Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Room.15:4.
Tämä jae kiteyttää kauniisti yhden asian: uskoontulemisen jälkeen tarvitaan kestävyyttä, lohtua ja toivoa, jotta jaksetaan vaeltaa uskossa. Me saamme näitä voimavaroja Jumalan sanasta, Raamatusta. Monien usko hiipuu yksinkertaisesti ravinnon puutteeseen.
Monet korostavat, että liiallinen opetuksen kuunteleminen ja ”saarnojen kuluttaminen” voi olla suorastaan vahingoksi, ellei sanaa laiteta käytäntöön. Runsas teologian viljely, opetuksen ylitarjonta, johtaa eräänlaiseen kuplaan: emme enää osaa soveltaa sanaa, kun siitä on tullut vain viihdyke. Luulemme, että pelkkä kuunteleminen riittää, kun se johtaa jonkinlaiseen mielialan kohoamiseen, uskonnollisiin tunne-elämyksiin.
Tämä on totta. Sanaa pitää soveltaa elämään, sulauttaa itseensä, jotta se voi tulla meissä lihaksi. Mutta ei sovi unohtaa, että sana on myös ruokaa. Kun työmies syö ruokaa, hän jaksaa tehdä työtä, mutta se pitää hänet myös hengissä ja terveenä. Ei kaikki ruoka ole vain työssä jaksamista varten. Syömisen tarkoitus on paljon laajempi. Samoin Jumalan sana on ruokaa, joka pitää meidät uskossa elävinä. Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan. Hepr.5:14. Sanan soveltaminen käytäntöön ja sen tuleminen lihaksi siinä, mitä teemme, on vain yksi Jumalan sanan hedelmä, yksi puoli sanan tehtävää. Kun Jumala lähettää sanansa, se luo uutta elämää kaikkialla luomakunnassa, ei vain meidän sisimmässämme tai seurakunnassa: niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. Jes.55:11.
Jumalan sana on tärkeä viisauden lähde, syvemmän ymmärryksen antaja. Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani. Ps.119:105. Tarvitsemme Jumalan sanaa moneen tarkoitukseen. Sana neuvoo ja johdattaa, antaa elämälleni kompassin tavoin suuntaa.
Kerrataan vielä se johtoajatus, josta lähdimme liikkeelle: Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Room.15:4. Suokoon Jumala, kaiken hyvän antaja, sinulle tänäänkin kestävyyttä, lohtua ja toivoa, että jaksat elävässä uskossa mennä eteenpäin ja luottaa siihen, että matkan päässä odottaa koti – perille pääsyn ihana palkinto.
Usko kasvuun 