Avainsana: Kirkkaus

Posted on

Valo tuli

aurinkoEmmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. 2.Kor.4:5.

Nykyään on blogin kirjoittaminen tullut yleiseksi harrastukseksi. Sana ”blogi” tarkoittaa ”nettipäiväkirja”. Päiväkirja taas on perinteisesti sellainen, johon kirjoitetaan omia kokemuksia ja ajatuksia. Blogitkin ovat siis kirjoittajansa näköisiä ja esittelevät kirjoittajansa persoonaa ja harrastuksia.

Tämä minun blogini on kuitenkin sisällöltään hengellinen, mikä tarkoittaa, että kirjoitan kristilliseen uskoon liittyvistä asioista ja puhun Jumalasta. Se tarkoittaa, että Jeesus Kristus on kaiken keskus – en minä. Mutta on selvää, että kaikki suodattuu minun persoonani kautta. Tässä roolissa minun kuuluu olla ennen kaikkea Kristuksen palvelija ja jos mahdollista säteillä hänen valoaan.

Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. 2.Kor.4:6.

Paavali rinnastaa samassa lauseessa luonnollisen valon ja Kristus-valon. Toinen valo loistaa luomakunnassa, toinen meidän sydämessämme. Vaikka ne ovat molemmat Jumalan aikaansaamaa valoa, ne ovat luonteeltaan erilaisia. Niiden tehtävä on erilainen. Ne valaisevat eri ympäristöä: toinen ulkoista maailmaa, toinen meidän sisäistä maailmaamme. Tämä sisäinen valo annetaan meille uudestisyntymisessä. Uskovina ihmisinä voimme ymmärtää hengellisiä asioita (ks.1.Kor.2), koska Kristus valaisee meidän sisimpäämme kuin aurinko. Uskonnollinen ihminen voi oppia tiettyjä ajatusrakennelmia, mutta hänen valonsa on vain kuin kuun valoa – auringon heijastusta.

Niinpä voimme tänään rohkaista mielemme ja mennä luottavaisesti eteenpäin siinä valossa, joka valaisee meitä sisältäpäin. Voimme nostaa katseemme, suunnata sen oikein ja katsella Herran kirkkautta ja muuttua hänen kuvansa kaltaisiksi. Häntä katselemalla me muutumme (2.Kor.3:18). Näemme hänet Jumalan sanan kautta:

Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Hepr.1:3.

Valaiskoon hän sinua sanallaan tänään ja tehköön Henkensä kautta sinun uskosi eläväksi. Hän virvoittakoon sinua ja valaiskoon sinun tiesi. Antakoon hän sinulle armoa olla palava ja loistava lamppu ja pitää tarjolla elämän sanaa, jotta sinäkin voit loistaa kuin tähti taivaalla. (Fil.2:15).

Posted on

Kirkkaudesta kirkkauteen

heijastusKristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Room.5:2.

Tänään pysähdyin ihmettelemään sanaa ”kirkkaus”. Jokin sellainen valo liittyy tulevaan elämään, jota emme osaa selittää tieteen keinoin. Myös kokemusmaailmamme on tässä suhteessa puutteellinen. Emme ole nähneet Jumalan kirkkautta. Kuitenkin Jumalan kirkkaus on myös taivaallinen tajunnan tila – niin luulisin. Se tuskin ilmaisee pelkästään valovoimaa, vaan se ilmaisee kaiken olemisen laatua silloin, kun ollaan taivaallisissa ja eletään ylösnousemuselämää. Kirkkaus on voimallista, se on syvää harmoniaa Jumalan kanssa, se on viisauden täyttämää, se on Jumalan kunnian ja armollisen olemuksen säteilyä kaikkialle.

Raamattu kertoo paljon Jumalan kirkkauden ilmestymisistä eri aikoina. Yksi tätä kirkkautta ilmentävä tosiseikka nousee esiin kirkastusvuorella: hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan. Mark.9:3. Täällä maan päällä elämää ylläpitää aurinko. Raamattu kertoo, että taivaassa elämää ylläpitävä voima ei ole enää aurinko, vaan Jumala, jonka olemusta heijastaa Kristus.

Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa. Ilm.21:23.

Tätä kirkkautta kohti olemme menossa. Tämän kirkkauden olemassaolo rohkaisee meitä, se kannustaa eteenpäin. Ensirakkaudessa eläen voimme saada kokea sellaista Herran läheisyyttä, että emme kadota näkyvistämme taivaallisen kirkkauden toivoa. Se on kuin aamun kajo. Se avautuu täyteen päivään, kun sen aika on.

Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee. 2.Piet.3:13.

Vaikka emme ole Jumalan kirkkautta nähneet kaikessa voimassaan, olemme kuitenkin nähneet siitä jotain Kristuksen kirkkauden evankeliumin kautta. Katselkaamme siis sitä Herran kirkkautta, jonka kajastaa meille Jumalan sanasta. Pyhä Henki voi valaista meille Kristuksen jo nyt niin että se ravistelee olemustamme, valaisee meidän raadollisen mielemme ja täyttää nämä halvat saviastiat kirkkautensa hengellä antaen uudenlaista elinvoimaa. Tässä prosessissa me muutumme.

Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. 2.Kor.3:18.