Usko kasvuun

Minä tahdon vaeltaa viisaasti, noudattaa totuuden tietä. Tulethan tuekseni! Minä tahdon toimia vilpittömästi kaikessa, mikä valtaani kuuluu. En ryhdy mihinkään mikä on pahasta lähtöisin. Minä vihaan juonittelua, pysyn loitolla siitä. Olkoon vilppi minusta kaukana, pahuudesta en tahdo tietää. Ps.101:2-4.

Nykyään vastaamme tulee tiedotusvälineistä kaikenlaista uutisvirtaa ja viihdettä. Erikoisen paljon tuntuu olevan tarjolla väkivaltaisia sarjoja. Tai vain jotakin draamaa, jossa riidellään ja sanotaan suorat sanat. Näin ihmiset saavat mallin, jonka mukaan he alkavat itsekin vähitellen käyttäytyä aggressiivisesti. Monta kertaa, kun olen nähnyt jotakin sanailua tv:ssä, olen ihmetellyt, noinko ihmiset puhuvat toisilleen.

Ei ihme, jos se aikaa myöten kulkeutuu mukana jopa seurakunnan tilaisuuksiin. Nuo sarjat, joissa erilaista draamaa yritetään luoda, opettavat meille huonoa käytöstä. Pahinta on, että ne opettavat meille kostonhimoa. Emme enää anna anteeksi mitään, vaikka pyydettäisiin. Draamahan on draamaa vain, jos siinä on maksimaalisia jännitteitä. Niitä syntyy sitten ihmissuhteisiimme, jos opimme niitä alitajuisesti matkimaan.

Olisi syytä etsiä oikeanmallisia esikuvia. Uskovan pitäisi löytää itselleen malliksi uskon ihmisiä, jotka eivät edusta mitään kiihkoilua, vaan voivat tasapainoisesti edustaa viisasta elämäntapaa. Kaikkien pitäisi voida nähdä hurskaiden ihmisten käytöstä, heidän malttiaan ja kaikesta vihapuheesta pidättymistään. Todistaa rauhaa rakentavaa asennetta ja sovittelevaa mieltä, jossa ei suvaita mitään aggressioita tai draamaa.

On syytä vetäytyä pois henkilöistä, jotka tuovat mukanaan riitaisan asenteen, pahoja sanoja, kärjekkäitä kommentteja. Kaikenlaista virnuilua on liikkeellä ja röyhkeitä puheita. Voimme ottaa niiden suhteen torjuvan asenteen ja osoittaa, että todellisia kristittyjä ei ole mahdollista manipuloida mukaan mihinkään kansankiihotukseen.

Sen, joka toista panettelee, minä vaiennan. Kopeaa katsetta ja ylpeää sydäntä minä en siedä. Ps.101:5.

On osattava valikoida ihmiset, jotka päästämme lähellemme ja joiden kanssa haluamme tehdä yhteistyötä. Daavid sanoo sen näin:

Kenet miehistä näen luotettavaksi, sen otan lähelleni. Ken vaeltaa totuuden tietä, se saa olla palvelijani. Minun luonani ei ole sijaa sille, joka toista pettää. Ken puhuu valheita, se pysyköön poissa silmistäni. Ps.101:6-7.

Meidän tulisi oppia toteuttamaan samaa seulontaa. Mutta kaikenlaisen valehtelun ja tahallisen väärinymmärtämisen keskellä on joskus vaikeaa seuloa esiin mitään vilpittömyyttä. Luotettavia ihmisiä on vähän. Jokaisesta lojaalista ystävästä voi olla kiitollinen.

Antakoon Herra sinulle hyviä ja lojaaleja ystäviä, jotka ovat uskossa kasvaneita, esikuvaksi soveliaita, uskollisia ja luotettavia. Heistä on varmasti apua sinun vaellukseesi ja tukea kun sitä kaipaat.

Tulkoon laupeus, rauha ja rakkaus yhä runsaampana osaksenne. Juud.1:2.

Juudaksen kirje on ollut ainoita Raamatun kirjeitä, joita en ole lainannut. Ihan varta vasten siis otin yo. jakeen esille. Juudas oli luonnollisen syntymänsä kautta Jeesuksen veli. Samalla hän oli Jaakobin veli. Veljessarjaan kuuluivat myös Joosef ja Simon, joita ei mainita kuin kerran (Matt.13:55), ei myöskään Jeesuksen sisaria mainita nimeltä. Juudas oli kaiketi Jerusalemin seurakunnan kantavia voimia sen alkuaikoina. Juudaksen kirjeestä on jäänyt mieleen lähinnä tämä:

Rakkaat ystävät, rakentakaa te edelleen elämäänne pyhimmän uskonne perustalle, Pyhässä Hengessä rukoillen. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa, että Herramme Jeesus Kristus armossaan johtaa meidät iankaikkiseen elämään. Juud.1:20-21.

Muu osa Juudaksen kirjeestä käsittelee lähinnä seurakunnan ongelmia. Kirjeen sävy on aika kiivas, suorastaan kiukkuinen, kun Juudas hyökkää seurakuntaan luikertaneita pahoja ihmisiä vastaan, joiden usko on kaikin tavoin kelvotonta. He ovat vilpillisiä ihmisiä, jotka eivät aidosti ole omaksuneet kristillistä uskoa ja sen arvoja. Vertailukohdiksi löytyvät niin Kain kuin Bileam ja tietysti Korah.

Nykyihmisen korvissa Juudaksen saarna on likimain vihapuhetta. On varmasti Jumalan tahto, että Juudaksen kirje kuuluu Raamatun kaanoniin, mutta eipä sen lukeminen paljon mielialaa kohota. Se sisältää aika synkkää ja tulikivenkatkuista tekstiä, joka on kai tarkoitettu varoitukseksi. Sisällössä on kahta sävyä, toisaalta ”laupeus, rauha ja rakkaus”, toisaalta ”Herra rankaisee kaikki jumalattomia”.

Kevennykseksi voisi sanoa, että harva Raamatun kirjoittaja on kuulostanut yhtä paljon helluntaisaarnaajalta! Tai lestadiolaiselta saarnamieheltä! Tai siltä suomalaiselta herätyspuhujalta, joka kokee, että ei mikään tee niin hyvää kuulijoille kuin nyrkin pöytään lyöminen, etenkin kun sitä oikein vihaisesti paukutetaan! Eikä mikään niin aja ihmistä parannukseen kuin ankara nuhdesaarna! ”Pääsinpä kerrankin rokottamaan!” iloitsi jälkeenpäin eräskin juhlapuhuja, kun oli ensin oikein perusteellisesti haukkunut kuulijat.

Mistä oikein opimme tämän? Juudakseltako? Luultavasti kuulijoiden nuhteleminen ja tuomioilla pelottelu on vain vanha perinne ja kuuluu evankelistojen työkalupakkiin. Ihmiset pitää pelotella uskoon, jos ei ne muuten tule. Eräs saarnamies oli täynnä kiukkua ja purki sitä vaimonsa kuullen kotonaan. Vaimo kommentoi:

Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Fil.4:5.

Kyllä minäkin haluaisin tätä ohjetta noudattaa ja jättää ne vihapuheet ja nyrkin pöytään takomisen pois. Aina ei ihmisluonto kuitenkaan taivu olemaan Herralle kuuliainen ja lempeä. Olisi osattava olla armollinen myös itselleen. Mutta, rakkaat ystävät, harjoitellaan positiivista asennetta, lempeää suhtautumista, armon osoittamista. Siinä olisi jo hyviä aineksia sielujen voittamiseenkin, eikö vain?