Avainsana: Kiitollisuus

Posted on

Kiitä vaikka ei riitä

kiitanJeesus huomasi sen ja sanoi heille: ”Te vähäuskoiset! Te puhutte vain siitä, että teillä ei ole leipää.” Matt.16:8.

Tämä lyhyt jae paljastaa hyvin yleisen ongelman, joka meillä ihmisillä on omassa uskonelämässämme. Me aina valitamme, että meillä ei ole jotakin. Meidän pyyntömme Jumalan suuntaan täyttyy valituksista, että sitä ja sitä puuttuu. Tällä asenteellamme, joka on vanhan luonnon sanelema tapa, me tuomme esiin epäuskomme.

Jumala odottaa kuitenkin meiltä uskon asennetta. Miten voimme tuoda esiin uskoa? Olemalla kiitollisia siitä, mitä olemme saaneet. Kun Jeesuksen piti ruokkia kansanjoukot, hän sai käsiinsä vain viisi leipää ja kaksi kalaa. Jokainen ymmärsi – Jeesuskin – että se ei ollut tarpeeksi. Sellainen määrä ruokaa ei riittäisi niin suurelle joukolle. Mutta Jeesus näyttää meille millä tavalla usko toimii.

Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Matt.14:19.

Jeesus kiitti siitä, mitä hänellä oli. Hän toi Jumalan eteen pyyntönsä kiitoksen kanssa. Hän tahtoisi, että mekin oppisimme tämän.

Kun me elämme kiittäen ja tuomme päivittäin Jumalalle kiitoksen kaikesta, mitä olemme saaneet – vaikka se ei riitäkään – me saamme jatkuvasti kokea Jumalan huolenpitoa. Se taas, joka koko ajan nurisee ja valittaa, jää ilman.

Kiitos on niin tärkeä asia, koska se on uskon ilmaus. Kun menemme Jumalan eteen, meidän on syytä viedä pyyntömme hänelle uskossa – siis kiitoksen ja ylistyksen kanssa. Kun opimme elämään kiitollisin mielin ja sydämemme täyttää aina ylistyslaulu Jumalalle, saamme myös kokea, kuinka Jumalan Henki viihtyy luonamme ja hänen runsaat lahjansa ovat aina ulottuvillamme. Et voi elää lähellä Jumalaa valittaen ja voivotellen.

Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan. Ps.73:28.

Posted on

Osoita rakkautta ja hyvyyttä

lavuaariEsaun suku tuhoutuu. Ei jää jäljelle veljiä eikä naapureita, jotka voisivat sanoa: ”Jätä orposi minulle, minä elätän heidät, sinun leskesi voivat turvautua minuun.” Jer.49:10-11.

Jokseenkin oudoksuttava lainaus Raamatusta minun toimestani, vai mitä? En ole pahemmin tuomioita täällä ladellut – rohkaista olen yrittänyt. Mutta haluan tuoda esiin sen tosiasian, että Raamatun tuomioistakin ja kaikenlaisista Jumalan rangaistuksista ja vitsauksista voi aina löytää valoisan puolen. Aina voin sanoa itsekseni: ”Koska Jumala rankaisi ihmisiä heidän tottelemattomuudestaan, minä voin siis välttää Korkeimman vihan, jos olen kuuliainen”.

Niinpä pyrin määrätietoisesti olemaan opetuslapsi, noudattamaan Jumalan sanaa. Jos en kykene siihen – ja monta kertaa huomaan oman vajavaisuuteni – vien heikkouteni Jumalan eteen ja rukoilen häneltä armoa. En tahallani jätä auttamatta kurjaa ihmistä, tukematta köyhää. En tahallani ole armoton ja julma lähimmäisiäni kohtaan, vaan yritän armahtaa. En kulje ympäriinsä puhumassa pahaa edes vihamiehistäni. Kun minulla on tilaisuus antaa Jumalan valtakunnan työhön, teen sen. Kun voin ottaa lähetystyön kautta itselleni kummilapsen, teen sen. On monia tapoja, miten voin osoittaa olevani aito Kristuksen palvelija. On täysin mahdollista rakentaa sellaista uskonelämää, joka ei perustu kristillisiin korulauseisiin.

Voin myös tietoisesti pyrkiä siihen, että jos joku huolehtii minusta, kunnioitan häntä. Olen ollut isästäni orpo pienestä pitäen ja kunnioitan niitä ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua elämässä eteenpäin – erityisesti edesmennyttä veljeäni Hannua. Tästä näkökulmasta katsoen ymmärrän Jumalaa, joka on vihainen kiittämättömille ihmisille, jotka maksavat hyvän pahalla. Esau oli sellainen epäpyhä ihminen, joka ei osannut arvostaa vanhempiensa panostusta. Hän myi esikoisuutensa yhdestä hernekeitosta. Kun Jumala otti siunauksensa häneltä pois, myös hänen jälkeläisensä saivat kokea sen nahoissaan.

Rohkaisenkin sinua siunaamaan jälkikasvuasi ja kaikkia läheisiäsi – miten? Olemalla jumalinen ihminen, oikeudenmukainen, armollinen huono-osaisia kohtaan, orvoista ja hylätyistä aidosti välittävä, Kristuksen tuntemisen tuoksua levittävä ihminen. Ei se ole mahdotonta. Siihen ei tarvita sosiaalista luonnetta, puheliasta ja energistä ihmistä, siihen tarvitaan oikeaa sydämen asennetta. Ilman sanojakin voi auttaa, kun avaa kukkaronsa. Puhujan lahjoja ei tarvita, kun auttaa käsillään.

Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. Miika 6:8.