Avainsana: Opetuslapsi

Posted on

Asettukaa vähäosaisten rinnalle

polullaAntakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. Kol.3:16.

Kannattaa opetella elämään Jumalan sanan mukaan, vasta sitten voimme ”opettaa ja neuvoa toisia”. Nämä kaksi samaan suuntaista päätöstä ovat vaikeita haasteita. Jos mietin vaikkapa kymmentä käskyä, voin kysyä itseltäni, olenko noudattanut niitä kaikkia. Vaikka emme elä lain alla, olemme kuitenkin kutsutut elämään Jumalan tahdon mukaan. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina. Room.7:6. Niin, olenko elänyt hengen mukaan ja noudattanut Jumalan käskyjä, seurannut Herraa ja elänyt Kristuksen lain mukaan?

Tällaisia kysymyksiä kannattaa kysyä ja opetella nöyryyttä, opetella näkemään itsensä oikeassa valossa. On terveellistä nähdä omat puutteensa, se antaa tilaa muutokselle. Jos määrätietoisesti opettelemme tuntemaan Jumalan sanaa ja ymmärtämään, mikä on hänen tahtonsa, emme niin herkästi eksy emmekä paadu tekemään syntiä. Mutta vaikka oppisimmekin elämään hurskaasti ja pääsemme jopa toiseen vaiheeseen – muiden neuvomiseen ja opettamiseen – saatamme yhä olla kaukana ”Kristuksen tuntemisen täyden iän määrästä” (Ef.4:13 KR38). Niin helposti katsomme muita alaspäin. Luulemme, että meidän edistymisemme uskossa on tarkoitettu muiden lyttäämiseksi. Pastorien perusvirhe on ”haukkua joka sunnuntai niitä, jotka elättävät heitä”.

Muistutan siis itseäni ja mahdollisesti sinuakin ylpeyden vaaroista. Kun pääsemme uskossa eteenpäin ja voimme olla avuksi muille, jotka tarvitsevat meitä – meidän vahvaa uskoamme, meidän rukoustukeamme, meidän neuvojamme, meidän sanan tuntemustamme – niin eikö vain meille tulekin kiusaus olla olevinamme jotakin, olla vähän parempia, asettaa itsemme muiden yläpuolelle? Unohdamme, että jokainen palvelutehtävän saanut on asetettu toisten alapuolelle – palvelemaan, ei johtamaan. Unohdamme, että meidän tehtävämme on rohkaista ja tukea, auttaa heikkoja, ruokkia lampaita ja koota niitä yhteen.

Mutta jos palvelija on kelvoton, hän ajattelee: ’Herrani ei tule vielä pitkään aikaan’, ja hän alkaa lyödä tovereitaan ja syö ja juo juoppojen seurassa. Matt.24:48-49.

Niinpä meidän on hyvä pitää mielessä, että emme tavoittele ihmiskunniaa, emme etsi korkeaa asemaa, emme mitään sellaista, johon lihallinen mielemme pyrkii. Me etsimme Hengen tietä ja Jeesuksen seuraamisen tietä. Tällä tiellä on oltava valmis luopumaan omista tavoitteista, omasta kunniasta ja maineesta, ja tyydyttävä siihen osaan, jonka Jumala antaa. Tyytyköön opetuslapsi samaan kuin opettaja ja palvelija samaan kuin isäntä. Matt.10:25. Niinpä päivän rohkaisukin on sen mukainen:

Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Room.12:16.

Posted on

Osoita rakkautta ja hyvyyttä

lavuaariEsaun suku tuhoutuu. Ei jää jäljelle veljiä eikä naapureita, jotka voisivat sanoa: ”Jätä orposi minulle, minä elätän heidät, sinun leskesi voivat turvautua minuun.” Jer.49:10-11.

Jokseenkin oudoksuttava lainaus Raamatusta minun toimestani, vai mitä? En ole pahemmin tuomioita täällä ladellut – rohkaista olen yrittänyt. Mutta haluan tuoda esiin sen tosiasian, että Raamatun tuomioistakin ja kaikenlaisista Jumalan rangaistuksista ja vitsauksista voi aina löytää valoisan puolen. Aina voin sanoa itsekseni: ”Koska Jumala rankaisi ihmisiä heidän tottelemattomuudestaan, minä voin siis välttää Korkeimman vihan, jos olen kuuliainen”.

Niinpä pyrin määrätietoisesti olemaan opetuslapsi, noudattamaan Jumalan sanaa. Jos en kykene siihen – ja monta kertaa huomaan oman vajavaisuuteni – vien heikkouteni Jumalan eteen ja rukoilen häneltä armoa. En tahallani jätä auttamatta kurjaa ihmistä, tukematta köyhää. En tahallani ole armoton ja julma lähimmäisiäni kohtaan, vaan yritän armahtaa. En kulje ympäriinsä puhumassa pahaa edes vihamiehistäni. Kun minulla on tilaisuus antaa Jumalan valtakunnan työhön, teen sen. Kun voin ottaa lähetystyön kautta itselleni kummilapsen, teen sen. On monia tapoja, miten voin osoittaa olevani aito Kristuksen palvelija. On täysin mahdollista rakentaa sellaista uskonelämää, joka ei perustu kristillisiin korulauseisiin.

Voin myös tietoisesti pyrkiä siihen, että jos joku huolehtii minusta, kunnioitan häntä. Olen ollut isästäni orpo pienestä pitäen ja kunnioitan niitä ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua elämässä eteenpäin – erityisesti edesmennyttä veljeäni Hannua. Tästä näkökulmasta katsoen ymmärrän Jumalaa, joka on vihainen kiittämättömille ihmisille, jotka maksavat hyvän pahalla. Esau oli sellainen epäpyhä ihminen, joka ei osannut arvostaa vanhempiensa panostusta. Hän myi esikoisuutensa yhdestä hernekeitosta. Kun Jumala otti siunauksensa häneltä pois, myös hänen jälkeläisensä saivat kokea sen nahoissaan.

Rohkaisenkin sinua siunaamaan jälkikasvuasi ja kaikkia läheisiäsi – miten? Olemalla jumalinen ihminen, oikeudenmukainen, armollinen huono-osaisia kohtaan, orvoista ja hylätyistä aidosti välittävä, Kristuksen tuntemisen tuoksua levittävä ihminen. Ei se ole mahdotonta. Siihen ei tarvita sosiaalista luonnetta, puheliasta ja energistä ihmistä, siihen tarvitaan oikeaa sydämen asennetta. Ilman sanojakin voi auttaa, kun avaa kukkaronsa. Puhujan lahjoja ei tarvita, kun auttaa käsillään.

Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. Miika 6:8.