Lain vai hengen mukaan?

Uskovilla on aina edessään kysymys ”elämmekö lain mukaan vai hengen mukaan?” Jatkokysymys kuuluu: ”Mikä ero niissä on?”

Olen ollut huomaavinani, että moni uskova ei osaa ajatella asioita muuten kuin lain kautta. Käsky, kielto tai määräys ilmaisee, miten tulee elää. Sitten jos esitellään hengen mukainen ajattelutapa, henkilön ajatukset menevät ihan solmuun ja hän torjuu lain kirjaimesta luopumisen ja elämisen hengen vapaudessa. Varsin hyvä testi voidaan tehdä avioliittoa koskevan Paavalin ohjeen avulla. Tässä Roomalaiskirjeen kohdassa Paavali esittää sekä lainalaisen menettelyn että hengen mukaisen suhtautumisen. Lain mukainen avioliitto on lyhykäisesti tässä:

Siksi naista sanotaan avionrikkojaksi, jos hän ottaa uuden miehen, vaikka entinen mies on vielä elossa. Miehensä kuoltua nainen on kuitenkin lain puolesta vapaa menemään uusiin naimisiin. Se ei ole aviorikos. Room.7:3 UT2020.

Uudessa liitossa ei kuitenkaan vaadita lain kirjaimen orjuutta. Pystytkö sinä ymmärtämään Paavalin esittämän vaihtoehdon, jonka Paavali esittää melko hienovaraisesti lainalaisen tulkinnan vastapainoksi?

Kun nyt kuitenkin olemme kuolleet pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme vapautuneet laista. Palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emmekä kirjaimeen takertuen niin kuin ennen. Room.7:6 UT2020.

Ilmaisu ’lain kirjaimeen takertuminen’ on aika osuva, jos mietin niitä kannanottoja, joita olen seurakunnassa kuullut ja nähnyt. Samoja jyrkkiä lainalaisia tulkintoja ovat helluntaiherätyksessä (ja muuallakin) esittäneet niin rivijäsenet kuin kellokkaat – ihan kuin Paavali ei olisi esittänyt mitään uuden liiton mukaista vaihtoehtoa.

Mutta vapaamielisten ei ole syytä halveksia lainalaisia uskovia eikä päinvastoin. Miksi siis paheksut lähimmäistäsi? Tai sinä, miksi vähättelet lähimmäistäsi? Kaikki me päädymme Jumalan tuomioistuimen eteen. Room.14:10 UT2020. (Laajemmin Room.14:1-12). Sikäli kuin usko on tervettä, sekä lainalainen usko että hengen mukainen usko pyrkivät samaan lopputulokseen. Uuden liiton uskova saa Pyhän Hengen kautta voimaa toteuttaa lakia. Jo pelkkä vapaaehtoisuus antaa lisää potkua pyrkimyksille, kun ei ole mitään lamauttavaa pakon iestä niskassa.

Kun itse olen karismaattisuuden saanut syntymälahjana, suosittelen aina hengen mukaista lähestymistapaa. Kirjaimen orjuudessa tehdyt laintulkinnat saattavat olla aika julmia ja armottomia. Ihan humanitäärisistä syistä tuntuu joskus jopa oikealta rikkoa lakia. Tällaiseen Jeesuskin antoi luvan esimerkiksi Daavidin tapauksessa, kun tämä söi pyhiä leipiä (1.Sam.21:5). Vapaamielinen käytäntö käy selväksi myös sapattikäskyn kohdalla. Jeesus jatkoi: »Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Siksi Ihmisen Poika määrää myös sapatista.» Mark.2:27-28 UT2020. Olennaista on huomata, että lain kirjaimen tilalle on asetettu Jumalan tahdon tekeminen. Hän siis kumoaa aiemmat määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon. Hepr.10:9 UT2020. Yleensä ne ovat yksi yhteen sama, mutta ne voivat myös olla eri. Sen tähden uskovalla on aina Raamatunkin äärellä tarve kysellä ”Mikä on tahtosi, Jumala?”

Kannustan siis itseänikin tämän vaikeatajuisen asian äärellä syventämään näkemyksiäni Jumalan tahdosta. Tiedämme, että laki on hyvä, mutta minä syntinen. Jälkimmäisen takia Kristus on annettu minulle sovitukseksi ja Pyhä Henki avuksi pyhitykseen. En luota enää itseeni ja omiin voimiini Jumalan tahdon tekemisessä, vaan iloitsen evankeliumista ja annan kunnian Kristukselle kaikesta, missä onnistun.

