Usko kasvuun

Kun Joosef näki, että hänen isänsä pani oikean kätensä Efraimin pään päälle, se oli hänestä väärin, ja hän tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Manassen pään päälle. Ja hän sanoi isälleen: ”Ei noin, isäni, tämä tässä on esikoinen. Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle.” Mutta isä ei suostunut, vaan sanoi: ”Tiedän, poikani, tiedän. Myös Manassesta on tuleva kokonainen kansa, ja hänkin on kasvava mahtavaksi, mutta hänen nuorempi veljensä tulee vielä mahtavammaksi ja hänen jälkeläisistään kasvaa kansojen paljous.” 1.Moos.48:17-19.

Jaakob siis toi esiin profetian ja ennusmerkin ristin merkityksestä, kun hän siunatessaan Joosefin poikia laittoi kätensä ristikkäin ja sillä tavoin nosti Efraimin Manassen edelle. Tämän ennusmerkin mukaan Jeesuksen Kristuksen ristin kautta alhaiset korotetaan, halveksitut nostetaan korkeaan asemaan, ihmisten arvojärjestykset kumotaan.

Muistathan Gideonin, joka oli sukunsa vähäisin (ainakin omasta mielestään), mutta josta tuli sukunsa ja koko Israelin suurmies? Jumalalle tuntuu olevan tyypillistä tehdä vastaavia tekoja. Tämä ominaisuus Jumalan luonteessa on ilmaistu myös näin: Hän nostaa sorretut ja vähäosaiset niukkuudesta ja häpeästä. Ps.113:7 Psalmit 2024.

Tämä antaa toivoa meille, jos koemme olevamme heikkoja, vähäpätöisiä, merkityksettömiä – sellaisiksi usein koemme itsemme. On tervettäkin kokea oma pienuutensa ja olla nöyrä. Mutta kun Jumala puhuu meille, sielussamme alkaa kasvaa jotakin. Kun kuulemme julistettavan sanaa ja sana koskettaa, meidän sisimmässämme alkaa kehittyä uutta. Kun Jumalan henki alkaa innoittaa meitä, sydämessämme alkaa itää jonkin uuden alku. Kun kuulemme Jumalan säveliä, sielussamme alkaa soida ja koemme Hengen kosketusta. Sitä sanotaan uskoksi. Usko kurottaa ihmeisiin, Jumalan suuriin tekoihin. Ei ole ylpeyttä ajatella Jumalan ajatuksia eikä ole suurellista uskoa, että Jumala kykenee tekemään suuria asioita hänelle antautuneen ihmisen kautta. Ei ole kysymys silloin itsensä korottamisesta tai suurista luuloista, vaan uskosta Jumalan voimaan ja luomiskykyyn.

Niinpä sinäkin saat uskoa, että Herralla on sinun elämällesi hyvä suunnitelma. Hänen suunnitelmansa kurottaa aina eteenpäin, korkeammalle, suurempiin ja voimallisempiin asioihin kuin missä juuri nyt ollaan. Usko katsoo aina eteenpäin ja ylöspäin. Jumalan kädessä olet soitin, joka soi uutta sävelmää. Jumalan sinfoniassa olet nuotti, jonka edessä on ylennysmerkki. Myös sinulle, joka olet ollut nöyrä Herran palvelija, Jumalan henki sanoo tänään:

’Ystävä hyvä, siirry tänne lähemmäs.’ Luuk.14:10 UT2020.

Juutalaiset pyytävät merkkejä Jumalalta, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme sanomaa ristiinnaulitusta Kristuksesta. 1.Kor.1:22-23 UT2020.

Paavali ei tässä mainitse lainalaisuutta, mutta se taipumus meissä kaikissa asuu. Kun yritämme ymmärtää Jumalan tahtoa ja saamme sen selville Jumalan sanasta, me yritämme omin avuin toteuttaa sitä. Tässä joudumme helposti lain alle. Tai meistä tulee fariseuksia, jotka katsomme nenän vartta pitkin noita toisia, jotka ovat ”sortuneet”. Tämä kaikki kertoo ensirakkauden menettämisestä. Ensirakkaudessa elävä uskova nimittäin elää lähellä Jeesusta. Kristus on hänen voimansa lähde. Jos hän tuntee itsensä syntiseksi – ja sellaista hän kokee usein – niin hän kääntyy Kristuksen ristin puoleen ja syntinsä tunnustaen ottaa vastaan sovituksen Herralta. Hän ei yritä omien tekojen ja suoritusten avulla olla Jumalalle kelpaava. Hän ei paikkaa omaa puutteellisuuttaan etsimällä vikoja toisista. Hän ei yritä peitellä omia syntejään ja vikojaan ja kieltää niitä. Tätäkin näkee paljon. Menepä ojentamaan jotakuta narsistista uskovaa ja saat hänet kimppuusi – hän kun ei ole tehnyt mitään väärää koskaan…

Aina ei ole kysymys synnistä. Voi olla kysymys jostakin rukousaiheesta, johon odotamme vastausta. Tai voi olla kysymys paikalleen juuttumisesta, uskon rutinoitumisesta, sisäisestä kuivuudesta. Näiden takia sitten yritämme vimmatusti suorittaa jotakin: käydä ahkerasti kokouksissa, antaa rahaa lähetystyöhön, lukea Raamattua, rukoilla – mitä vaan, mitä meidän uskonnollinen mielemme vaatii.

Mutta saatamme unohtaa tärkeimmän: Jeesus on voiman lähde, hän antaa elämän. Menkäämme hänen luokseen. Suunnatkaamme katseemme häneen, joka ristillä kantoi meidän syntimme ja rikkomuksemme. Hän täyttää kaikessa sen, mikä meiltä puuttuu.

Jos luemme mitä tahansa rukousaihepalstaa, ihmisiltä puuttuu aina kaikkea ulkonaista: ruumiin terveys, toimeentulo, puoliso. Vain harvat aiheet edes sivuavat hengellisiä tarpeitamme. Mutta meidän suurin tarpeemme on saada kohdata Elämän Herraa. Tehokkain ratkaisu meidän ongelmiimme on aina Jeesuksen Kristuksen ilmestyminen meille henkilökohtaisesti. Hänen hyvyytensä ja armonsa vastaanottaminen uskossa, kun kurotamme hänen puoleensa – se on avain, se on tie eteenpäin. Avaa siis sydämesi Herralle tänään. Hakeudu hänen ristinsä juurelle – siellä on lepo ja virvoitus.

Kristus on kuitenkin Jumalan voima ja viisaus. 1.Kor.1:24 UT2020. Kristus tuli meille Jumalan luota viisaudeksi ja oikeamielisyydeksi pyhittämään ja lunastamaan meidät. Näin toteutuu se, mitä kirjoituksissa sanotaan: »Ylpeilijän on ylpeiltävä Herrasta.» 1.Kor.1:30-31 UT2020.