Artikkelit

Posted on

Takiaispuolueen jäsen

takiainenLapsena leikin kahden magneetin kanssa. Ne olivat sellaisia sauvamagneetteja, joissa toinen pää oli punainen ja toinen sininen. Jos yritin laittaa siniset päät yhteen, ne hylkivät toisiaan ja tarvittiin voimaa niiden saamiseksi kosketuksiin toistensa kanssa. Jos taas käänsin sinisen pään toisen sauvan punaista kohti, ne vetivät toisiaan puoleensa ja kopsahtivat yhteen. Toinen sauva jäi kiinni toiseen eikä pudonnut siitä hevillä irti, vaan roikkui vetovoimansa avulla kiinni toisessa sauvassa kuin takiainen.

Tämä on hyvä kuva ihmisestä, joka tulee Jeesuksen luo. Hän kääntyy parannuksessa Jumalan puoleen, toisin sanoen hän kääntää (syntisen) miinus-napansa Jumalan plus-napaa (ristiä) kohti ja tapahtuu mielenkiintoinen vetovoimailmiö – kops ja sen jälkeen roikut kiinni Kristuksessa kuin takiainen. Me uudestisyntyneet uskovat olemme siis Kristuksen ”takiaispuolue”…

Näemme toisinaan ihmisiä, jotka eivät millään ota vastaan evankeliumia. He vastustavat sitä kuin plus-pää toista plus-päätä. Jumalan vetovoima ei kykene vetämään heitä puoleensa, sillä he ovat valinneet väärän asennon ja suunnanneet itsensä poispäin Jumalasta. He eivät kykene näkemään oma miinus-puoltaan ja kääntämään sitä Jumalan vetovoimaisinta elementtiä eli ristiä kohti. Toisinaan käy ilmi, että he eivät näe mitään vikoja itsessään, vaikka ne paistaisivat räikeästi muiden silmään. Silloin voi olla kysymys myös luonteen ongelmasta, josta käytetään termiä ”narsistinen luonnehäiriö”.

Kuningas Daavid ei ollut vähääkään narsistinen luonne, vaan eli hurskaasti. Mutta hänellekin sattui kerran paha lankeemus. Kun hän joutui siitä tilille, hän oli valmis parannukseen. Hän rukoili:

Pese minut puhtaaksi rikoksestani ja anna lankeemukseni anteeksi. Minä tiedän pahat tekoni, minun syntini on aina minun edessäni. Ps.51:4-5.

Daavid osasi sanoittaa omia sieluntilojaan ja pukea sanoiksi oman katumuksensa. Hän osasi rukoilla sydämeenkäyvästi ja voimme ottaa mallia hänen rukouksestaan. Daavid ikään kuin kädestä pitäen vie meitä syntisiä Jumalan kasvojen eteen tekemään parannusta. Se voi olla kipeää ja se voi kestää. Toivumme kenties hitaasti, jos muut meitä syyttävät, mutta toivumme vielä kivuliaammin omista virheistämme. Mutta jos opimme tätä, saamme myös kokea todeksi:

Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala. Ps.51:19.

Antakoon Herra sinulle tänään anteeksi. Antakoon hän sinulle rauhan. Antakoon hän sinulle armonsa ja vetäköön hän sinut yhteyteensä, Kristuksen pelastavan armon yhteyteen, niin että jäät siihen kuin magneetin vetämänä. Pysy siinä ja ankkuroi itsesi häneen, onhan hän kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien. 1.Tim.4:10.

Posted on

Koetukset kääntyvät kruunuksi

rannallaYksi uskonelämää hallitseva elementti ja syvältä luotaava osatekijä on koetuksiin joutuminen. Näyttää siltä, että Jumala koettelee meitä tietääkseen, paljonko me kestämme ja kuinka reagoimme erilaisiin tilanteisiin. Jumala testasi Poikaansa erämaassa, kun hän salli Paholaisen esittää Jumalan tahdon vastaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Esimerkiksi maailman valtakunnat ja niiden loisto piti torjua, jotta jokin paljon arvokkaampi olisi toteutunut. Entä me tämän päivän uskovat? Oletko nähnyt ketään, joka juoksee tämän maailman loiston perässä? Oletko nähnyt ketään aseman tai vallan tavoittelijaa seurakunnassa? Jeesus ei mennyt tähän halpaan. Jeesus joutui kestämään myös petturuutta lähipiirissään. Se oli varmaan hänelle tosi raskasta. Oletko sinä koskaan kokenut sellaista, että ihminen johon luotit tai johon panostit paljon, petti sinut lopulta? Mikään lahja tai vuosia kestänyt palveleminen, vaivannäkö toisen hyväksi, ei riittänyt samaan aikaan lojaaliutta tuossa ihmisessä – ja kyselet miksi?

Näissä meitä koetellaan. Meidän tulee kestää koetukset, jättää ihmiset Jumalan tuomittaviksi, luovuttaa kosto Korkeimmalle ja rukoilla pettureiden ja pahantekijöiden puolesta. Mitä paremmin tässä onnistumme, sitä ankarampi koetus tulee seuraavaksi vastaan. Näissä koetuksissa joudumme tekemisiin ristin todellisuuden kanssa. Ristihän merkitsee sitä, että syytön kärsii syyllisten takia – ja puolesta. Kun ajattelen niitä monia tämän päivän marttyyreja, joista olen kuullut, huomaan, että Jumalalla ei ole kattoa koetuksille. Mutta selvää on ja vuorenvarmaa, että hän hyvittää omiensa kärsimykset. Voi käydä jopa niin, että siellä perillä kerran kyselemme ”miksi en saanut kärsiä enemmän Kristuksen tähden?”…

Niinpä haluan rohkaista sinua tänään, joka olet koettelemuksesi keskellä kysymysmerkkinä. Haluan valaa luottamusta Jumalaan kaiken pettymyksen, kivun ja nöyryytyksen keskelle. Jumala on uskollinen eikä koettele sinua yli voimiesi, vaan on valmistanut sinulle pääsyn piinastasi (1.Kor.10:13).

Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy. 1.Piet.4:12-13.