Lakihan ei tehnyt mitään täydelliseksi. Sen tilalle tuodaan jotain suurempaa: toivo, jonka voimalla lähestymme Jumalaa. Hepr.7:19 UT2020.

Copyright © 2024 Simo Papunen

Jumalan koulussa

Älä vanno myöskään oman pääsi kautta, koska et pysty muuttamaan ainoatakaan hiustasi valkoiseksi etkä mustaksi. Matt.5:36 UT2020.

Ihmiset yrittävät hallita elämäänsä – minäkin. Me suunnittelemme elämäämme eteenpäin ja toimimme oman suunnitelmamme mukaan. Määrättyyn pisteeseen asti tämä toimii, mutta elämä on myös arvaamatonta ja yllätyksellistä. Elämän on tarkoitus olla sellaista, muuten se olisi äärettömän tylsää. Elämässä on aina jotain salattua, jota emme ymmärrä. Kun tulemme uskoon, astumme sisään Jumalan valtakuntaan ja siinä ulottuvuudessa on elämä vielä jännempää. Jumalan omina ja Jeesuksen opetuslapsina meidän ei ole tarkoitus hallita itse omaa elämäämme, vaan on tarkoitus, että Jumala hallitsee. Tunnustuksesta ”Jeesus on Herra” pitäisi tulla keskeinen elämän prinsiippi.

Saatamme tietysti päästä hengelliseen kasvuun ja tehdä määrätietoista työtä, kun tiedostamme oman kutsumuksemme. Saatamme omaksua seurakunnan keskellä määrättyjä ihanteita, joiden mukaan suunnittelemme elämäämme. Tavoitteeksi voi tulla vaikkapa raamattukouluun pääseminen. Suunnitelma on yksinkertainen: käyn raamattukoulun (opiskelen yliopiston teologisessa tiedekunnassa), pyrin seurakunnan virkaan, ryhdyn työhön ja nostan palkkaa, saan arvostusta, kun olen evankelista/ pappi/pastori/lähetyssaarnaaja…

Niin, jossain vaiheessa tässä suunnitelmassa kuitenkin otimme elämämme omiin käsiimme. Suunnitelma on hyvää tarkoittava, mutta se on suurella todennäköisyydellä ihmisen suunnitelma. Jumalan kanssa emme voi suunnitella huomista kokonaan omin päin. Me vain luovutamme suunnitelmamme ja elämämme Herran käsiin. Joka päivä me viivymme rukousalttarilla ja sanomme sydämen sanoin tai jopa huulillamme: ”Tässä olen, Herra. Lähetä minut. Käytä minua, missä haluat, miten haluat – haluan palvella sinua, vaikka en tiedäkään, mitä olet minulle varannut…” Niinpä Jumalan henki sanoo sinulle tänään:

Katso, lapseni: sinun kutsumuksesi on liian arvokas, että voisin uskoa sen sinun hallintaasi. Se vene, jota ohjaat, on liian arvokas, että uskoisin peräsimen sinun käsiisi. Sinä onnistut vain, kun minä olen sinun vierelläsi joka hetki. Sinä voit toteuttaa minun tahtoani vain, kun minä kerron sinulle, mitä pitää tehdä. En kerro sinulle huomisen töitä, kerron mitä pitää tänään tehdä. Juuri nyt minä olen kanssasi ja ohjaan sinua. Älä tavoittele minun valtaani, vaan ota minun viisauteni vastaan. Minä puhallan sinun päällesi Pyhän Hengen. Minä vaikutan sinussa tahtomista ja tekemistä. Sinun raamattukoulusi on tässä, kun sinä elät minun kanssani, kuuntelet minun sanojani, olet minulle sydämessäsi kuuliainen. Sinä saat jättää vastuun minulle ja antaa taakkasi minun kannettavakseni. Sinä saat katsella vain, mitä minä teen. Katso, minä käytän sinua, minä täytän sinua, minä lähetän sinut. Sinä olet minun palvelijani ja muutkin saavat sen nähdä. Vielä minä annan sinulle voitelun, joka tuo esiin minun kirkkauteni. Mutta se annetaan sinulle vain, jos tyhjennät itsesi omasta viisaudestasi, omasta pätevyydestäsi, omasta hallintavallastasi. Anna elämäsi minulle kokonaan, silloin minä voin elää sinussa ja sinun kauttasi. Ole rohkea, ole uskollinen. Muista tavoitteesi, pidä kirkkaana mielessäsi tämä:

Minut on ristiinnaulittu yhdessä Kristuksen kanssa, enkä enää elä minä, vaan Kristus elää minussa. Gal.2:19-20 UT2020.