Kirkkaudesta kirkkauteen

heijastusKristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Room.5:2.

Tänään pysähdyin ihmettelemään sanaa ”kirkkaus”. Jokin sellainen valo liittyy tulevaan elämään, jota emme osaa selittää tieteen keinoin. Myös kokemusmaailmamme on tässä suhteessa puutteellinen. Emme ole nähneet Jumalan kirkkautta. Kuitenkin Jumalan kirkkaus on myös taivaallinen tajunnan tila – niin luulisin. Se tuskin ilmaisee pelkästään valovoimaa, vaan se ilmaisee kaiken olemisen laatua silloin, kun ollaan taivaallisissa ja eletään ylösnousemuselämää. Kirkkaus on voimallista, se on syvää harmoniaa Jumalan kanssa, se on viisauden täyttämää, se on Jumalan kunnian ja armollisen olemuksen säteilyä kaikkialle.

Raamattu kertoo paljon Jumalan kirkkauden ilmestymisistä eri aikoina. Yksi tätä kirkkautta ilmentävä tosiseikka nousee esiin kirkastusvuorella: hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan. Mark.9:3. Täällä maan päällä elämää ylläpitää aurinko. Raamattu kertoo, että taivaassa elämää ylläpitävä voima ei ole enää aurinko, vaan Jumala, jonka olemusta heijastaa Kristus.

Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa. Ilm.21:23.

Tätä kirkkautta kohti olemme menossa. Tämän kirkkauden olemassaolo rohkaisee meitä, se kannustaa eteenpäin. Ensirakkaudessa eläen voimme saada kokea sellaista Herran läheisyyttä, että emme kadota näkyvistämme taivaallisen kirkkauden toivoa. Se on kuin aamun kajo. Se avautuu täyteen päivään, kun sen aika on.

Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee. 2.Piet.3:13.

Vaikka emme ole Jumalan kirkkautta nähneet kaikessa voimassaan, olemme kuitenkin nähneet siitä jotain Kristuksen kirkkauden evankeliumin kautta. Katselkaamme siis sitä Herran kirkkautta, jonka kajastaa meille Jumalan sanasta. Pyhä Henki voi valaista meille Kristuksen jo nyt niin että se ravistelee olemustamme, valaisee meidän raadollisen mielemme ja täyttää nämä halvat saviastiat kirkkautensa hengellä antaen uudenlaista elinvoimaa. Tässä prosessissa me muutumme.

Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. 2.Kor.3:18.

Pyhä edetköön pyhyyden tiellä

huurussaJumalaton ottaa lainaa mutta ei maksa takaisin, vanhurskas on hyväsydäminen ja antaa omastaan. Ps.37:21.

Kristitty on sellainen, joka kantaa toisten kuormia (Gal.6:2). Kristittynä joudumme joskus kantamaan syyllisyydenkin kuormaa toisten tähden – olemaan sijaiskärsijöitä. Joudumme siihen joskus pakon edessä. Mutta on mahdollista myös vapaaehtoisesti tehdä hyvää siinä mielessä, että esimerkiksi maksamme toisten velkoja. Annamme rahaa ihmiselle, joka ei ehkä oikein ansaitsisi sitä, kun on ajanut itsensä taloudelliseen ahdinkoon omaa syytään. Ja mitäpä hyvät vanhemmat eivät tekisi lastensa puolesta.

Siunaan siis sinua Jeesuksen nimessä, koska olet kasvanut uskossa siihen mittaan, että osaat antaa omastasi, hyväksyt senkin, että kärsit toisten töppäyksistä, kannat jokapäiväistä huolta toisen lapsesta (lapsista), uhraudut, jotta joku toinen saisi toteuttaa unelmiaan, annat tilaa toisille ohittaa sinut (seurakunnan) arvojärjestyksessä, rukoilet ihmisten puolesta, vaikka he halveksivat sinua jne. – Olet oppinut olemaan sydämen kristitty. Onnittelen sinua, sillä yleensä ihmisillä on toisenlainen kuva kunnon kristitystä, sellainen, jossa vain ulkokuori merkitsee…

Ole rohkea niiden haasteiden edessä, joita uskossa kasvaminen tuo. Sillä jokaisella on varaa kasvaa. Vaikka olet jo pitkällä, Herra kasvattaa sinua yhä. Mutta sillä tavalla pääset osalliseksi hänen luonteestaan, pyhyydestään ja kirkkaudestaan.

Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä. Ilm.22:11.