassa”.

On hyvä oppia, että Jumala ei tarvitse meidän apuamme, ei mitään kikkakolmosia, ei mitään väkisin rynnimistä. Hän kaipaa meiltä luottamusta, rauhallista uskoa hänen suunnitelmaansa, lapsenomaista levollisuutta kaikessa odottamisessa. Suokoon Pyhä Henki sinulle sellaisen sisäisen rauhan ja luottamuksen Kristukseen tänään!