Avainsana: Kiitollisuus

Tämän jälkeen Samuel otti kiven ja asetti sen Mispan ja Senin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, Avunkivi, sanoen: ”Tähän asti Herra on auttanut meitä.” 1.Sam.7:12.

Elämässä on tilanteita, jolloin meidän on tuotava kiitoksemme Jumalalle ja tunnustuksemme Herralle siitä, että olemme saaneet häneltä korvaamatonta apua. Jos emme näin tee, olemme kiittämättömiä. Sellainen olisi mitä selvin epäuskon merkki ja emmehän halua olla epäuskoisia…?

Onko sinun elämässäsi tullut vastaan tilanteita, jolloin olet halunnut pystyttää ”avun kiven”? Mitä sellaisia etappeja sinun elämässäsi on, joita haluat erityisesti muistella? Millä tavalla Herra on menneinä päivinä ilmestynyt sinun elämässäsi?

Näitä käännekohtia ja Jumalan ilmestymisiä on jokaisen uskovan elämässä. Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille (Tit.2:11). Nyt on aiheellista sinun ja minun muistella niitä armon osoituksia, joita olemme kokeneet matkan varrella, ja pitää mielessämme Jumalan hyvyys. Se ei ole ollut teoreettista evankeliumia, jotakin kaunista sanahelinää, vaan todellista: sillä evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana, kun me täynnä varmuutta sitä julistimme. 1.Tess.1:5.

Jos on syytä, voimme vielä tänäänkin hengessä pystyttää Avunkiven ja sanoa ”tähän asti on Herra meitä auttanut – kiitetty olkoon Herran nimi!”

Voimme olla varmoja, että hänen uskollisuutensa kestää ja hänen armonsa on meidän apunamme joka päivä tästä eteenpäinkin. Herra ei hylkää omiaan, ei hän jätä kansaansa. Ps.94:14.

He unohtivat hänen tekonsa, ihmeet, joita olivat saaneet nähdä. Ps.78:11.

Kun joudumme koetuksiin, on tärkeää muistaa, mitä hyvää Jumala on meille tehnyt elämämme aikana. Hyvät asiat kannattaa pitää mielessä ja antaa niistä kiitosta Herralle jatkuvasti. Kun ne iskostuvat mieleemme, kiitollisuudesta tulee meille elämäntapa.

Muistele siis, mitä hyvää Herra on tehnyt sinulle menneinä päivinä. Muistatko, kun tapasit tulevan puolisosi ensi kertaa? Mikä siunattu tapaaminen! Muistatko, kun tulit uskoon? Millainen ilo valtasikaan sinut! Tai kun sait Pyhän Hengen kasteen? Muistatko, kun lapsesi syntyi(vät)? Muistatko, kuinka lapsesi otti ensimmäisen askeleensa? Muistatko, kun ensi kertaa näit hänen ajavan pyörällä ilman apupyöriä? – On täysi syy kiittää Herraa näistä erilaisista armon osoituksista ja hyvistä lahjoista, joita saamme taivaan Isältä.

Oletko saanut armon parantua jostakin sairaudesta? Minä huomasin jokin aika sitten, että krooninen sairaus, josta lääkärit sanoivat sen olevan parantumaton ja elinikäinen, ei vaivannut minua enää entiseen malliin. Aloin vähitellen ja varovasti vähentää lääkitystäni. Kun sitten olin jo ollut kokonaan ilman lääkitystä useita viikkoja eikä vaiva ollut pahentunut – tuskin vaivasi enää ollenkaan – huomasin, että en ollut vain parantunut, vaan olin myös vapautunut lääkityksen sivuoireista! – Joskus paraneminen tapahtuu näin, ikään kuin huomaamatta, mutta olisi väärin jättää antamatta siitä kiitosta Jumalalle. Ja nyt voin kaiken tuloksena enemmän luottaa Jumalaan, että hän haluaa ja voi parantaa.

Entä taloudelliset asiat? Muistatko, kun sait työpaikan? Muistatko, kuinka sait palkankorotuksen? Muistatko, kun onnistuit jossakin projektissa ja sait siitä paljon iloa – kiitostakin? Muistatko, kun sait päästä läpi inssiajosta? Entä ensimmäinen oma autosi?

Palauta siis mieleesi niitä hyviä asioita, joista olet iloinnut ja joista voit antaa kiitoksen Jumalalle kaikesta sydämestäsi.

Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Ps.103:2.