Artikkelit

Posted on

Sydämen puhtaudesta

karitsaJos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1.Joh.1:9.

On ihmisiä, jotka tulevat uskoon, mutta sitten kompastuvat siihen, että huomaavat tekevänsä syntiä aina uudestaan. Joku mies saattaa miettiä asiaa tähän tapaan: ”Jos minä joskus olen huolimaton ja tulen katsoneeksi naista himoiten, menetän heti taivasosuuteni, kun en voi asialle mitään. En voi palvella Jumalaa, joka on niin julma.” – Tämä kuvaus on nyt karrikoitu, mutta ongelma on todellinen. Ihminen voi oman syntisyytensä vuoksi joutua lain alle, jäädä tuskailemaan omaa taipumustaan syntiin ja kokea, että parannus ei auta – synti riippuu minussa kiinni ja siitä on mahdotonta päästä eroon.

Paavali kuvaa ongelmaa Roomalaiskirjeessä: Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Room.7:21 (Lue laajemmin Room.7:13-25).

Ihminen, joka tulee uskoon ja joka elää uskossa, ottaa uskon kautta vastaan Kristuksen tarjoaman lahjavanhurskauden – eikä vain kerran, vaan päivittäin – mutta on ihmisiä, jotka eivät jotenkin osaa valita uskon tietä, vaan pyrkivät lain tietä ja tekojen kautta vanhurskauteen (kuten juutalaiset Room.9:31). Minusta näyttää, että esteenä on paitsi järki, myös taipumattomuus sellaiseen parannukseen, jossa oma toivottomuus myönnetään ilman mitään venkoilua.

Haluan siis rohkaista sinua, joka olet uskossa ja kamppailet oman syntisyytesi kanssa: Jeesuksen veri puhdistaa jatkuvasti. Voit tunnustaa Herralle syntisi (syntisyytesi) ja uskoa syntisi anteeksi. Lestadiolaisten kokouksissa synnintuntoon tulleet nostavat kätensä pystyyn ja pappi sanoo: ”Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä!” Sinäkin voit nostaa tänään kätesi pystyyn (eikös sanonta ”nostan kädet pystyyn” tarkoita, että ”olen avuton”?) ja vaikka en näekään sinun kättäsi – Jumala näkee sen – voin sanoa sinulle, rakas uskon ystävä: ”Jeesuksen nimessä ja veressä, kaikki synnit ovat anteeksi annetut! Vaella Jumalasi yhteydessä iloiten ja vapaana syyllisyydestä – Jeesuksen ristin kuolemaan ja sovitukseen turvaten!”

Posted on

Vasikka ja Karitsa

sonniJätä minut nyt rauhaan, että vihani saa leimahtaa heitä vastaan ja tuhota heidät. Mutta sinusta minä teen suuren kansan. 2.Moos.32:10.

Jumala vihastui israelilaisiin, jotka tekivät kultaisen vasikan ja alkoivat palvella sitä. Jumala oli juuri vähän aikaisemmin antanut kansalleen kymmenen käskyn lain ja kieltänyt tekemästä mitään jumalankuvaa. Ja kuka sitten heti kiellon päälle teki sellaisen anteeksiantamattoman teon? Ylipappi Aaron! On vaikea olla huvittumatta tämän sinänsä kuolemanvakavan asian vuoksi. Kun vertaan tätä omaan kokemusmaailmaani, huomaan itsekin törmänneeni ”ylipappeihin”, jotka palvovat omia kultaisia vasikoitaan. Sitten kun jäävät kiinni, levittelevät vain käsiään tyyliin: ”Enhän minä mitään tehnyt, se vain tapahtui – hyvässä tarkoituksessa”, jos nyt edes missään suhteessa ymmärtävät väärin tehneensä. Yleensä suuttuvat, jos heitä erehtyy ojentamaan.

Myös Jeesus oli syvästi tunteva ihminen ja hänkin sai monesti aihetta olla vihainen. Luemme tapauksesta, joka sattui Kapernaumin synagogassa. Jeesus kysyi paikalla olleilta: ”Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?” He eivät vastanneet mitään. Mark.3:4. Tämän jälkeen sanotaan: Jeesus loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle: ”Ojenna kätesi.” Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen. Mark.3:5.

Jumala vihaa siis ihmisten tekemiä jumalankuvia, kaikenlaisia epäjumalia. Hän vihaa myös Jumalan käskyjen vääristelemistä, jota fariseukset harrastivat, kun he vahtivat sapatin viettämistä. Nämä kaksi voidaan viedä saman otsikon alle, jos sanotaan, että Jumala vihaa ihmisten keksimää jumalanpalvelusta – ihmisviisauden mukaista uskonnollisuutta.

Niinpä voimme rohkaista toinen toistamme tässä ja ottaa sellaisen tarkan suunnan omasta kompassistamme, että emme mene mukaan mihinkään ihmisten keksimään systeemiin, vaan olemme kuuliaisia Jumalan sanalle ja seuraamme Kristusta. Varokaamme ennen kaikkea mammonan tuomista voimatekijäksi seurakuntaan. Jeesus ajoi kaikki kaupustelijat pois temppelistä. Tänäkin päivänä hän vihaa sitä, että hänen sanaansa kaupitellaan.

On hyvä opetella tuntemaan Jumalaa siinäkin mielessä, että opimme tuntemaan myös hänen vihansa. Yleensä meille julistetaan Jumalan armoa ja hyvyyttä, Kristuksen kirkkauden evankeliumia. Ja oikeinhan se on. Kristus otti päälleen meidän rikkomuksemme, jotta meillä olisi rauha. Hän asettui Jumalan vihan kohteeksi meidän sijastamme. Jo paratiisissa hänestä tehtiin Jumalan karitsa. Vai mistä luulet, että ne eläimen nahat saatiin, joilla Aadam ja Eeva puettiin? (Ks.1.Moos.3:21) Jo siellä ihmiskunnan historian alkuhämärissä hän oli ”Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin”. Se tapahtui paratiisissa – hengellisessä todellisuudessa – mutta Golgatalla hän sitten tuli tähän maailmaan antamaan itsensä sovitusuhriksi ja sovittamaan meidän syntimme tässä maailmanajassa, jossa synti ja kuolema hallitsee. Paavali puhui efesolaisille siitä, että meidän, jotka olemme Kristuksen omia, on oltava selvillä siitä, millaisia asioita Jumala vihaa:

Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan. Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle. Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille. Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos. Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija. Älkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa kaikkia tottelemattomia. Ef.5:1-6.