Avainsana: Päivän rohkaisu

Onko sinun elämässäsi suunnitelmia, jotka ovat menneet myttyyn? Onko sinulla ollut unelmia, joista ei ole tullut mitään?

Haluan sanoa pari sanaa sellaisesta tutusta raamatun vertauksesta ja hengellisestä asiasta kuin siemenestä. Oletko miettinyt koskaan, mikä siemen on? Siemenhän on jotakin, joka sisältää ”koko kasvin” – sen juuret, sen varren, sen lehdet, sen kukkimisen, sen hedelmät – kaiken. Mutta siemenessä se on pakattu häviävän pieneen tilaan, missä mikään kasvin ominaisuuksista ei ole näkyvissä. Siemen on ikään kuin ajatus kasvista tai suunnitelma siitä, minkälainen se kasvi joskus olisi – se on unelma kasvin näköisestä elämästä. Hengellisessä mielessä voitaisiin puhua näystä, joka on olemassa, jolla on rikas sisältö, mutta joka ei ole vielä toteutunut.

Jeesus sanoi, että vehnän jyvä voi tuottaa satoa, mikä 30, mikä 60, mikä 100 jyvää. Siis siemen, joka saa armon kasvaa täyteen muotoonsa, tuottaa – uusia siemeniä!

Tavanomainen tulkinta on, että tuo uusi sato edustaa Kristukselle voitettuja sieluja. Mutta nuo elämäsi pettymykset ja täyttymättömät toiveet voivat olla myös niitä siemeniksi pakattuja elämän alkioita, jotka eräänä päivänä Jumala herättää eloon. Saatat valittaa itsesäälin vallassa, että eipä siitäkään tullut mitään ja sekin suunnitelma meni myttyyn – ei minun elämässäni ole mikään onnistunut! Laskepa huviksesi, montako jyvää on jemmassa. Onko kymmentäkään? Sinun pitäisi toivoa itsellesi lisää pettymyksiä, että pääsisit sataan asti!

Monet odottavat elämältä pelkkää kukkimista. Mikään ei ole mitään, jos se ei näytä joltain, ole värikästä ja vedä puoleensa pörriäisiä. Odota mieluummin siemenien hiljaista ja joskus myös kivuliasta kehittymistä ja anna kaikki elämäsi siemenet Jumalalle. Hän voi herättää ne eloon.

Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa. Luuk.8:15.

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Ef.2:8.

Lainalaisuus on hengellinen sairaus. On monia, joita syyllisyys painaa jatkuvasti ja he pelkäävät kuolemaa ja joutumista helvettiin, vaikka ovat jatkuvasti sanan äärellä ja seurakunnan yhteydessä tai liepeillä.

Mutta on myös monia tavallisia uskovia, joilta armo on hukassa. Lukeudun välillä itsekin niihin. Armo vaan yksinkertaisesti hautautuu monien asioiden alle. Aktiivisuus seurakunnassa ja hengellisessä työssä voi haudata meissä jotakin, joka on kaikkea touhuamista tärkeämpää. Uskon suhde Kristukseen voi siinä mielessä haaleta, että katoaa armon tunto. Unohdan olevani syntinen ihminen ja armosta pelastettu. Jos muistan olevani syntinen, niin en osaa iloita armosta.

Täytyy pysähtyä.

Pysähdy, rakas ystäväni, kanssani tänään ristin juurelle. Siinä Kristus näyttäytyy meille lyötynä ja hakattuna, verisenä Jumalan Karitsana. Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh.1:29.) Hän otti sinun syntisi, minun syntini, päällensä. Hän rakasti meitä niin paljon, sinua ja minua. Hänen rakkautensa on ihanampaa kuin ihmisen rakkaus. Mikä ilo minulla – Barabbaksella! – nyt onkaan! Olen vapaa!

Kiitos, Jeesus, että saan turvata sinuun ja kokea armon osallisuutta. Auta, etten unohda armon todellisuutta. Auta minua olemaan kiitollinen ja elämään armosta. Auta minua olemaan armollinen niille, jotka tuottavat minulle ongelmia. Auta minua muistamaan, että:

Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille… Tit.2:11.