Usko on Jumalan teko

vauvaJeesus vastasi: ”Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko.” Joh.6:29.

Oletko koskaan törmännyt tähän iskulauseeseen: ”Jeesus tulee, oletko valmis?” Tai onko sinua vastaan tullut kysymys: ”Missä vietät iäisyytesi?” Tai oletko kuullut kenenkään saarnamiehen vetoavan kuulijoihin tähän tapaan: ”Tänään sinulla on viimeinen tilaisuus antaa elämäsi Jeesukselle. Jos et tänään ota vastaan hänen kutsuaan, olet vaarassa joutua helvettiin!” – On kaikenlaisia tapoja, joilla ihmisiä säikytellään uskoon. Niilo Yli-Vainiokin kertoi tehneensä sitä, mutta katui sellaista myöhemmin. No, vaimonikin todisti eräissä hautajaisissa kauan sitten ja vetosi ihmisiin, että he antaisivat elämänsä Jeesukselle. Se herätti saattoväen keskellä hiljaista paheksuntaa. Mutta eräs hautajaisvieras joutui kotimatkallaan liikenneonnettomuuteen ja kuoli…

On tietty yhdentekevää, kuinka ihminen tulee uskoon, jos se tapahtuu aidosti. Mutta harvoin kukaan uskoon säikytelty pysyy uskon tiellä. On parempi, jos rakkaus saa toimia ja Jumalan hyvyys vetää ihmisiä puoleensa. Koetuksen päivänä rakkauden siteet kestävät, mutta pelon siteet eivät. Henkilökohtainen evankelioiminen vaatii siis viisautta. Pitää osata puhua maltilla ja kohdata henkilöitä ihmisinä. Ennakkoasenne, jonka perusteella syytetään ja syyllistetään ihmisiä, ei ole varmaankaan kovin hyödyllinen.

Itse en ole lainkaan evankelistatyyppiä. Kun kirjoitan näitä juttujani, puhun kuin uskovalle ystävälle. Ajattelen jopa niin, että jos joku kääntymätön näitä lukee, hän löytää niistä kyllä kutsun tulla Jeesuksen luo, jos hän on sitä vailla. Yritän puhua uskosta niin, että se vetää ihmisiä uskon tielle ja kutsuu lähemmäksi Jumalaa, on ihmisen tila mikä tahansa.

Terve usko ja elävä suhde Jumalaan on aina ihme. Kun ajattelen omaakin uskoontuloani, oli melkoinen ihme, että tulin herätykseen ja aloin kiinnostua uskon asioista. Se oli niin suuri ihme, että edes uskova äitini ei uskonut minun olevan herätyksen tilassa. Kun kerroin tulleeni uskoon, hän ei ottanut sitä vakavasti. Aito usko on aina Jumalan luomisteko, suuri ihme, jota ihmisen voimin ei voi saada aikaan. Rukoileminen ja uskosta todistaminen ovat tärkeitä, mutta eivät johda mihinkään, ellei Jumalan Henki ala tehdä työtä. Raamattu sanoo, että Jumala on puhaltanut sieraimiimme elämän hengen: Jumalan henki on minut tehnyt, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän. Job 33:4. – Siksi on syytä välttää sorkkimasta kenenkään sieluntilaa ihmissormin. Älkäämme sekaantuko väärällä tavalla Jumalan asioihin. Kannattaa suhtautua pyhällä pelolla ja arkuudella hänen työhönsä ja välttää pilaamasta hänen ihmeitään.

Tehköön siis Jumala, joka yksin on voimallinen, meissä niitä ihmeitä, jotka koituvat pelastukseksi ja Kristuksen kirkkauden ylistykseksi.

Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Ps.139:14.

Siunaus tulee, oletko valmis

roiskuvaKun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille, ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä. Job.29:24.

Tuo lause kuvaa Jobin elämää, kun hänellä meni vielä hyvin, mutta yhtä hyvin se kuvaa Kristusta. Hän on meille se valon ja ilon lähde, jota kaipaamme elämämme synkkinä hetkinä. Herran siunauksessa sanotaan: Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen (4.Moos.6:25). Näin meille tapahtuu, kun Pyhä Henki meitä virvoittaa.

Siinä ilmaistaan jotakin olennaista siitä, mikä hengellisessä elämässä on ”se jokin”. Uskoon tulleet ihmiset janoavat aina uudestaan tätä sielun ravintoa, Jumalan armon kohtaamista eri muodoissaan. Lohduttavat, rohkaisevat puheet, viisauden sanat, Pyhän Hengen virvoittava kosketus, ilon ja riemun ryöpsähdykset – kaikki sellainen on Jumalan siunausta, jota hän jakaa lapsilleen. Seurakunnassa on yritetty jotenkin järjestelmällisesti tarjota lampaille ruokaa ja juomaa – on otettu ohjelmaan saarnat ja opetuspuheet. On myös yritetty järjestää erilaista tunteisiin vetoavaa ohjelmaa, kuten musiikkia. Ylistyksellä halutaan pumpata esiin hengen läsnäoloa ja vaikutusta. Kaikella tällä on hyvä tarkoitus, mutta loppujen lopuksi hengellisen virvoituksen kokeminen on suuri mysteeri. Saatamme kokea sitä ihan yksin ollessamme. Tai bussissa. Tai luonnon keskellä. Jumalan sana voi ilmestyä niin yllättäen. Se ei ollenkaan vaadi hengellistä ympäristöä. Oletko koskaan jäänyt äkkiä alkaneen kesäsateen alle? Ilman sateenvarjoa on pakko jatkaa kävelyretkeä märin vaattein, pää valuen, mutaisin varpain, mutta ah, sateen lakattua ja auringon ilmestyttyä uudelleen, niin kevyin askelin ja hyvillä mielin kesästä nautiskellen…

Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin. Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa. Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään, minun sanani pisaroivat heidän ylleen. He odottivat niitä kuin sadetta, ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa. Job 29:21-23.

Kuivuuden keskellä voi sade olla niin virkistävä, että ei väliä, vaikka vähän hynttyyt kastuvat. Tunne on sama, kun jokin hengellinen virvoitus yllättää meidät. Jumalan siunauksia ei voi loppujen lopuksi tilata, ne tulevat niin kuin armon osoitukset tulevat – odottamattomissa paikoissa, yllättäen, täysin lahjana.

Herra siis siunatkoon sinua, hyvä lukijani, tänään siellä keskellä arkeasi, arjen hyörinän keskellä, ulkona tai sisällä, kävellessä tai maatessa, mutta olkoon hänen siunauksensa kuin virvoittava sade, kuin hyvä uutinen, kuin ystävän halaus, kuin enkelin kosketus, kuin jokin jota et ole vielä koskaan edes kokenut, uusi ja ihmeellinen Jumalan lahja, Kristuksen kirkkauden säteily sinun elämäsi polulla juuri tänään…