Avainsana: Päivän rohkaisu

Haluan todeta painokkaasti, että kun rukousvastaus viipyy, on usein kysymyksessä vain uskon koetus. Jumala haluaa tehdä meistä täysin hänestä riippuvaisia, niin että emme luota mihinkään omaan keinoomme, kun tavoittelemme jotakin. Jumala odottaa meiltä, että tunnustamme hänelle heikkoutemme siinä asiassa, missä pyydämme apua. Senkin jälkeen voi vastaus vielä viipyä.

Joudumme jotakin asiaa pyytämään joka päivä. Näin kuluu kuukausia, ehkä vuosia ja vastausta ei vaan kuulu. Sitten saatamme väsyä ja ajatella: ei Jumala halua vastata minulle, taitaa olla turha pyytää…

Useimmiten tämä on väärä johtopäätös. Näin voimme epäonnistua Jumalan testissä, jossa hän koettelee meitä. Jos sen sijaan kestämme koetuksen, näemme aikanaan Jumalan tekevän suuria asioita. Niinpä Pyhä Henki puhuu meille tänäkin päivänä, että:

…aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta… Luuk.18:1.

Usko ei yksinkertaisesti kasva ilman koetuksia. Pietari sanoo, että:

Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. 1.Piet.1:7.

Kun pasuuna kerran soi ja me nousemme ylös, meillä saattaa olla monia rukouksia, joihin emme ehtineet elämämme aikana saada vastausta. Vastaus kuitenkin odottaa taivaassa, sillä viimeistään siellä ymmärrämme, mihin tavoitteeseen Jumalan työ meissä tähtäsi – silloinkin ja varsinkin silloin, kun hän ei näyttänyt vastaavan meille mitään.

On mahdollista, että vastauksen viipyminen teki meistä sitkeämpiä uskossa. Mahdollisesti kasvoimme huomaamaan, että emme lopultakaan tarvinneet sitä, mitä niin kovasti tavoittelimme. Taivaassa vasta voimme kunnolla oivaltaa, mikä viisaus siinä olikaan, jos kykenimme sanomaan ”Tapahtukoon sinun tahtosi!”

Tämä on sinulle, joka olet ollut kauan uskossa – ehkä lapsesta asti.

Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. Matt.20:3.

Jos tämä edes osittain koskee sinua, mieti, pitääkö Jumalan nyt lähettää hengelliseen työhön ennen sinua niitä, jotka ovat hiljattain tulleet uskoon ja ovat vielä uskossaan pikkulapsia? He ovat nimittäin innokkaita siihen. Pitääkö sinut ohittaa?

Tiedätkö sinä, miten hapuilevia uskossaan ovat nuo, jotka heti pyrkivät opettajiksi? Jätätkö sinä noille keltanokille kaiken hengellisen työn ja sananjulistuksen, vaikka sinua on keitetty monissa liemissä ja kypsytetty koetuksissa? Sinut, jolla on pitkä kokemus uskon tiellä, vahva ja syvä hengellinen tausta – sinutko pitää ohittaa, että nuo pystymetsän ihmiset, jotka eivät kunnolla erota oikeaa ja vasenta, alkaisivat julistaa sanaa, pitää raamattu- ja rukouspiirejä, toimia hengellisinä johtajina?

Ethän anna hengellisen kokemuksesi ja kypsyytesi olla hyllyllä, kun rakennat omaa ja lastesi elämää? Miksi olisit lyhytnäköinen ja ajattelisit vain itseäsi ja omaa perhettäsi? Eivätkö sinun vanhempasi tai isovanhempasi olleet emolampaita, joka imettivät karitsoita seurakunnassa? Eikö heidän esimerkkinsä innoita sinua täydellisempään antautumiseen Herralle? Jäätkö sinä vain tv:n ääreen?

Jos olet nainen, se ei ole este tulla raamattunaiseksi, Jumalan sanan julistajaksi, väkeväksi raamatuissa. Sinua ei rajoita mikään ulkonainen asia, jos haluat olla Jumalan käytettävissä ja armon välittäjänä.

Anna se rikkaus ja hengellinen pääoma, joka sinulla on, toisten käyttöön ja seurakunnan hyväksi, niin Jumala siunaa sinuakin ylenpalttisesti. Hän virvoittaa sinun sielusi ja sinä alat kukoistaa kuin Herran puutarha. Sinä saat huomata, että Jumala voi antaa hedelmänsä sinunkin kauttasi.