Avainsana: Päivän rohkaisu HS

Posted on

Minne tähdet menevät päiväksi?

linnunrataHauska kysymys. Kuulostaa lapsen keksimältä. Mutta harvoin tulee ajatelleeksi, kun katsoo kirkasta sinitaivasta, että siellä ne tähdet ovat, vaikka eivät näykään. Evankelista Kalevi Lehtinen kertoi jossain yhteydessä, että ollessaan kaivoa kaivamassa, hän saattoi kaivon pohjalta nähdä tähtiä keskellä päivää. Kun kaikki hajavalo häiritsi mahdollisimman vähän, tähdet erottuivat keskellä kirkasta päivääkin.

Näin voi tapahtua myös hengellisessä elämässä. Kun ympärillä on pimeää, alamme nähdä jotakin, mitä emme näe muuten. Alamme nähdä valoa, joka ei muuten erotu. Jumalan sanakaan ei aina loista meidän sokeiden tai maailman valon häikäisemiin silmiimme niin kirkkaasti, että noudattaisimme sitä. Pietari muistuttikin seurakuntaa: Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen [profeetalliseen sanaan] kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. 2.Piet.1:19.

Joskus pimeys, jonka Jumala sallii, auttaa meitä. Ne vaikeudet ja koettelemukset, jotka tekevät elämästä raskasta, voivat olla Jumalan mahdollisuus – yö, joka tuo esiin tosi valon. Ehkä Paavalin esittämä paradoksaalinen teologiakin tuntuu tätä taustaa vasten järkeenkäyvältä, kun hän sanoo: Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. 2.Kor.12:10.

Puhumme ”Jumalan armon auringosta”, mutta voimme puhua myös ”Jumalan armon yöstä”. Raamatun lehdillä kohtaamme enkeleitä keskellä yötä ja Kristuksen kirkkauden evankeliumikin julistettiin ensimmäiseksi yön pimeydessä, kun Betlehemin paimenet saivat kuulla: ”Teille on syntynyt Vapahtaja”.

Älkäämme siis torjuko Jumalan antamia siunauksia valikoimalla niistä esiin vain miellyttävät ja mukavat asiat. Olkaamme valon ja päivän lapsia, mutta eläkäämme Jumalan lapseudessa myös yöllä, sillä hän haluaa ilmestyä meille etenkin silloin, kun pimeys tavalla tai toisella meitä ympäröi. Hän haluaa kasvattaa meissä uskoa ja luottamusta häneen, kun ilon aiheet ovat vähissä. Ja jos meidän oma sydämen lamppumme palaa vaivalloisesti, se näkyy silti kirkkaana, kun on yö. Sitä valoa ja sitä sydämen paloa, sitä hengen liekkiä hän tuli vahvistamaan meissä.

Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden. Jes.42:3.

Posted on

Uskon haaste

isojapuitaVoimme joskus kokea, että Jumala on unohtanut meidät. Otimme lujan otteen Raamatun sanasta ja uskoimme Jumalan lupauksiin, mutta aikaa myöten usko on alkanut hiipua ja tavoitteet tuntua mahdottomilta. Olemme pimeässä ja uskomme on koetuksella. Tai saimme näyn ja ihmettelemme, mitä hyötyä siitä on, kun se ei toteudu…

Ehkä sinullakin on nyt tällainen aika menossa? Olet etsinyt Jumalan tahtoa, palvellut häntä, antanut rahoistasi ja tehnyt kaiken, mitä osaat. Olet nähnyt vaivaa väsyksiin asti. Olet odottanut, että Jumala siunaisi, mutta hän ei ole siunannut. Olet odottanut, että edes joku ihminen tukisi sinua, mutta he vain kääntävät selkänsä. Koet, että sinut on unohdettu. – Unohtaako Jumala?

Ei, hän ei unohda. Mutta hän haluaa nähdä, mihin asti sinä uskot. Hän koettelee sinua ja testaa, minkälaisessa pimeydessä sinä vielä sinnittelet ja pärjäät. Hän haluaa nähdä, kuinka vähillä näkyvillä siunauksilla sinä jaksat uskoa hänen hyvyyteensä. Hän haluaa nähdä, että sinä kuljet eteenpäin siitä, missä muut ovat jo heittäneet pyyhkeen kehään. Hän haluaa seurata, kuinka sinä säilytät kiitollisuutesi siinä, missä joku toinen katkeroituu. Hän seuraa katseellaan sinua, kun sinä jaksat vielä odottaa Jumalan ilmestymistä siinäkin kohdassa, missä kaikki muut menettivät toivonsa.

Joosef odotti Jumalan siunauksia 13 vuotta, sinun pitää panna paremmaksi. Sinun pitää jaksaa odottaa yli-inhimillisen pitkän ajan ennen kuin Jumalan siunaukset alkavat vyöryä elämääsi. Mutta tulematta ne eivät jää. Kun ne tulevat, ne tulevat ryskyen. Kun sinulle annetaan, sinä et tiedä, mihin laittaisit kaiken. Kun sinun kuivuuteesi tulevat sateet, se muistuttaa Elian sadetta Karmelilla – se on kaatosadetta. Kun sinun palvelutyösi laajenee, se laajenee Suomen rajojen yli. Kun sinun kauttasi Jumala koskettaa, ihmiset kaatuvat. Kun sinä julistat sanaa, ihmiset tekevät parannuksen ja tulevat uskoon. Kun sinä teet työtä, sillä on ylenpalttinen siunaus. Sinä leviät ja laajenet oikealle ja vasemmalle.

Kuule siis: ole luja ja luota Herraan. Vielä hän tekee sen, mitä sielusi ikävöi. Hän ilmestyy ja sinä saat iloita. Sinä et ole häneltä salassa. Sinun koettelemuksesi ovat hänen muistissaan. Ja hänen hyvä kätensä sinua johdattaa. Hänen rakastavat silmänsä seuraavat sinua kaikkialle.

Jeesus vastasi: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?” Joh.11:40.