Osallinen kärsimyksistä

Mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, sitä enemmän iloitkaa. Niin saatte riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy. 1.Piet.4:13 UT2020.

Voidaan kysyä, minkälainen kärsimys on osallisuutta Kristuksen kärsimyksiin. Onko kaikki syytön kärsiminen uskovan kohdalla ilman muuta osallisuutta Kristuksen kärsimyksiin? Pietari selittää asiaa vähän, mutta melko pintapuolisesti:

Kenenkään teistä ei pidä kärsiä murhaajana, varkaana, pahantekijänä tai vakoojana. Jos joku sen sijaan kärsii kristittynä, hänen ei pidä hävetä vaan antaa kristityn nimen tuottaa kunniaa Jumalalle. 1.Piet.4:15-16 UT2020.

”Vakooja” on mielenkiintoinen käännös kohdasta, jonka vanha kirkkoraamattu (1938) sanoo: ”tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin”. Vakooja tarkoittaa tässä siis lähinnä yksityiselämän vakoilijaa. Mieleeni tulee utelias urkkija, joka pistää nenänsä aina häpeilemättä ihmisten yksityisiin asioihin ja joka varsin usein on myös ’yksityisyyttä loukkaavan tiedon levittäjä’. Vaikka sellainen on määritelty rikoslaissakin, emme aina huomaa asian vakavuutta. Kannattaa panna merkille, että Pietari rinnastaa yksityisyyttä loukkaavan tiedon penkomisen ja levittämisen vakaviin rikoksiin, kuten murhiin ja varkauksiin. Paljastukset yksityiselämästä – ovat ne tosia tai valheellisia – vahingoittavat ihmisen mainetta.

On hyödyllistä tiedostaa, että Jeesus on maineemme puolustaja. Hän ei tuomitse pahantahtoisesti, vaan on myötätuntoinen ja armollinen. Mutta toisinaan voimme joutua aiheettomasti kärsimään huonosta maineesta.

Rohkaisen siis sinua, joka kärsit pahantahtoisista juoruista ja ilkeistä ihmisistä, jotka haluavat vahingoittaa sinun mainettasi. He eivät edusta Kristusta, vaan pikemminkin Paholaista, josta Raamattu sanoo: Hän on näet valehtelija ja valehtelijoiden isä. Joh.8:44 UT2020. Sinun ei tarvitse puolustaa itse itseäsi – Herra puolustaa sinua. Sinun parjaajasi joutuvat häpeään ja sinä saat kokea maineenpalautuksen. Viimeistään, kun Kristus ilmestyy kirkkaudessaan, sinä saat loistaa ja iloita. Sen jälkeen ei kukaan sinua enää pysty valheillaan mustamaalaamaan.

Hän nostaa hyvät tekosi esille kuin aamun valon, antaa oikeutesi näkyä kuin keskipäivän kirkkauden. Ps.37:6 Psalmit 2024.

Copyright © 2023 Simo Papunen

Uskomme päämäärä

Jumala hyväksyy meidätkin kelvollisiksi, kun uskomme häneen, joka herätti Herramme Jeesuksen kuolleiden joukosta. Room.4:24 UT2020.

Helluntaiherätyksessä uskoon tulleena olen saanut hengellistä opetusta, jonka mukaan taivaaseen pääseminen tämän maallisen elämän päätteeksi on uskon huipennus ja päämäärä. Se ei ole täydellisen harhaanjohtava ajatus, vaan siinä on paljon totta, mutta onhan se selvästi evankelistan näkemys. Varmasti on helluntailaisia opettajia, jotka osaavat tuoda esiin uskoa monipuolisemmin, mutta kun olen ruokaillut aika paljonkin ulkopuolisilla laitumilla, huomaan tämän hengellisen lapsuuteni ’maidon maun’.

Niin, usko on elämäntapa. Se on kokonaisvaltainen asenne ja valmius elää Jumalan tahdon mukaan. Usko vaatii pois oppimista monista vanhan luonnon tavoista suhtautua asioihin ja se on jatkuvaa opiskelua. Usko on nimittäin kyky toteuttaa Raamatun totuudet elämässään. Usko on sitä, että sana tulee lihaksi (Joh.1:14).

Vanha luontomme vastustaa uskoa ja maailma myös. Kun seuraa nykyään tiedotusvälineitä, joutuu ihmettelemään, millaista hullunmyllyä sielunvihollinen pyörittääkään. Maailman tyyli tuottaa aivan tajutonta menoa, jumalatonta riekkumista, väkivaltaa ja rikoksia, huumeita ja seksiä – kaikkea liikaa. Ilmastomuutos tuo esiin Jumalan vihan, mutta kansa ei herää. Sota tai sen uhka ei juuri herätä sekään. Viidennen sinetin aika huipentuu ja kuudes sinetti on jo menoa. Laskujeni mukaan vuoteen 2121 mennessä tullaan jo kuudennen sinetin aikaan (Ilm.6:12). Jeesus tulee omiaan noutamaan kuudennen sinetin aikana, mutta tuleeko hän alussa vai lopussa? Tai jopa ennen? Usko on myös valmiutta ottaa vastaan herrain Herra, tulee hän nyt tai myöhemmin.

Uskovalle on aina haaste jättää omat keinot käyttämättä, kun odotamme Jumalan tekoja. Haluaisimme kääriä hihat ja ryhtyä toimeen, jotta näkisimme Jumalan tekoja. Kirkot ja herätysliikkeet pullistelevat omaa erinomaisuuttaan, kun ne haaveilevat herätyksestä. Usko on nöyryyttä jättää Jumalalle ratkaisevat teot, antaa tilaa ihmeille. Yliluonnollinen Jumala tarvitsee sen tilan, että me ihmiset väistymme hänen tieltään, lopetamme farisealaisen pullistelun ja otamme nöyrän asenteen. Jos haluamme toimia, puramme energiaamme hartaaseen rukoukseen ja evankeliumin julistukseen. Jos puramme voimiamme herroitteluun, toisten polkemiseen ja omien pikku ruhtinaskuntien rakentamiseen, Jumala katselee toimiamme kaukaa.

Jokainen Jumalasta syntynyt voittaa maailman, ja uskomme on se voitto, jonka olemme maailmasta saaneet. 1.Joh.5:4 UT2020.

Copyright © 2023 Simo Papunen