Olisiko sinullakin kutsu palvella?

kristus”Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.’ ’En minä halua’, poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni. ”Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: ’Menen kyllä, isä’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?” Matt.21:28-31.

Eräs pastori ripitti minua aikoinaan mennen tullen, kun minä en ollut hänen mielestään kunnollinen uskovainen. Vuosien päästä kuulin, että hän oli eronnut paitsi vaimostaan, myös pastorin toimestaan. Eräs toinen veli lähti lähetystyöhön kauas maan ääriin, mutta palasi vuosia myöhemmin kotimaahan. Hän myös ripitti minua, kun en ollut jäsen juuri siinä seurakunnassa, missä minun hänen mielestään olisi pitänyt olla. Hänkin oli eronnut vaimostaan eikä hänen lähetysnäystään ollut paljon jäljellä – usko oli suorastaan kärsinyt haaksirikon.

Ei kannattaisi niin paljon uhota omasta uskostaan ja tuomita toisia. Kaikkihan olemme armosta pelastuneita. Ylläoleva Jeesuksen opetus on hyvin varteenotettava. Sanat eivät ratkaise, vaan teot. Ja mieli voi muuttua, joskus huonompaan, joskus parempaan. Tekojen valossa vaelluksemme lopulta punnitaan.

Ehkä sinäkin hoet usein ”ei minusta ole” tai ”en pysty”. Ehkä ajattelet ”tehkööt pastorit hengellisen työn, minä en ole pappi”. Mutta haluan rohkaista sinua tänään: sinä voit tehdä Jumalan tahtoa maallikkonakin, sinä voit muuttaa mielesi ja kääntyä pois maallisista hengellisiin, sinä voit saada uutta itseluottamusta uskon ihmisenä, sinä voit huomata eräänä kauniina päivänä ”minä pystyn kyllä”. Sitten sinä lähdet työhön ja onnistut hyvin. Jumalan henki tulkoon sinun päällesi ja antakoon näkyä ja intoa Jumalan valtakunnan työstä, toisten palvelemisesta. Pyhä Henki antakoon sinulle kuuliaisuutta ja alttiutta tehdä, mitä pitää tehdä. Sinä saat huomata, että sinullakin on aito kutsu palvella.

Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Ef.4:11-12.

Kiitä vaikka ei riitä

kiitanJeesus huomasi sen ja sanoi heille: ”Te vähäuskoiset! Te puhutte vain siitä, että teillä ei ole leipää.” Matt.16:8.

Tämä lyhyt jae paljastaa hyvin yleisen ongelman, joka meillä ihmisillä on omassa uskonelämässämme. Me aina valitamme, että meillä ei ole jotakin. Meidän pyyntömme Jumalan suuntaan täyttyy valituksista, että sitä ja sitä puuttuu. Tällä asenteellamme, joka on vanhan luonnon sanelema tapa, me tuomme esiin epäuskomme.

Jumala odottaa kuitenkin meiltä uskon asennetta. Miten voimme tuoda esiin uskoa? Olemalla kiitollisia siitä, mitä olemme saaneet. Kun Jeesuksen piti ruokkia kansanjoukot, hän sai käsiinsä vain viisi leipää ja kaksi kalaa. Jokainen ymmärsi – Jeesuskin – että se ei ollut tarpeeksi. Sellainen määrä ruokaa ei riittäisi niin suurelle joukolle. Mutta Jeesus näyttää meille millä tavalla usko toimii.

Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Matt.14:19.

Jeesus kiitti siitä, mitä hänellä oli. Hän toi Jumalan eteen pyyntönsä kiitoksen kanssa. Hän tahtoisi, että mekin oppisimme tämän.

Kun me elämme kiittäen ja tuomme päivittäin Jumalalle kiitoksen kaikesta, mitä olemme saaneet – vaikka se ei riitäkään – me saamme jatkuvasti kokea Jumalan huolenpitoa. Se taas, joka koko ajan nurisee ja valittaa, jää ilman.

Kiitos on niin tärkeä asia, koska se on uskon ilmaus. Kun menemme Jumalan eteen, meidän on syytä viedä pyyntömme hänelle uskossa – siis kiitoksen ja ylistyksen kanssa. Kun opimme elämään kiitollisin mielin ja sydämemme täyttää aina ylistyslaulu Jumalalle, saamme myös kokea, kuinka Jumalan Henki viihtyy luonamme ja hänen runsaat lahjansa ovat aina ulottuvillamme. Et voi elää lähellä Jumalaa valittaen ja voivotellen.

Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan. Ps.73:28.