Vihapuheita vastaan

teuraslampaitaOletko joutunut kokemaan ihmisten keskellä halveksuntaa? Onko sinun uskoasi väheksytty? Oletko joutunut kestämään epäoikeudenmukaisia tuomioita, joissa sinua väitetään epäjumalanpalvelijaksi tai luopioksi tai harhaoppiseksi? Entäpä nuo muotisanat ”homo”, ”narsisti”, ”kiusaaja”, ”rasisti”? Lentävätkö nämä muodikkaat kivet sinua kohti?

Jos sinua leimataan, muista että leimakirves ei ole Jumalan sota-ase. Muista että pilkkakirves ei sekään ole Jumalan sota-ase. Jotka niitä käyttävät, ovat lihansa vallassa. He ovat vihan tai kateuden vallassa eivätkä ole jaksaneet pitää mielessään sitä sanaa, joka sanoo:

…miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Jaak.1:20.

Raamattu kieltää johdonmukaisesti kaikenlaiset vihapuheet. Sielunvihollinen ja vanha luontomme ovat näiden ”lihapuheiden” takana. Mutta voimme rukoilla herjaajiemme puolesta, että he pääsisivät eroon sydämensä kovuudesta ja saisivat kivisydämen tilalle elävän sydämen. Voimme myös kiittää Jumalaa ahdinkomme keskellä siitä, että nämä vastukset vahvistavat meitä uskossa.

Kun siis kohtaat vihapuheita – ja niitä joudumme kohtaamaan vääjäämättä tämän pahan maailmanajan keskellä – turvaa aina Jumalaan ja luota häneen. Muista, että opetuslapselle riittää, että hänelle käy kuin opettajalleen (Matt.10:25). Painaudu tiiviisti Jeesuksen rintaa vasten ja kuuntele hänen sydämensä lyöntejä. Löydä vankkumaton rauha ja ilo hänen läheisyydestään. Muista, että syyttäjät ovat Syyttäjän asialla, eivät Jumalan asialla:

Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala – mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? Room.8:33-35. Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Room.8:37.

Puhdistava lähde

raikaslahdeTerve synnintunto on jotakin, jonka soisi olevan mukana meidän kaikkien elämässä. Monta kertaa me pakenemme synnin tunnustamista. Heti, kun jokin meitä painava asia nousee tietoisuuteen, me torjumme sen pois mielestämme. Jos emme onnistu siinä, saatamme hyvin nopeasti keksiä syitä, miksi sorruimme tekemään väärin. Vieritämme salamannopeasti syyn isän tai äidin niskaan tai senjasen lähimmäisen niskaan.

Kuinka tervetullut ominaisuus onkaan nöyryys. Nöyrä ihminen sanoo itselleen ja Jumalalle: Minä tein väärin. Anna, Herra, anteeksi. Niin tämän yksinkertaisen pyynnön, joskus sanattoman sydämen liikahduksen, Jumala ottaa vastaan ja sanoo:

Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1.Joh.1:9.

Hän on Golgatalla kantanut meidän syntimme ja sairautemme ristin puulle. Hän vienyt sinne meidän häpeämmekin.

Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha… Jes.53:5.

Hän on avannut meille avoimen lähteen, sanoo Raamattu. Lähde ei ole astia, jossa on määrätty määrä vettä. Lähde on paikka, jossa vesi virtaa. Aina uutta vettä kumpuaa esiin.

Sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta. Sak.13:1.

Meidät on kutsuttu uuden Jerusalemin asukkaiksi ja Jeesuksen veri, joka kumpuaa esiin Golgatan lähteestä, puhdistaa meitä koko ajan, kun me vaellamme valkeudessa.

Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. Hepr.4:16.

Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi, Jeesuksen nimessä ja veressä.